Plaza

Kuka hirnuu aamusta iltaan ja pitää huolta siitä, ettei lauma eksy matkalla tarhasta talliin? Kuka vastaa koko tallin turvallisuudesta ja kenelle kuuluu kaikki naiset? Kuka on kaikista komein ja niin suurella egolla varustettu, ettei pari metriä leveä tallinkäytävä meinaa riittää? No ori tietenkin. Orin päivä on täynnä tärkeitä tehtäviä ja kiireisiä tilanteita.

Kun maassa on rauha, makaa tallin nuori prinssi ketarat oikosenaan niin karsinassa kuin laitumellakin. Se on aivan yhtä rento ja cool kuin nuoret miehet muutenkin. Räkä valuu poskella eikä evääkään viitsi liikuttaa jollei käsketä. Töihin haettaessa se haukottelee leuat polvissa.

Mutta annas olla kun näköpiiriin ilmaantuu vetävän näköinen kimuli! Tai vanhempi leidi! (tyttömäinen ruunakin kelpaa). Tai peräti kilpailijaksi luokiteltava yksilö!

Siinä hetkessä jalkojaan raahavasta madosta kuoriutuu esiin kaarevakaulainen, kolmemetriä korkea, korskeasti röhisevä ORHI!!

Kastrointia suunnitellessa

Oriiden kanssa toimiminen vaatii aivan oman mielenhäiriönsä. Plussaa ori saa usein karsina- ja tarhasiisteydestä. Kakkapalleroista rakentuu oma hajumajakka kaikille tiedoksi. Plussaa saa myös tarha-aktiivisuudesta lihasten kasvun ja treenin kannalta. Kun testosteronin voimalla kurvailee kuohkeasti kaula kaarella, tulee treenattua ihan huomaamatta ylälinjakin kuntoon.

Miinusta ori saa samasta aktiivisuudesta. Ennen pitkää saattaa tarhassa partioiva ja mekastava ori alkaa ärsyttää. Sen maailma järkkyy heti, jos siirrät yhdenkään hevosen eri paikkaan. Miinusta tulee myös ns. orimaisesta käytöksestä, varsinkin vieraassa paikassa. Jatkuvasti örisevä ja rintojaan röyhistelevä takametsän tarzan on aika rasittava kisakaveri.

Ehdottomasti kaikkein kamalin ja ääliömäisin piirre ja jo yksinään kastroimisen arvoinen ominaisuus oreissa on se viides jalka.

Koska tahansa, missä tahansa, ratsastajan huomaamatta, kanssaratsastajien ”riemuksi” (kauhuksi), oriin vatsan alle saattaa ilmaantua ylimääräistä letkua, joka pahimmilllaan heilahtelee puolelta toiselle melkein satulan takakaareen asti.

Viimeistään silloin sekä ratsastaja että myötähäpeävät omaiset päättävät taas kerran, että ensi talvena ne jalkovälin kulkuset putoavat metrin matalammalle pysyvästi.

Heidi