Plaza

Kotipihan ponipihatossa asustelevan XL-kokoisen tamman laskettu aika oli tasan kaksi viikkoa sitten. Eilen aamuyöllä odotus palkittiin ja varsavahti löysi laitumelta uunituoreen, huojuvan ruipelon ja uutuudesta hämmentyneen tuoreen äidin. Eikö tässä tarvittukaan ihmiskätilöä?

Olin etukäteen kauhistellut synnytystä vapaana laitumelle. Pihatossani on toki varsomis/sairaskarsina, mutta koska rakennus on alunperin islanninhevosille suunniteltu, on kyseessä pikemminkin varsakarsina. Niinpä olen viimeisen kolmen viikon ajan rampannut pari kertaa yössä vakoilemassa nelijalkaisia ystäviäni. Hyvällä tuurilla ne seisoivat olohuoneen ikkunan edessä, jolloin saatoin palata samantien jatkamaan yöuniani, huonolla tuurilla sain painua yön selkään niitä etsimään.

Varmat merkit?

Yritimme innokkaasti tähyillä merkkejä lähestyvästä varsomisesta. Vetimistä tihkui kirkasta nestettä noin viikon ajan ja mahakin alkoi roikkua jo ajat sitten. Vahatipat ja löystyneet ulkosynnyttimet jäivät tällä kertaa kokematta.

Kello 3 aamuyöllä tamma laidunteli täysin normaalisti ja palasin yöpuulle. Seuraavan kerran tähyilin laitumille klo 5.30 ja meinasin jo palata sänkyyn, kun huomasin, että tammukka katselee toista kylkeä eikä syö. Jospa synnytys olisi käynnistymässä?

Hämmästys oli aikamoinen, kun laitumella olikin jo kaikki valmista. Jälkeiset oli siististi parin metrin päässä nipussa ja varsa hamuili tissien suuntaan. Tunsin itseni varsin tarpeelliseksi, kun pidin hetken äidistä kiinni niin, että suipistettu suu löysi perille maitobaariin.

Huoleton on hevoseton mies

Luomusynnytys ja varsan hoito näyttivät sujuneen ensikertalaiselta hämmentävän hyvin. Pikku prinsessa näytti reippaalta ja äiti tyytyväiseltä ja hyvinvoivalta. Siinä missä jotkut tammat pusertavat varsansa maailmaan hiki otsalla, tämä tamma näytti suorittaneen helpoimman kautta.

Todettuani läsnäoloni tässä kuviossa melko turhaksi, palasin aamiaispöytään lukemaan ”Att bli med föl”-kirjasta mitkä kaikki varsomisen vaiheet jäivät näkemättä. Apujoukkojen saavuttua kävimme sentään koppaamassa varsan syliin navan puhdistusta varten. Kyllähän ihmisen pitää sentään jotain virallisia varsomistoimenpiteitä saada tehdä!

Kun kaikki synnytyksen kauhunäkymät on nyt ohitettu, on edessä seuraavat varsan elämän kriittiset 5 ensimmäistä päivää, joiden aikana voi taas huolesta harmaana tuijotella laitumelle. Mitä kaikkia sairauksia ja vikoja pienillä hevospilteillä voikaan olla!

Heidi