Plaza

lumi, lunta

Lumi on ihana asia meillä etelän eläjille, joilla ei ole maneesia. Hyvällä lumipohjalla pystyy treenaamaan melkein kuin kesällä ja lumisilla pelloilla pääsee tekemään erinomaista kuntotreeniä hevosille. Mutta liika on silti liikaa. Tätä menoa meillä on lunta vielä kesäkuussakin.

Satulahuoneen tallin pihalle on aurattu reilu pari metriä korkea lumikasa. Traktorin ulottuvuus loppuu siihen ja seuraavaksi joudutaan pohtimaan oikein toden teolla, että mihis sitä lunta sitte tunkis. Pihalle on tamppaantunut useamman kymmenen sentin lumikerros auraamisesta huolimatta. Sen huomaa siitä, että normaalisti pihan pintaa korkeammalla olevat tallin ovet aukeavat nykyään niille kaivettuihuin kuoppiin.

Yllättäen ovien saranat ovat hajonneet. Kun aikansa paukuttelee ovia vuorotellen auki ja kiinni ja vastassa on massoittain lunta ja karmeihin jäätyneitä kokkareita, ei tarvitse ihmetellä että paikat hajoavat. Traileriin on myös jäätynyt sellainen kerros ties mitä, että keväällä on edessä paitsi tehopesu, myös mattoremontti. Sen takasillan saranat ovat jatkuvan puristuksen kohteena kun väliin liimantuu ehtaa sitä itseään, joka irtoaa vain kirveellä.

Lumi kuuluu Pohjolaan?

Kuluneina viikkoina olen joutunut miettimään, pitäisikö meidän etelän ihmisten mennä tutustumaan pohjoissuomalaiseen rakennussuunnitteluun. Jos jokainen talvi olisi näin luminen ja kylmä, olisi sellainen pakko huomioida jo etukäteen.

Otetaanpa esimerkkinä vaikka aidat, niin tarhoissa kuin kentällä. Normaalisti polven korkeudella oleva alalanka on jo ajat sitten hautautunut hankeen. Ja kuten tiedämme, sähkölanka lumen sisällä, ei takaa mitään maksimitälliä siihen nojailevalle kavioeläimelle. Ovatko pohjoissuomalaiset hevosaitaukset kesäisin 2 m korkeita putkitarhoja, vai kuinka siellä saadaan otukset pysymään ruodussa?

Tallit ja eläinsuojat olivat ennen vanhaan pieniä ja matalia. Tänä talvena olemme oppineet, ettei kyse ollut silkasta laiskuudesta rakentaa pari ylimääräistä hirsikertaa lisää. Naapurimme liekittää hulppean korkean tallinsa vesiputkia harva se päivä. Se mikä toimii Keski-Euroopassa, ei toimi täällä, ainakaan tällaisena talvena.

Myös pihasuunnittelussa tulee huomioida taivaalta satava metri valkoista töhnää. Mitä ahtaampia kulkukäytäviä tulee suunnitelleeksi, sitä enemmän on tiedossa käsin tehtäviä lumitöitä ja lunta saappaanvarressa. Traktorin työskentelyleveyden lisäksi tulisi huomioda myös se, mihin lumi kaadetaan. Ideaalia olisi jos pihan läpi virtaisi koko talven avoinna säilyvä suolaisen veden joki.

Hevoset kannattaa myös keskittää yhden katon alle. Kesällä niin kätevät irtotallit ovat oma kirouksensa tällaisina aikoina. Täysinäisten kottikärryjen raijaaminen hangessa saattaa kuulua maailman vahvimman miehen harjoituksiin. Mutta talliorjalle se on silkkaa piinaa, joka pahimmillaan päättyy liukastumiseen ja kärryjen sisällön leviämiseen pihamaalle.

Tule uudestaan ihana lumitalvi, mutta jätä puolet satamatta

Tähän loppuun piti väittämäni että kaikesta huolimatta en valita. Lukuunottamatta viime päivien myrskykelejä olen päässyt ratsastamaan läpi talven loistavalla pohjalla. Kevyempien päivien harjoitukseksi on riittänyt kun lähtee hetkeksi vaappumaan pellolle. Kainaloon asti ulottuva lumi hapottaa ratsuni lihakset ennätysvauhtia jo pelkässä käyntityöskentelyssä.

Lumen ansiosta olen saaanut ratsastaa päivittäin satumaisemassa. Kaikkialla on puhdasta ja siistiä, enkä ole vieläkään väsynyt ihastelemaan upeita näkymiä. Kun pilvien lomasta pilkahtava aurinko alkaa kimmeltää hangilla, olen aina yhtä ihastuksesta mykkänä. Mutta tänään katkesi huumorin selkäranka allekirjoittaneeltakin.

Aamulla pitkin pihaa juoksenteli poneja, joiden aitauksessa ei kuulema ole ollenkaan alalankaa, tai ainakaan sitä näe. Luulisi, että metrin lumivalli jo itsessään hidastaisi stumppijalkaisia poneja, mutta se vain kuulema kutsuu leikkimään.

Illalla ponit karkasivat ulkotallistaan, jonka ovet eivät enää aukea ulospäin, eivätkä mene kunnolla kiinni, kun joka paikassa on lunta ja jäätä. Vieläpä niin tiukassa, että rautakangella sain helpommin hakattua reikiä betoniin. Olin ajatellut toivottaa kunnon talven tervetulleeksi uudestaan, mutta kyllä tämä lumi nyt on nähty pariksikin vuodeksi. Jos tulee ikävä voi vaikka lennähtää Lappiin valkoista ihanuutta katselemaan.

Heidi