Lisää opiskelijoita hevosalalle

25.11.2009
Heidi

Hevosalan koulutusta halutaan lisätä. Hevosopisto kaavailee kasvattavansa opiskelijamäärää 150llä. Kysyntä koulutetuista työntekijöistä on suuri ja työllistyvyys hyvä. Mutta entä työssäpysyminen? Hevosalan raskaus ja vastuullisuus tulee nykyisille pullamössöteineille yllätyksenä, eikä töitä jaksetakaan tehdä niin kuin pitäisi.

Hevosala on tosi kivaa. On ihanaa kun saa kaiket päivät olla eläinten ja hevosten kanssa. Ja aivan ihanaa kun saa itse suunnitella päivänsä kulun. Ajatella, koko päivä ulkona, hevosten kanssa, tehdä töitä käsillään, niinku oikeita töitä!

Mutta sitten tuleekin se päivä, jolloin tajuaa, että: ”Hei, mähän teen samoja hommia päivästä toiseen, ja tää on kaiken lisäksi aika raskastakin”. Silloin nuorta työntekijää alkaa väsyttää. Ja kun alkaa väsyttää, voi olla että tarvii pikkuisen sairaslomaa. Ja sitähän saa kun menee lääkäriltä hakemaan.

Työmoraali kateissa, sosiaaliturva hallussa

Hevosalan kouluista tulevien työntekijöiden työmoraali on jossain kengänrajan alapuolella. Hevosten hyvinvointifoorumissakin ravivalmentaja Ari Hartikainen kiitteli hevosalan oppilaitoksia, joissa muistetaan opettaa oppilaille työpäivän pituus ja vapaa-ajan merkitys.

Mitä pitäisi sanoa nuorelle, jonka on palkannut avukseen tallitöihin, joka on ensin viikon sairauslomalla flunssan takia ja sen jälkeen parin työpäivän jälkeen iskeekin kaksi viikkoa sairauslomaa tarvitseva jännetuppitulehdus? Kiitos avusta? Omat oikeudet oli kuitenkin niin hyvin hallussa, että teini tiesi ettei sairauslomalla saa irtisanoa.

Tämän päivän sosiaaliteini ei tajua sitä, että hänen juhliessaan sairaslomaansa, talliyrittäjä tekee sekä omat työnsä, että ne mitä teinin piti tehdä. Talliyrittäjä hiipuu burn outin partaalla raataessaan kahden palkan eteen ja mielessä pyörii koko ajan ennen työntekijän hankkimista käyty keskustelu: ”Onko minulla varaa palkata apulainen töitä helpottamaan?”

Hevosalalle ryhtyvän tulisi ymmärtää syvällisesti, että kyseessä ei ole mikään nakkikioski, minkä voi laittaa kiinni, jos työntekijät eivät saavu paikalle. Hevoset on ruokittava ja talli siivottava joka ikinen päivä. Ja jos on sopinut eläinten treenistäkin omistajien kanssa, on sekin hoidettava, oli pikkuisen nuhaa tai ei.

Erityisen ärsyttävää ulkopuolisessa työvoimassa on se, että sairastuminen huomataan yleensä noin varttia vaille kahdeksan aamulla. Tai ehkä jopa niin, että kun soitat perään ja kysyt että missä mennään, niin toinen osapuoli vasta herää ja sanoo flunssan iskeneen kamalalla tavalla juuri äsken.

Arbeit macht frei

Hevosala on raskasta työtä. Se tulisi paukuttaa nuorten opiskelijoiden päähän. Se on raskasta, kurinalaista ja vastuullista työtä. Jos Jouko Turkka laittoi teatterikorkeakoululaiset lenkille ja lihastreeniin, niin eiköhän löysät hevosalanopiskelijatkin voisi laittaa samalle kuurille.

Itse asiassa Hevosopisto voisi palkata Turkan vetämään ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille pienet sulkeiset kerran viikossa. Siinä sitten oppisi tuntemaan itsensä ja omat rajansakin. Eikä tarttisi kenenkään tulla tallille asti väsymään ja itkeskelemään.

Jos armeija tekee pojista miehiä, niin hevostalouskoulu voisi tehdä saman tytöille. Kuntokartoitukset kehiin ja mustaa valkoiselle. Fysioterapeutti ja henkilökohtainen treenari pitämään huolta teinien fyysisestä olemuksesta. Jos nykyteinin kroppa on 20 vuotiaana jo täysi romu, niin kuinka voi edes kuvitella pystyvänsä enää mihinkään nelikymppisenä? Vai onko tarkoituskin päästä sairaseläkkeelle ajoissa?

Haluaisikohan Hevosopisto palkata allekirjoittaneen opinto-ohjaajaksi?

Heidi

Edellinen kirjoitus
← Lantaretkellä Seuraava kirjoitus
Onko hevosten pakko päästä tarhaan? →

1.

Jonkun pitäisi ensin ratkaista hevosalan palkkausongelmat. Selvähän se, ettei tallinpitäjä voi maksaa enempää kuin on varaa, mutta ei ole mikään ihme, ettei monikaan jaksa montaa vuotta kovaa fyysistä työtä ja pitkiä päiviä, kun palkka on niin pieni, että sillä juuri ja juuri pysyy hengissä.

Kokonaan toinen kysymys on sitten se, että hevosalan kouluihin mennään usein lähinnä viettämään välivuotta. Ei joka opiskelija edes aloittaessaan kuvittele jäävänsä hevosalalle, se on vain jotain pientä kivaa, mitä tehdä sillä aikaa, kun pohtii mitä ihan oikeasti haluaisi opiskella. Opiskelun jälkeen sitten tehdään pikkuisen töitä ennen kuin siirrytään muille aloille, mikä oli suunnitelma alun alkaenkin. Minusta opiskelupaikkoja voi kaikin mokomin lisätä, koska työvoimapula on todellisuutta, mutta samalla pitäisi kiristää pääsyvaatimuksia reippaasti. Ei ole mitään järkeä, että valtio maksaa teineille parin vuoden heppaleirin.

2.

Kuka VOI jäädä hevosalalle ellei ole talliyrittäjä ? Sillä palkalla mitä tallihommista saa ei paljoa hurrata eikä hoitajan työssä enää jaksa nelikymppisenä. Fysiikka tulee vastaan. Kun parikymmnetä vuotta on lotrannut kylmien vesien kanssa ja nostellut rehusäkkejä/heinäpaaleja ym. ja ollut hevosten retuuteltavana kun ne saa jonkun paniikkikohtauksen tarhaan vietäessä tuulisena päivänä niin kroppa alkaa olla loppuvaiheessa sen verran sökö että nauru on kaukana. Ja mitä hyötyä on jatkoa ajatellen hoitajana toimimisesta ? Mitä meriittejä siitä on jatkoa ajatellen ? Mihin MUUHUN työhön hevosenhoitajan hommasta on hyötyä ? Kaikkeen kun nykyisin tarvitaan joku koulutus.

3.

Jännetuppitulehdus on rasitusvamma jonka lääkkeenä on lepo. On uskomatonta että nykyaikana hevostalousyrittäjällä on kanttia yrittää irtisanoa lakipykälien vastaisesti. Yrittäjällä on yrittäjän riskit, ja flunssia tulee ja menee. Jos vierasta työntekijää kohdellaan näin, en edes halua tietää kuinka hän kohtelee hevosiaan, jos niille sattuu jännevamma…

Jos hevosalalla on työvoimapula, miksei se näy esimerkiksi mol.fi sivustolla? Tällähetkellä 9 hevosenhoitaja/tallityöntekijän paikkaa avoimena, koko Suomessa joista yksi ulkomaille. En voisi sanoa, että on työvoimapula.

Koulutukseen en osaa sanoa muuta kuin että alan hommia tein vajaa kymmenen vuotta sitten ja koulutusmuotona oli oppisopimus, joten kokemuspohja on vähän erilainen kuin suoraan koulunpenkiltä tulleet. Itselleni oppisopimus oli loistava, vaikkei siinäkään palkoille päässyt.

Maatalousalan tessin mukaan taitaa tuntipalkka olla 8,47 euroa tunnilta, jostain joskus näin muistan lukeneeni. Kannattaako sillä tehdä ”henkensä kaupalla” töitä usein epäinhimillisissä olosuhteissa, ilman kunnollisia sosiaalitiloja, turvallisuusriskit on korkeat 8 tunnin työpäivää, varsinkaan pks? Täällä muualla työmatkat syövät senkin katteen.

Mielelläni tekisin kyllä alan hommia näin aikuisemmallakin iällä, mutta tuo palkkapuoli ei suosi asuntolainan ottaneita, tarkoitan aikuisella kolmikymppistä :)

4.

Ihmettelin sitä, kun luin että ratsastuksenopettajista olisi pulaa. Kuitenkaan ei niitä avoimia työpaikkoja opettajille ole tarjolla ja usea ridaope ystäväni onkin joutunut menemään muun alan töihin, kun ei löydy oman alan hommia…taitaa Ypäjä vain hamuta sitä ”euroopan suurimman”- titteliä. Panostaisivat mielummin laatuun. En voi väittää oppineeni paljoakaan siellä opiskellessa kahden vuoden aikana- parin vuoden työskentely ulkomailla opetti rutkasti enemmän.

5.

Aivan, yrittäjällä on yrittäjän riskit ja velvollisuudet, mikä tarkoittaa esim. sairastapauksessa 9 päivän palkanmaksua omasta pussista poissaolevalle työntekijälle (=yrittäjä jää ilman palkkaa tai tekee 16 tuntia töitä päivässä). Kun työntekijän palkkaaminen on alhaisesta palkasta huolimatta tässä maassa aivan järjettömän kallista, niin ei tarvitse varmaankaan ihmetellä miksi tällä alalla harmaa talous jyllää. Katteet ovat surkeita, eikä palkkaa pysty maksamaan enempää vaikka haluaisi. Etenkin kun pitää varautua siihen, että tämän päivän työntekijät jäävät kotiin sohvalle syömään sipsejä kun kynsi katkeaa.
Lojaalius (tai edes reiluus) työhön hukkuvaa työnantajaa kohtaan olisi suotavampaa kuin mahdollisimman pitkän sairasloman kerjääminen. Talliyrityksessä on paljon muutakin tekemistä kuin talikon heiluttaminen, vaikkapa paperitöitä ja tietokoneen näpelöintiä (mikä tosin aiheuttanee huomattavasti enemmän jännetuppitulehduksia kuin tallityöt).

6.

”Jos armeija tekee pojista miehiä”

Ei minusta ainakaan.

7.

Työssäpysyminen ja palkkaus. Nuo kaksi kulkevat ikäänkuin käsikädessä ja edelleen valitettavasti löytyy ilmaista työvoimaa jolla ei myöskään ole koulutusta alalle. Joukkoon mahtuu tod.näk. niitä jotka aidosti ovat kiinnostuneita alasta, mutta jotka eivät pääse opiskelemaan syystä tai toisesta. Itse olen opiskellut Ypäjällä ja työn rankkuus ei todellakaan tullut yllätyksenä, sellaisiakin opiskelukavereita tosin oli. Ja mahtuipa joukkoon niitäkin, jotka sanoivat suoraan tulleensa viettämään välivuotta ja etteivät koskaan lapioi mitään työkseen. Heillä oli huipputodistukset ja opiskelupaikka heltisi hyvällä keskiarvolla. Jännityksellä odotan kuinka nuo välivuotta viettävät saadaan karsittua pois hakuprosessista, en usko että kaikki Ypäjälle hakevat aikovat vakaasti jäädä alalle…tarvitaanko lisää opiskelupaikkoja vai tarkkuutta pääsyvaatimuksiin?

8.

Tokihan tuo yrittäjä voi ilman muuta lähteä lappamaan jollekin toiselle karsinoita kädettömänä, jalattomana, kuumeisena sillä kuppasella liksalla, jos tuntuu ylivoimaiselta ymmärtää että millä tahansa alalla on ihmisiä töissä, jotka voivat sairastua. Hevosalalla yrittäjä voi itse pidentää päivää ja paikata vajeen, mutta entäpä myyntityössä, jossa työntekijöitä on useita? Myyntitavoitteissa on pysyttävä vaikka 50% makaa kotona. Huolestuisin vasta siinä vaiheessa jos koeajan aikana puolet ajasta sairaana ja poissa. Tuttavapiirissä mullakin sellaisia jotka ovat pyrkineet sekä Hinkulaan että Ypäjälle, ja ovat jääneet näiden keskiarvohirmujen jalkoihin. edelleen jatkavat pyrkimistä ja ovat taitavia ratsastajia ja hevostenkäsittelijöitä, silti paikkaa ei vain heru. Näin se maailma makaa…

9.

pullamössöteini , joo-o. näin nuoria oikeesti kohdellaan.

10.

A-nakki. Ai että myyntitavoitteissa on pysyttävä? onpa kamalaa, joku varmaan kuolee jos ei pysytä…
Hevosalaa voi verrata vanhustenhoitoon. Jos työntekijät jäävät kotiin makaamaan, jäävät vanhukset ilman ruokaa, ulkoilua, pesua ja vaipanvaihtoa. Siinä voi sitten kotona jotain olematonta sairastaessaan miettiä mitä työtovereille ja hoidokeille kuuluu.
Tottakai on olemassa todellisia sairastumisia ja lepoa vaativia loukkaantumisia, mutta kukaan yrittäjä ei ”huolesta vasta kun on puolet koeajasta sairaana tai poissa”, siinä vaiheessa yrittäjä on jo vaihtanut työntekijää.
Miten hevosalanyrittäjä voi pidentää päivää ja paikata vajeen, jos on esim. muualla töissä? Yrittäjä tuskin palkkasi työntekijää voidakseen itse lepäillä laakereilla.
Hevosalalle hakeutuvien on syytä tajuta, että tällä alalla pitää ilmeisesti olla pikkuisen kovempaa tekoa. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Sen kun hoksaa niin huomaa, että tässäkin hommassa on puolensa ja hyviä hetkiä riittää.

Ghmmm: katse peiliin nuoret, rapakuntokäyrä senkun nousee, armeijan alokkaat ovat huonommassa kunnossa kuin ikinä ja saman näkee myös ratsastustunneilla, jossa kukaan ei jaksa mitään ja jos joku vahingossa putoaa, niin heti on luita poikki.

11.

Jännetuppitulehdus ei siis ole todellinen ”sairaus”? Ei varmaan myöskään välilevyn pullistuma, nivelongelmat?? Onneksi on LÄÄKÄRIt jotka nämä asiat diagnosoivat. Usko tai älä, mutta vanhustenhoidossa nämä ovat henkilökunnan ne yleisimmät vaivat, jotka todella estävät työn tekemisen.

Tarkoitin kokoaikaista hevosyrittäjää, sellaista joka täysipäiväisesti tekee hommia firmassaan, eikä ole muualla palkkalistoilla. Ja hyvin paljon on tehtävissä kunhan vaan aikatauluttaa ja järkeistää asiat. Mutta onhan niitäkin, jotka pitävät kutterikarsinat sen takia että ne on niin kivan valoisat, vaikka verraten turvekarsinat ovat nopeammat siivota.. näitähän riittää.

Kiehtovaa että tästä ammattilajista tehdään nyt marttyyrien työtä, mielestäni se halventaa entisestäänkin alan imagoa, pikkutyttöjen jopina.

Koulutksesta vielä, tarvitaanko todella noin pitkää hevosenhoitajankoulutusta? Ei sitä asiaa ole niin paljoa, yläasteellakin tulee paljon enemmän asiaa kuin tuossa ammatillisessa koulutuskessa.

12.

Tämän päivän sohvaperunateini saa varmaan siltä LÄÄKÄRIltä tarvittaessa saikkua teini-iän nivelongelmiinkin… Vaivoja on kaikilla ihmisillä joka lähtöön, osa vain haluaa pitää itsensä kunnossa esim. keskittymällä työergonomiaan ja kehittämällä omaa fysiikkaansa. Loput tuntuvat ilahtuvan kun heistä löytyy jälleen kerran joku vika, minkä takia voi jäädä palkalliselle bilevapaalle.
Siinä vaiheessa kun kokoaikainen hevosyrittäjä palkkaa itselleen apulaisen, hän todennäköisesti tekee firmassaan muutakin kuin siivoaa tallia, esim. ratsastaa, opettaa ja valmentaa.
Ja ei, marttyyreille tämä homma ei sovi alkuunkaan. Mutta alan kouluissa olisi paukutettava opiskelijoiden päähän mitä vastuu merkitsee.
Koulutuksen pituus on varmaan joku yleismitallinen x opintopistettä? Hevosenhoitajakoulun asiasisällöstä en osaa sanoa mitään, mutta varmaan siellä voisi muuttaa osan kursseista salitreeniksi ja ohjatuksi liikunnaksi, siitä olisi tuleville työnantajille enemmän iloa kuin monesta turhasta faktasta, jonka saa kumota toteamalla: Mutta meillä tehdään näin.

13.

Tiedän, ikävä kyllä, parinkin hevosenhoitajana työskennellyttä kaveriani jotka saivat sairaslomaa flunssa tms. takia (yhdellä taisi kanssa olla just jotain rannevammaa)ja käyttivät heti tilanteen ja menivät ryyppäämään/ bilettään niin että sitä sairaslomaa sitten piti jatkaa koska eihän siinä sitten parantuneet…muissa maissa on olemassa jonkilaisia ”pistokontrolleja” - eli sairasvakuutusyhtiöt käyvät tarkistamassa, että oletko oikesti kotona lepäämässä. Ehkä Suomessakin tarvittais? Että ihmiset oikeasti lepäisivät sairaslomallaan ja parantuisivat. Ja pääsisivät takaisin töihin.

14.

Kommentoija 12: opiskeluun sisältyy tuota mainitsemaasi treeniä ja ohjattua liikuntaa ammattiopintojen=tallivuorojen, laitumien tarkistamisen, ratsastus- ja kengitysoppitunneilla ja etenkin tekemällä juuri sitä samaa käytännön työtä mitä tulevassa työpaikassakin tehdään. Otapa selvää mitä hevosenhoitajakoulun asiasisältö on, ennen kuin ehdottelet salitreenejä ja ohjattua liikuntaa. Ja niin meidän, kuten varmaan muidenkin talleilla, tehdään ruumiillista työtä.

15.

Opiskelen hevosalalla, olen hevosten parissa tahtonut työskennellä pikkulikasta asti. Kuvittelin tietäväni, mitä hevosalan työskentely on ennen kouluun menoa - rankkaa fyysistä työtä, huono palkka jne. - mutta kun jo opiskeluaikana joutuu raatamaan 14 tunnin päiviä (ilman palkkaa tietysti ja ilman mitään hyötyä, osaan kyllä karsinoita siivota entuudestaankin ilman yli kahden vuoden treeniä hevosalan oppilaitoksessa) ja p*skaa sataa niskaan jos et jotain yksinkertaisesti ehdi tehdä ennen kuin tallin ovet suljetaan, niin onpa mukavaa, ja pistää miettimään jotain toista alaa, koska kaikki perustellaan sillä, että ”tällaista se on sitten työelämässäkin”. Ehkä olen sitten väärällä alalla, tiedäpä häntä. Ilomielin työskentelisin hevosten parissa jos saisin tehdä kahdeksan tunnin työpäiviä, 14 tunnin päivät vain ovat liikaa, ja jos se sellaista tulee valmistuttuakin olemaan, niin no thanks, ehkä olen pullamössöteini.

Ja joo, homma perustuu samanlaiseen simputukseen kuin armeijassakin: jos et jotain ehdi tehdä tai olet kipeänä, muut joutuvat tekemään sinunkin työsi. Tunnollisesta opiskelijasta tuntuu käsittämättömän pahalta lisätä entuudestaan muiden työtaakkaa, ja raahautuu tosiaan sitten kipeänäkin paikalle ja päätyy lopulta burn outin partaalle.
Sitähän sinäkin tahdot, kipeänäkin töihin vaan ettei itse yrittäjä joudu raatamaan. Asia nyt on vain niin, että yrittäjä on ottanut suuren vastuun ja taakan harteilleen asian täysin tiedostaen, tietää että näin voi käydä, tietää että se tallityöntekijä voi sairastua. Tallityöntekijä taas voi rakastaa työtään ja tehdä kaiken aina huolella ja kunnolla, mutta ei kuitenkaan tahdo ottaa niin suurta vastuuta kuin yrittäjä, eikä sitä omaa tallia ikinä perusta. Eikö hänellä ole siihen oikeutta? Oikeutta olla tavallinen työntekijä ilman järjetöntä vastuuta siitä, että jos en nyt raahaudu keuhkokuumeessa paikalle, hevoset jäävät ruokkimatta? Tallinpitäjällä on suuri vastuu, mutta se on tallinpitäjän oma murhe. Jos ei sitä hyväksy, ehkä kannattaisi vaihtaa alaa.

Plaza

Keskustelut