Plaza

Kerran vuodessa on syytä kutsua kaikki ystävät tallin pihaan pyörimään yhtäaikaa. Luvassa oli hevosurheilua ja hernerokkaa, moottoriurheilua ja mehua sekä mäenlaskua ja laskiaispullaa. Jossain vaiheessa aamupäivää näytti siltä, että joutuisimme myös jakamaan jonotuslippuja ja järjestämään pulla-arvonnan. 60 pullaa ei mitenkään riittäisi sille ihmismäärälle, mikä tarpoi pitkin tallin mäkeä.

Yleensä, kun järjestää mitä tahansa, niin suuri osa ihmisistä on estynyt. Varsinkin, jos lähettää kutsuja vain viikon varoitusajalla. Nytpä kävikin niin, että joko olimme onnistuneet aiempina vuosina järjestämään niin hauskat kekkerit, että muut menot peruttiin tai sitten kukaan ei ollut sopinut mitään laskiaissunnuntaiksi. Joka tapauksessa kaikista kutsutuista vain 6 perhettä ei päässyt tulemaan ja kaikki muut tulivat.

Suuren maailman tyyliin järjestimme autoparkin kentälle, ja hetkittäin olisi kaivannut jopa megafonia saadakseen asiansa kuuluviin. Lopulta saimme lapset riviin, kypärät päähän ja ponit liikkeelle. Tarjolla oli naapuritallin tarjoamaa kärryajelua, sekä suomenhevos- ja issikkatalutusta isommille (kiitos vaan naapureille!), ja omasta tallista oli peräisin pikkuponi, joka ensin oli reilun kymmenen lapsen harjauksessa ja sen jälkeen kaikkein pienimpien ratsuna. Olin etukäteen hieman huolissani mahahaavaponin stressitasoista, mutta jatkuvasti tarjotut porkkanat ja leivänpalaset näyttivät toimivan hyvänä antistressiaineena.

Hevosurheilupuolella siirryimme talutuksen jälkeen aina yhtä riemukkaaseen hiihtoratsastukseen. Ensi vuodeksi päätimme hankkia lisää valjaita ja vetoon kelpaavia hevosia, jos vaikka saisi pienimuotoisen kisan pystyyn. Muuta lystiä tarjosivat huimapäiset mönkijäkuskit ja moottorikelkkapulkkailu: mikään ei näemmä vedä vertoja naamaan tuiskuavalle lumelle.

Reipas talviurheilu purevassa viimassa teki tehtävänsä. Hyytyneet ja jäätyneet kaupunkilaisystävät söivät nuotiolla makkarat ja pakenivat lämpimiin autoihinsa sitä vauhtia, että lopulta hernekeittoa ja laskiaispullia jäi ylikin. Edelleen jaksan ihmetellä kuinka kaikkien näiden vuosien jälkeen kukaan voi kuvitella selviävänsä talvisesta ulkoilutapahtumasta tuulisena pakkaspäivänä pelkissä farkuissa, ilman pitkiä kalsareita.

Onneksi suurin osa ulkoilijoista oli kunnolla varustautunut, eikä ainakaan hiihtäjille ja lumessa tarponeille lapsille tullut kylmä. Ensi vuoden rieha on jo suunnitteilla, toivottavasti saisimme pikkuisen aurinkoisemman ilman ja vähän vähemmän tuulta ja lumisadetta. Lumitilanne sinänsä oli nyt aivan täydellinen. Ravitsemuspuoli tarvitsee myös pientä säätöä. Ehkä teemme ne sata laskiaispullaa jo edellispäivänä valmiiksi?

Heidi