Kouluratsastuksen olympiatuomari Stephen Clarke kävi sunnuntaina Helsingissä kertomassa hevosen koulutuksesta nuoresta GP-ratsuksi. Koko päivän maratontilaisuudessa ei kuultu mitään uutta, mutta toivoa sopii, että paikalla olleet pitivät korvansa auki ja siirtävät kuulemansa käytäntöön.

Tilaisuus alkoi kolmen tunnin teoriaosuudella, jonka rungottomuus ja rönsyily oli omaa luokkaansa. Olisiko edellisiltana vietetyillä Kouluratsastuksen Kannatusyhdistys KorK ry:n pikkujouluilla ollut osuutensa? Toisaalta tuttu koulutuomari väitti saaneensa tilaisuudesta paljonkin irti.

Sen sijaan iltapäivän käytännön osuus Ruskeasuolla oli jokaisen pennin väärti. Ohjelmassa oli hevosia 3-vuotiaasta GP-hevoseksi. Valitettavasti nelivuotias ori Loreno ei ollut paikalla, mutta muita ihania nuoria ja vähän vanhempiakin hevosia riitti.

Kevyesti ja vapaasti, rennosti eteenpäin, mutta ei miten tahansa!

Tuomari Clarke kehotti ratsastamaan enemmän kevyttä ravia etenkin nuorilla hevosilla. Vasta kun selkä toimii kunnolla ja joustaa elastisesti kannattaa ratsastajan istua alas. Hän muistutti siitä, että hevonen on aikuinen vasta 7-vuotiaana. Nuoren hevosen fysiikkaa pitää vaalia ja kehittää niin voiman kuin tasapainonkin osalta.

Vaikka Clarke painottikin kontrollia tärkeimpänä nuorelta hevoselta vaadittavana asiana, halusi hän nähdä hevosten liikkuvan vapaammin ja rentona. Hevosia ei saisi ratsastaa niin paljon yhtä aikaa kädellä ja jalalla. Rentoutusharjoitusten myötä saattoi Annu Mellerin ratsastaman Kom Gregorianin todella nähdä muuttuvan jännittyneestä töpöttäjästä irtonaisesti liikkuvaksi askellajihevoseksi.

Ratsastajista etenkin Stella Hagelstamin tyyli on omaa luokkaansa. Stephen Clarke kehui hänen tapaansa ratsastaa hevosia vapaasti niin, että ne todella liikkuvat eteenpäin. Clarke käski ratsastajia laittamaan ohjat yhteen käteen ja ratsastamaan jalalla kohti suuta. Vain niin voi nähdä hyväksyykö hevonen kuolaimen korrektisti.

Clarke puuttui myös hevosten muotoon. Nykyään näkee kuulema paljon kuolaimen taakse ja alle ratsastettuja hevosia, joiden takaosa laahaa ties missä. Hänen mielestään hevosta ratsastetaan joko oikeaoppisesti niska ylimpänä kohtana tai sitten reilusti pitkänä eteen alas muodossa, mutta ei siinä välissä. Etenkin nuoret hevoset oppivat nopeasti huijaamaan edestä mieluummin kuin työskentelemään takaa. Ero hevosten tavassa liikkua näkyi selvästi myös yleisöön.

Johdonmukaisella treenilla tuloksiin

Pohkeen edessä oleminen oli Clarkelle tärkeää, samoin kuin nopea reaktiivisuus. Sisäpohkeen väistäminen ja rehellinen myötääminen taivutukselle on edellytys kaikelle ratsastukselle. Niin 3-vuotiaalla kuin GP-hevosella. Johdonmukainen ja selkeä treeni ilman pakkoa, aina samansisältöisellä viestillä johtaa tuloksiin, vaikkei aina vaatisi täydellistä suoritusta.

Tuomari Clarkella oli muutamia hyviä harjoituksia: Ravi-seis-ravi on hänen mukaansa yllättävän vaikea tehtävä. Avotaivutus sen sijaan työstää takajalkaa tehokkaasti, kunhan ei taivuta hevosta liian jyrkkään kulmaan. Eteenpäin ratsastus ja tempon vaihtelu sivuttaisliikkeissä oli tehokkaan näköistä. Ja taivutuksen pehmeyden voi tietenkin tarkistaa näppärästi ratsastamalla diagonaalille sulkutaivutuksessa ja siitä jatkaa vuorotellen eteenpäin avoa ja sivulle sulkua.

Vai pitäisikö ihan ensin testata väistääkö hevonen edes kunnolla pohjetta siirtämällä takaosaa ulospäin ympyrällä? Ehkä siinä on ihan tarpeeksi haastetta yhdelle harjoituskerralle.

Heidi