Plaza

HIHS torstai oli toivoja täynnä, mutta myös draamaa. Kun yhdistetään nuoret hevoset ja nuoret ratsastajat vauhtiin saadaan väistämättä vaarallisia tilanteita. Joskus niistä selviää säikähdyksellä ja joskus ei.

Viime vuosina erittäin menestynyt nuori ratsastaja Mikael Wahlman kaatui erittäin pahasti nuorten hevosten luokassa. Voitontahtoinen ratsastaja teki arviointivirheen ja yritti lähettää hevosen liian kaukaa okserille. Siinä missä moni vanhempi hevonen yleensä selviää tällaisista tilanteista jollain hengenpelastusräpellystaktiikalla, ei nuorella hevosella älli ja tasapaino riitä moiseen toimintaan ja tuloksena on katastrofi.

Wahlmanin tapauksessa oli lisäksi erittäin huonoa onnea ja ratsastaja mätkähti suoraan niskalleen karmivan näköisesti. Linda Palin ja yhdeksänvuotias Termeta sen sijaan näyttivät Nordic Baltic cupissa kuinka voi ratsastaa täysin pieleen, pudota suoraan hevosen jalkoihin ja silti selvitä täysin ehjänä, pelkällä säikähdyksellä.

Ratsastus on riskialtis laji ja vahinkoja sattuu. Hyvin usein käy onni onnettomuudessa, eikä mitään vakavaa tapahdu. Mutta joskus silti tapahtuu, kaikista varotoimista ja turvallisuustoimista huolimatta. Siksi ratsastuskilpailuissa on pakko olla ensiapuhenkilökuntaa. Kaikissa kisoissa maksetaan terveysmaksua siitä, että paikalla nököttää pätevää henkilökuntaa. Kenttäkilpailuissa on jopa pakollinen ambulanssi aina kentän laidalla.

Jostain syystä Hartwall Areenalle, Helsingin keskustan liepeille ei oltu saatu kovinkaan pätevän tuntuista porukkaa hengenpelastustoimiin. Mikael Wahlmanin satulasta suistuminen oli niin hurjan näköistä, että jokainen katsojakin tajusi, että nyt tarvitaan apua ja äkkiä. Mutta avun tulo kesti niin kauan, että ambulanssia jouduttiin huutamaan.

Ratsastajissa on paljon ensiapukurssin suorittaneita henkilöitä, ratsastuksenohjaajat ja monet muut tallilla toimijat joutuvat jo viran puolesta suorittamaan sellaisen. Millään kurssilla ei sanota, että pahasti niskalleen pudonnutta ihmistä käännellään, otetaan kypärä pois ja liikutellaan. Itseasiassa ensimmäisiä asioita mitä opetetaan on se, ettei maassa makaavaa liikuteta ellei olla varmoja, ettei niskavammaa ole.

Lopulta ensiapu lyllersi paikalle. Mukanaan paarit joille nuori ratsastaja nostettiin. Häntä ei suinkaan kannettu paareilla ulos vaan paaria rullattiin epätasaisella ja pompottavalla alustalla koko matka areenan halki. Toivottavasti Mikaelilla ei ole pahaa hätää, sillä ensiavun vitkastelu ja ala-arvoinen toiminta ei ainakaan parantanut asioita. Jokainen katsomossa istunut tuttuni oli pöyristynyt surkeasta ensiavusta.

Nordic Baltic ja Tapiola Small Tour

Nordic Baltic oli varsin kivaa seurattaavaa, hyvää ratsastusta nuorilta, ilman kummempia ihmeitä. Kouluratsastuksen pikkukierros sen sijaan oli jotenkin liikuttava. Äärettömän hieno Floris teki sen jälleen kerran ja otti 22 vuotiaana suvereenin voiton kilpakumppaneistaan, viidennen kerran peräkkäin. Kuuliainen ja tahdikas Floris alkaa kuitenkin olla jo iäkäs ja ajoittaista jäykkyyttä oli nähtävissä, mutta tästä lienee tyylikäs jäädä eläkkeelle. Voittamattomana.

It’s magic Mr. Roberts

Tuttu kaksivuotias oli päässyt pyöröaitaukseen. Saman ikäinen oripoika kuin ponipihaton tyttövarsa, 2,5 vuotias. Vielä keväällä harjoittelimme ensimmäisiä irtohypytysloikkia. Miksipä en itse tajunnut ilmoittaa tylleröä Montylle koulutettavaksi. Mikäs olisi sen lystimpää kuin olla Mr. Robertsin kerralla satuloima hevosenpoikanen.

Kun on nähnyt Montyn laittavan nuoria hevosia satulaan, se tuntuu kovin helpolta ja luonnolliselta. Hämmästelin sitä kuinka yleisö jaksoi hiiren hiljaa seurata nuoren hevosen satulaan totutusta. Mutta toisaalta niin se tuntui omastakin mielestä ihmeelliseltä kun sen ensimmäisen kerran näki. Nyt tiedän jo että pelkkä Montyn läsnäolo tekee hevosista yhteistyökykyisiä. Vanhasta miehestä huokuu itsevarmuutta joka vakuuttaa lähes kaikki hevoset ensitapaamisella.

Kerrankin Monty näytti pelokkaalla hevosella ensin kuinka se ei toimi. Jättikokoinen puoliverinen oli näyttävästi epäluuloinen ja pelokas niin kepin päässä heiluville muovisäkeille kuin maassa makaavalle pressulle. Eikä Monty saanut sitä asettumaan huitomalla eikä vetämällä. Mutta hetki Join uppia ja niinpä alkoi jättiläinenkin nuoleskella huuliaan ja laskea kaulaansa ja seurata Montya.

Mr. Robertsin jutut ovat hauskoja vaikka ne ovat aina ihan samat. Silti ”I’m gonna buck it off!” ja ”It rained last night and the river got bigger” jaksavat naurattaa. Pöhköjen hevosten vähä vähältä rohkaistuminen on joka kerta syvältä liikuttavaa.

Ja juuri kun kyyninen minä meinasi alkaa hikoilla Montyn lapsuudentarinan alkaessa , huomasinkin, että siitä oli kuorittu ylimääräinen jenkkikyynelehdintä pois. Ympäriltäni kuului siltä nyyhkintää eli tarina uppoaa edelleen ihmisiiin. Traaginenhan se on vaikka satoja kerta kuultu. Mutta onneksi emme tällä kertaa kuulleet Shyboy-laulua Montyn itsensä esittämänä.

Ratsastusshow oli silkkaa showta, mutta Beat Mändli ja Henri Ruoste olivat mainiosti mukana. Ja Kari Vepsältä Montylle ratsuksi lainattu Pepe oli tosi hieno. Quarterit ovat pienikokoisia hevosia, mutta pippurisen nopeita ja näppäriä. 74-vuotias monty ratsasti vauhdikkaita spinnejä ja esitti mainion härän liikkeiden mukana seuraamisnäytöksen. Eipä voi kuin ihailla. Ajatella, jos itse olisi yli 70 vuotiaana samassa terässä. Sinänsä tämä osio oli anniltaan kovin köykäinen, informatiivisuus meillä syväharrastajille jäi hiukan arvoitukseksi.

Mahtavaa silti Monty, toivotaan, että on-line- university saa paljon oppilaita ja että ihmiset jaksavat kiinnostua oppimaan hevosten kanssa kommunikoimisesta.

Heidi