Plaza

Normaalisti äärimmäisen aamu-uninen tytär heräsi pikavauhtia, kun edessä oli lähtö Horse Shown lastenmatineaan. Vielä kaveri mukaan ja menoksi. Ohjelmassa Hevoshullu Poni-Cup, shettisshow ja illan mittaan kasvavaa huippu-urheilua ja showta.

Aamu alkoi sillä, että tytär hukkasi lompakkonsa, jonne oli juuri tungettu kaverinkin rahat. Ponit veivät silti voiton murehtimisesta. Lopulta 6- ja 7 vuotiaat tytöt olivat melkoisen varmoja siitä, että voisivat itsekin osallistua tapahtumaan, toinen cowboyksi ja toinen prinsessaksi pukeutuneena.

Lasten shown jälkeen oli vuorossa kouluratsastusta. Ja jopa ilhaduttavan hyvätasoista sellaista. Joukon suomalaisratsukoita katsellessa ei tarvinnut lainkaan murehtia kotimaisen ratsastuksen tasosta, mutta ero paikalle saapuneeseen saksalaiseen oli silti merkittävä. Hans-Peter Mohr ratsasti ihanan Lento-oriinsa lennokkaasti voittoon. Vaikka setä oli tuhti, eikä enää ihan nuori, oli menoa mukava katsella. Ratsukon yhteistyössä oli sellaista iloa ja suorittamisen keveyttä mitä tarvitaankin ja voittajan oli helppo hymyillä.

Dressage-idols on formaatti, josta voisi sanoa, että se on jo nähty. Siinä nuoret hevoset pyörivät ympäri areenaa arvosteltavana. Ammattituomarina oli jälleen kerran Ghislais Fourage ja amatöörinä Marko Bjurström. Markon tehtävänä oli tehdä hauskoja huomioita ratsukoista ja Ghislain sitten kertoi oman näkemyksensä. Lopullisen voittajan valitsi yleisö. Vaikka nuoria hevosia on kiva katsoa, ei tämä nyt ehkä ihan parasta viihdettä ole.

Sen sijaan lauantai-illan GP oli sitä mitä HIHS:in kuuluu olla. Isoja esteitä, värikkäitä kukkia ja hallintäysi yleisöä. Tänä vuonna Horse Shown teemana on joulu, mikä tarkoittaa joulukuusia, joulutähtiä ja joulupukkia nurkassa. Ennakkoaavistuksista poiketen punaiset joulutähdet ja tummanvihreät kuuset mätsäävät tosi hyvin vaalean pohjan ja sinisen katsomon kanssa. Aika tyylikästä jopa, sanoisin.

Ei pidä nielaista ennen kuin tipahtaa

sanoi Hockus, kun yleisö alkoi hurrata Noora Forsténille ja Quinaultille esteen nro 10 jälkeen. Onneksi Nooran ja hevosen pokka piti ja myös kaksi viimeistä estettä sujuivat virheittä. Puhdas 160 cm GP rata ei ollut mikään itsestään selvyys, sillä monelle muulle ratsukolle rata tuotti vaikeuksia.

Sebastian Numminen keikkui puoliksi satulan ulkopuolella Helsinkiesteen jälkeen, Raimo Aaltonen suistui satulasta Polyfinon stopattua kolmoissarjalle ja Maiju Mallatin rata Winnien kera päättyi jo esteelle numero kolme. Sen sijaan Sandra Burmeister ja Cosiga olivat iskussa ja ottivat vain yhden pudotuksen. Sanna Backlund keskeytti viiden pudotuksen jälkeen Lilli Marlenin kanssa ja Niclas Aromaakin keilasi alas useamman puomin.

Ratamestari Petersenin radan kinkkisyys jatkui toisella kierroksella, jossa jyvät karsittiin akanoista. Kovin vaatimattomasti tulostasoaan torstaina arvioinut Noora Forstén jatkoi kuitenkin nappisuoritustaan ja sijoittui Quinaultilla puhtaalla radalla neljänneksi. Luokan voitti Ludger Beerbaum, toisena Pius Schwizer ja kolmantena Clarissa Crotta. Tälle porukalle kehtaa jäädäkin neljänneksi. Hyvä Noora!

Tapahtui iltapäivällä:

Ilta jatkui Bukowskin aikaratsastusluokalla, jossa valitettavasti kovin harva ratsasti aikaa. Aikavirheitä ropisi perusradalta yhdelle ja toiselle, eikä juuri ratsastetun superhienon GP-n jälkeen oikein edes jaksanut kauheasti innostua.

Illan shownäytös sen sijaan starttasi vauhdikkaasti. Suomi vastaan muu maailma Agrimarket Federation Cup - joukkuekisassa nähtiin jo oikeasti tiukkoja teitä ja reipasta ratsastusta. Jenny Kainulainen tukijoukkoineen tarjosi innokasta kannustusta. Noora Forstén ja Evli Maike sen sijaan erkanivat toisistaan esteellä numero kahdeksan ponnistaessaan hieman eriaikaan. Voiton vei muu maailma, mutta taistelu oli tiukkaa.

Show jatkui lajiesittelyllä ja keppihevoshorsebicillä ja kiinnostavalla rotuesittelyllä. Saattaa olla että viimeksimainitun suosio allekirjoittaneen mielessä johtui esittelyssä olleista superihanista akhaltekeistä. Olin jo unohtanut olleeni nuorempana täysin hullaantunut kyseisiin aavikkohevosiin. Nyt tajusin taas tarvitsevani ehdottomasti sellaisen heti seuraavassa mahdollisessa hevosenhankintakäänteessä.

Ja sitten Puissancea. Hevosten korkeushyppääminen on aina lystiä katsottavaa.

Tämän päivän keskipäivän näytös oli koko hintansa arvoinen. Huomiseen on kaiketi vielä tarjolla lippuja, kipin kapin katsomoon kaikki kynnelle kykenevät. Tarjolla on Rolex maailmancupin osakilpailu ja siis maailman tason ykkösratsukot, joukossa kotimaisiakin tähtiä. Siitä ei hevosurheilu parane.

Huomenna jatkuu, nyt jatkoille Helsingin yöhön..

Heidi