Plaza

Hevosten ravitsemus, ihmisten ravitsemus, kaura, ravintoarvo

Tallin käytävillä lainehtii jatkuva keskustelu hevosenomistajien ja tallinpitäjien välillä, aiheena hevosten ravitsemus. Tallinpitäjällä on todennäköisesti edes jonkinlainen koulutus asiaan, hevosenomistajilla yleensä netistä tai kaverilta poimittu mututieto. Joskus tulee mietittyä, että harva taitaa pohtia omaa ravitsemustaan puoliksikaan samalla innolla.

Hyvää hevosille, ihmisistä ei niin väliksi

Keittelin tässä yhtenä päivänä lapsille puuroa kaurahiutaleista. Tajusin samalla, etten ikinä koskaan milloinkaan ruokkisi hevosiani ties milloin litistetyillä jyvillä. Hevosille kaura syötetään kokonaisena jyvänä, jossa ravintoaineet ja vitamiinit säilyvät muuttumattomina vuosikausia. Tai sitten se litistetään vain parin päivän tarpeisiin, sillä kaura menettää ilman kanssa tekemisiin joutuessaan nopeasti arvokkaat ominaisuutensa. Miksemme me ihmiset tarvitse niitä?

Hevosten ruokinnassa pohditaan myös tarkkaan sitä, ettei syötetä rautaa yhdesssä kalkin kanssa ja pitkään oltiin sitä mieltä, että kaurakin esti kivennäisaineita imeytymästä. Ravintoaineiden vaikutus toistensa imeytymiseen on tallinpitäjällä hallussa, jopa solujen aineenvaihdunnan tasoa myöten. Entäs me ihmiset? Samasta monivitamiinipilleristä kaikki, koska kuluttaja niin haluaa?

Nykyisin moni hevonen on sairastunut samoihin elintasotauteihin kuin omistajansa. Sokeri on pahapahapaha. Viesti on mennyt perille, että suurin osa siitä saadaan heinästä. Moni hevosen omistaja osaa puhua fruktaaneista ja ruohokasvien sokeriaineenvaihdunnasta. Mutta kuinka moni hallitsee oman sokeriaineenvaihduntansa ja tiedostaa kuinka paljon sokeria tulee itse rohmunneeksi päivän aikana muussa muodossa kuin valkoisina kuutioina?

Ratsastus on rankkaa urheilua ja muistan aina syöttää roimasti hikoilevalle ratsulleni elektrolyyttejä ja E-vitamiinia, kun se on urheillut erityisen ahkerasti. Proteiinilisä kuuluu sen päivittäisannokseen treenikaudella ja harjoitukset tähtäävät notkeuden ja lihasmassan kasvattamiseen. Mutta missä on oma suunnitelmallinen treeniohjelmani tarkkaan ajoitettuine proteiinipommeineen? Syönkö minäkin mieluummin salaatin rasvakastikkeella, kuin reilun annoksen valkuaista?

Hyvälaatuinen lähiruoka kunniaan

Hevoset syövät päivässä hurjia määriä: Kauraa keskimäärin pari kiloa päivässä, heinää kymmenisen kiloa, juurikasleikettä, porkkanoita, lesettä, soijarouhetta, pellavarouhetta, vaikka millä mitoin. Ja sitten tietenkin mysliä ja täysrehua, joka tulee tehtaasta.

Täysrehu vie hevosta lähemmäs ihmistä. Sitä tilannetta, jossa siirrytään tuoreista kotimaisista raaka-aineista ties missä tuotettuihin ja ties kuinka valmistettuihin eineksiin. Moni tuomitsee myslit juuri siksi, ettei säkin koostumus ole yhtenäinen ja ettei sisällöstä ole takuita. Silti sama ihminen saattaa täysin vapautuneesti lapata omaan napaansa jonkun valmisannoksen, jonka ainesosien nimiä ei pysty edes lausumaan saati että tietäisi mitä ne ovat.

Vielä parikymmentä vuotta sitten ei hevosille ollut muita lisäravinteita kuin luujauhoa, kalkkia ja ehkä kalanmaksaöljyä. Hevonen eroaa ihmisestä siinä, että se pystyy suolistossaan tuottamaan mm. tarvitsemansa C-vitamiinin, B-vitamiinin ohella. Mutta rasvaliukoisia vitamiineja kuten A- ja D- vitamiinia sekin tarvitsee talvisin. Muuten hevonen pärjää talven yli kuivatulla heinällä ja kauralla. Kunhan ne ovat hyvälaatuisia.

Hyvälaatuisuus tarkoittaa hyvin säilynyttä ravintoarvoa ja hygieenistä laatua eli esim. homeettomuutta. Nämä ovat asioita, joita jokainen pätevä tallinpitäjä tarkkailee ostamissaan rehuissa. Sen sijaan kotioloissa moni syö itse ruokaa, missä ei ole jäljellä enää mitään keholle arvokasta, paitsi energiaa. Ja sitä ylen määrin.

Lisäsin juuri toivomuslistalleni oman pienen kotimyllyn. Vastajauhettu kaura maistuukin aivan erilaiselta kuin pahvisäkissä ikuisuuden maannut. Olisiko aika alkaa arvostaa omaa hyvinvointia ja ottaa todenteolla selvää myös ihmisravitsemuksesta?

Kuvassa vastasyntynyt rimppakinttu äidin ja ponitädin tarkastuksessa. Hyvälaatuiset proteiinit ovat itsestäänselvyys niin imettävien tammojen kuin varsojen ruokinnan suunnittelussa.

Heidi