Plaza

terapiahevonen

Koira, tuo ihmisen paras ystävä, löysi tiensä vanhainkoteihin ja terapioihin jo aikoja sitten. Nykyisin terapiatiimissä kopisee, sillä koirien ja kissojen ohella terapiaeläiminä on poneja ja hevosia. Mistä on kyse? Mikä hevosessa kiehtoo?

Allekirjoittaneelle hevonen on pääosin hevonen. Omaan hevoseeni ja tyttäreni poniin sekä lähisukulaisen kopukoihin on tietenkin muodostunut jonkin sortin ystävyyssuhde. Mutta vaikka sitä mielellään siirtää inhimillisiä ominaisuuksia otuksiinsa ja juttelee niille niitä näitä, olen kuitenkin sisimmissäni tietoinen siitä, että ne ovat hevosia, joilla on aivan oma sielunelämänsä. Ne viettävät päivät ystäviensä kanssa hevoselämän askareissa ja toiminta ihmisten kanssa on vain pieni siipale niiden arkea.

Satumaista hevostaikaa

Hevoseen liittyy kuitenkin jotain maagista. Omien hummien kanssa toimiessaan sitä ei oikeastaan niin edes tiedosta, koska tunteet syntyvät lähinnä ilahduttavasta toveruudesta ja silkasta olemassaolosta, ehkä jopa onnistumisen hetkistä urheilusuoritusten parissa.

Sen sijaan vieraat hevoset saavat joskus aikaan allekirjoittaneessakin suoranaista häkeltymistä hevosuuden edessä. Kun kohtaan tallin käytävällä tai karsinassa entuudestaan tuntemattoman hevosen, on kohtaaminen aina yksilöllinen. Jotkut hevoset ovat yhdentekeviä, kun taas toiset herättävät tarpeen koskettaa.

Hevonen on maaginen myös liikkuessaan. Laitumella laukkaava hevonen, tai vaikkapa vain hiljalleen kävelevä tamma varsoineen, on parasta katseltavaa ikinä. Hevosessa yhdistyy liikkumisen keveys ja voima johonkin sanoin kuvaamattomaan kauneuteen.

Hevostaika ei jää vain meidän hevoskärpäsen puremien yksinoikeudeksi. Hevonen vetoaa terapiakäytössä kirjaviin kansanosiin. Liikuntaterapiassa hevosen käyttö on päivänselvää. Mutta se miksi hevonen on niin pätevä psyykkisessä terapiassa on kiinnostavaa.

Terapian puutteessa tallille

Kaikenlaiset käyttömuodot autististen lasten kuntoutuksesta päihderiippuvien auttamiseen sopivat hevosella terapoitavaksi. Syrjäytymisen ehkäisy, etenkin nuorten parissa, on ollut tuttua jo pitkään, mutta nyt hevoset kipsuttavat jo vanhainkodeissakin.

Täällä meidän peltopitäjässäkin majailee yksi miniatyyrihevonen, joka on heittänyt keikkaa päiväkodissa ja käynyt paikallispankissa väkeä ilahduttamassa. Hevonen taitaa olla eksoottinen elämys verrattuna koiraan, vaikka samankokoinen olisikin. Lapsille se on talutusratsastuksen ikoni, varttuneemmalla väellä se saattaa herättää muistoja lapsuudesta.

Ohessa video amerikkalaisesta vanhainkodista, jossa hyvin pullea poni käy pussailemassa vanhuksia. Aika hurjan näköistä touhua, mutta mummot ja papat näyttävät tykkäävän. Monesti olemme vitsailleet sillä, kuinka hevostelu vie kaikki rahat, mutta eipä tarvitse käydä terapiassa. Ehkä se ei niin huono lohkaisu olekaan. Hevosten läsnäolo on selvästi tervehdyttävää. Tähän voinee vedota jatkossa kun tulee puhetta rakkaan harrastuksen kustannuksista.

Heidi