Helppoa kuin heinänteko
15.4.2009
Heidi
Näinä päivinä aletaan lähestyä viime kesän heinäsadon parasta ennen päiväystä. Hyvää kuivaa heinää saa etsiä ympäri kyliä ja säilörehupaalitkin ovat muuttuneet pääsiäisen hengessä yllätysmuniksi, joista ei koskaan tiedä mitä sisältä löytää.
Olen täysin kyllästynyt muovitettuihin pyöröpaaleihin tällä hetkellä. Ponipihaton paaleista noin joka kolmas on syöttökelpoinen, loput muistuttavat joko brie-juustoa ulkonäöltään tai haisevat siltä kaikkein pahimmalta jalkahikijuustolta.
Kuivaheinä - ihmepelastaja
Kuivaheinä on kaikkien hevosenomistajien ja eläinlääkäreiden lempituote. Se pelastaa hevoset kaikelta pahalta. Jos hevosella on mitä tahansa vaivaa ummetuksesta riviin tai ylikuumenemisesta turvonneisiin imusolmukkeisiin, on paras täsmälääke kuiva heinä. Niinpä tallinpitäjä saa jatkuvasti kuulla ruikutusta siitä, kuinka pokun nyt pitäisi saada pelkkää kuivaa heinää. Jokaisen hevosenomistajan pitäisi joskus yrittää itse löytää kelvollisia rehuja 20 hevoselle koko talveksi.
Ystäväni, joka pitää tänä talvena ensimmäistä kertaa hevosia kotonaan, on havahtunut saman ongelman eteen kuin kaikki muutkin tallinpitäjät. Hyvän heinän löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Jos on vaikeaa löytää hyvää säilöä, niin hyvän kuivaheinän löytäminen tuntuu välillä mahdottomalta.
Lähistöllämme on yksi pieni pikkupaaliheinäntuottaja, joka tekee lähes täydellistä heinää. Ainut ongelma on, että niillä paaleilla olisi sata ottajaa, joten jokainen halukas saa vain pienen osan.
Hyvä heinä on varsin venyvä käsite
Koska omistajat rakastavat kuivaa heinää, tarjoamme mekin Satulahuoneen tallilla symbolisesti yhden ruokintakerran neljästä kuivana. Paitsi Veli Pontevalle ja Tallin Prinssille, jotka eivät koskaan saa muuta kuin säilöä tai laidunta, herkkiä keuhkoalveoleja suojellaksemme.
Tämänkin naurettavan kuivaheinämäärän hankkiminen aiheuttaa päänsärkyä. Kun suosikkitoimittajamme tarjosi ei-oota, olemme nyt huristelleet siellä täällä pikkupaalien perässä.
Ja voi kuinka hankalia asiakkaita me olemmekaan olleet. Tuntuu joka kerta yhtä kurjalta sanoa viljelijälle, jolla on lato täynnä heinää, että me ei kyllä voida ottaa yhtään ainutta ”pikkuisen pöllyävää” paalia. Ja pahimmillaan joudumme toteamaan kymmenen paalin jälkeen, että ei enempää, kiitos.
Koska hyvää kuivaa heinää ei siis saa ja säilöpaalitkin alkavat olla mitä sattuu, olen huomannut, että hevosten ruokkimisesta tulee stressiä. Sitä alkaa miettiä, pitäisikö säästellä heinämäärissä, ja mitä jos seuraava paali onkin taas kamala. Pelkkä säilömuovien avaaminen on muuttunut epämieluisaksi tehtäväksi, kun vastassa on kuitenkin vain hometta ja pahaa hajua. Olenkin laittanut kaiken toivoni kesäntuloon. Tulisipa pian kunnolla lämmin, että saisi hevoset laitumelle jo toukokuussa niin olisi yksi murhe vähemmän.
- 1.
-
Niin minäkin luulin että kuiva on parasta, vaan tämä talvi on mennyt säilöllä ka 53% , valkuista 9%, loistotavaraa, koko talven heinistä olen heittänyt ehkä ämpärillisen verran pois. Mihin sitä kuivaa tarvitaan ? (paitsi alkusyksystä ennenkuin säilöt on valmiita)
- 2.
-
Säilö on kuivaa vahvempaa ja se voi olla vaarallista esim. ähkyherkälle hevoselle. Samoin herkästi lihoville hevosille säilössä on liikaakin ravintoaineita. Sitä paitsi nostalgiaihmiset suosivat kuivaa heinää, se kun vain kuuluu tallille, eikä haise lehmältä… Periaatteessa ongelmamahattoman hevosen ruokkiminen säilöllä on kyllä älyttömän paljon helpompaa kuin kuivan heinän jahtaaminen.
Kunnollinen kuivaheinä tähän aikaan vuodesta on sitä paitsi melkoinen harvinaisuus. Jos paikalle olisi sattunut ei-hevosihminen vajaa kuukausi sitten, tallille olisi kutsuttu valkotakkiset aika haipakkaa hakemaan pois lauma tyyppejä, jotka olivat kerääntyneet vihreän ja tuoreenhajuisen kuivapaalin ympärille silmät miltei kyynelissä…
- 3.
-
Myydään hyvää heinää pikkupaaleissa! Niin kaikki, jotka ovat itse hiki otsassa raataneet pellolla pikkupaaleja ovat sataprosenttisen varmoja siitä, että paalit ovat hyviä… Joo, mutta mitä sitten. Ihan pelkkä hyvä ei tänä päivänä riitä. Sain juuri analyysi laskun, mikä oli kokonaisen kympin ja suppea kivennäisanalyysi vähän alle. Ei siis analyysihinnat päätä huimaa jos ajattelee, että se voi olla ”pieni henkivakuutus” paksuille poneille. Viime kesän mahtisokerit kauhistuttaa ponin pitäjää! Ostetut koepaalit päätyvät vappukokkoon sokereiden ollessa yli 20%. Nyt on soiteltu läpi kylien tiedustellen vähäsokerista ja valkuaiset kurissa olevaa heinää. Kuivaa sellaista mikä säilyy kolmen ponin tallissa enemmän kuin säilöpaali. Löytyihän sitä viimein, hinta on aika suolainen, MUTTA ainakin tietää tehneensä parhaansa hevosten oikean ruokinnan eteen ja toivottavasti näin ennaltaehkäisee ylimääräisiä harmeja ja pitää hevoset työkunnossa. Kymppi sinne tai tänne. Irtisanoin juuri kuntosalikorttini ja mietin vaan että silläkin kuudellakymmenellä viidellä eurolla saa parisataa kiloa hyvää heinää ;-)
Mitä sitä ei hevostensa eteen tekisi! Tästäkin oppineena taas varmistui se asia, että meidän talliin ei vieraat hevoset astu. Tästä sopasta puuttuisi vielä se vuokralainen joka narisi heinistä… Riittää narinaa ihan omastakin takaa!
- 4.
-
Myydään hyvää heinää pikkupaaleissa! Niin kaikki, jotka ovat itse hiki otsassa raataneet pellolla pikkupaaleja ovat sataprosenttisen varmoja siitä, että paalit ovat hyviä… Joo, mutta mitä sitten. Ihan pelkkä hyvä ei tänä päivänä riitä. Sain juuri analyysi laskun, mikä oli kokonaisen kympin ja suppea kivennäisanalyysi vähän alle. Ei siis analyysihinnat päätä huimaa jos ajattelee, että se voi olla ”pieni henkivakuutus” paksuille poneille. Viime kesän mahtisokerit kauhistuttaa ponin pitäjää! Ostetut koepaalit päätyvät vappukokkoon sokereiden ollessa yli 20%. Nyt on soiteltu läpi kylien tiedustellen vähäsokerista ja valkuaiset kurissa olevaa heinää. Kuivaa sellaista mikä säilyy kolmen ponin tallissa enemmän kuin säilöpaali. Löytyihän sitä viimein, hinta on aika suolainen, MUTTA ainakin tietää tehneensä parhaansa hevosten oikean ruokinnan eteen ja toivottavasti näin ennaltaehkäisee ylimääräisiä harmeja ja pitää hevoset työkunnossa. Kymppi sinne tai tänne. Irtisanoin juuri kuntosalikorttini ja mietin vaan että silläkin kuudellakymmenellä viidellä eurolla saa parisataa kiloa hyvää heinää ;-)
Mitä sitä ei hevostensa eteen tekisi! Tästäkin oppineena taas varmistui se asia, että meidän talliin ei vieraat hevoset astu. Tästä sopasta puuttuisi vielä se vuokralainen joka narisi heinistä… Riittää narinaa ihan omastakin takaa!
- 5.
-
Hienmäärä tosiaan nostaa pienien kuivaheinäpaalien tunnearvoa niin, ettei pikkuvikoja huomaakaan.
Omilta pelloilta aiotaan tänä kesänä taas tehdä pikkupaaleja ja tällä kertaa noin kolminkertainen määrä. Edelleen on kuitenkin tuoreessa muistissa mielenvikainen paalien latominen pellolta kärryyn, kuivuriin, kärryyn, latoon, kärryyn, talliin ja lopulta pahimmillaan suoraan kompostiin.
Niinpä olenkin päättänyt kokeilla paalien varastoimista suoraan pellon laidalla (sikäli kun tänä kesänä vaikka ei sataisi ihan koko heinänteon ajan) jonkun tilapäiskatoksen alla. Siitä voi sitten kätevästi potkaista huonot samantien takaisin pellolle ja laittaa vaikka loput tuleen, jos niikseen tulee. Eipä sitten harmita turhaan tehty työ.
Tuli nimittäin laskettua viime kesänä kuinka paljon omat pikkupaalit maksaisivat, jos niissä olisi koko työmäärä ja vaiva mukana. Sillä rahalla ostaisi aika monta paalia vieraalta. - 6.
-
Olen tuottanut kuivaa heinää 20 v.Tilalla on latokuivuri irtoheinälle johon mahtuu n.2500 kuutiota irtoheinää.
Olen ihmetellyt muutaman hevosen tallin omistajien taitoa tehdä hyvää ja ravinteikasta ja pölytöntä kuivaa heinää tosi edullisilla koneilla lähes ilman kunnollista varastoa ja tallityttöjen ”talkootyöllä”.
Mielestäni tässä käy ilmi täysin se tosiseikka, että itse tehty heinä on aina parasta, ainakin omasta mielestä. - 7.
-
Tietoa hevosten rehuista:https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/nurmiyhdistys/Ajankohtaista/seminaariohjelma23042009.doc