Plaza

Kansainvälinen ratsastajain liitto FEI teki ehdotuksen dopingsääntöjen lieventämiseksi. Ja sai niskaansa vastalauseryöpyn. Kuvitteleeko joku tosissaan, että kipulääkkeiden salliminen parantaisi hevosen asemaa ja kilparatsastuksen mainetta sponsoreiden ja yleisön silmissä?

FEI on metka organisaatio. Sen johdossa on Prinsessa Haya, itsekin entinen kansainvälisellä tasolla kilpaillut esteratsastaja. Hayan mies on Dubain hallitsija Sheikki Mohammed bin Rashid al Maktoum, joka jäi helmikuussa dopinghaaviin hoidettuaan matkaratsastushevosiaan steroideilla. Hayan miehen poika sheikki Hamdan bin Mohammed Al Maktoum, jäi heinäkuussa kiinni steroideista ja muista kielletyistä lääkejäämistä niin ikään matkaratsastushevosissaan.

Prinsessa Haya on tuonut paljon väriä FEI:n toimintaan. Olympialaisten aikaan oli isoja nahisteluja kansainvälisten kouluratsastustuomareiden kanssa. Ja nyt marraskuun lopussa FEI:n Puhtaan Urheilun Komitea kokoontui päättämään sallituista lääkejäämistä ja lisäsi listalle useita tulehduskipulääkkeitä.

Aivan purematta ei tätä päätöstä ole nielty, useat kansalliset liitot ovat ilmoittaneet vastuvansa päätöstä. Lisäksi aktiiviset kansalaiset ovat jälleen kerran aikaansaaneet adresseja ja asiaa vastustavia nettisivustoja. Facebookin ”Stoppa FEI’s beslut” sivustolla on jo yli 18000 jäsentä ja ”No FEI- this is not the way” -adressin on allekirjoittanut jo lähes 10 000 ihmistä.

Mistä on kyse?

FEI on tähän asti ollut absoluuttisen nollatoleranssin kannattaja. Viesti on ollut tiukka ja selvä. Jos hevosta kipulääkitään, se ei kilpaile. Tämä on melko helposti ymmärrettävä asia eläinsuojelullisesti.

Mutta kuten joku eläinlääkäri jossain sanoi: ”Kun ihmisurheilijoitakin voidaan lääkitä kilpailuissa, niin miksei hevosiakin. Kilpaileminen on tänä päivänä niin kallista, että meidän täytyy voida hoitaa kisapaikalla lievästi loukkaantuvia hevosia niin, että ne voivat silti kilpailla”.

Mutta mutta. Jutun jujuhan on pitkälti siinä, että hevonen on eläin, joka urheilee ihmisen takia. Jos hevonen tarvitsee kipulääkitystä, se on kipeä ja silloin siltä ei pitäisi vaatia huippusuoritusta. Kivun pitäisi olla viesti ihmiselle, ettei hevosella ole kaikki hyvin.

Ihmisurheilija sen sijaan ei tervettä päivää näe ja elämä menee treenatessa, kilpaillessa ja leikkauksista toipuessa. Loppukauden kisoissa voi aivan hyvin niistää loputkin mehut kropasta, kun kohta pääsee leikkuriin ja lepoon. Ihminen voi itse päättää omasta terveydestään, hevonen ei.

Raha ratkaisee

Se, että kisaaminen on nykyään niin kallista, on erittäin huono veruke lääkkeiden sallimiselle. Rahan takia on pakko tehdä kaikkensa ja väitän, että lääkkeiden kontrolloidun käytön salliminen lisää niiden väärinkäyttöä.

Ei ole yllättävää, että positiivisesti uuteen listaan reagoi kansainvälinen esteratsastajien klubi, joka kannusti Hayaa ja FEI:tä ottamaan sallivamman listan käyttöön heti ensi vuoden alusta. Allekirjoittaneiden joukossa oli mm. Rodrigo Pessoa ja Ludger Beerbaum, molemmat dopingista tuomittuja.

Ratsastusurheilun katoava maine ja huippujen kyseenalainen rullausratsastus sai FEIn julkistamaan kannanoton, jossa se on hevosten hyvinvointia haittaavia treenausmenetelmiä vastaan. Suunnitelmissa on jakaa epäurheilijamaisesta ratsastuksesta keltaisia kortteja ja kahdesta kortista saa jo kahden kuukauden kilpailukiellon.

Ehkä dopingistakin voisi jakaa keltaisia kortteja. Niin kaikki pääsisivät kisaamaan. Eikä mitaleitakaan tarvitsisi jakaa kisojen jälkeen uudelleen. Norjalaisetkin olisivat saaneet olympialaisista mitalin ja siihen päälle vain keltaisen kortin.

Toki yleisö ymmärtää, että kansainvälinen kisaaminen on nykyään niin kovaa peliä, että 20 vuotta ehdottomasti ei-sallittujen lääkeaineiden listalla olleet särkylääkkeet, kuten fenyylibutatsoni, on pakko sallia. Muuten ei saada aikaan reilua peliä.

Heidi