Plaza

Maailman nopein suomenhevonen - ori Sipori, 1.19,4 aly - asuu kuin kuningas. On oma ulkotalli ja tarha, joista on hulppea näkymä vihtiläistä Kydön kukkulaa ympäröiville pelloille. Hoitaja Mirka Lehtinen puunaa oriin joka päivä, tapahtui mitä tahansa. Ja sokerina pohjalla pihassa asuu myös seitsemän komeaa Siporin jälkeläistä.

11 -vuotiaan Siporin (Suikku - Jaska) elämä on jo useamman vuoden kulkenut omaa rataansa. Suurin osa oriin treenistä on kävelyä omalla 1200 metrin pituisella kotiradalla tai lähimetsissä, sekä kärryillä että ratsain.

- Hiittiä ajetaan ehkä kerran viikkoon, ja sekin usein kotona, kertoo Mirka Lehtinen. Lehtinen on Siporin osaomistajan Mika Mäkelän avopuoliso ja vastaa Siporin hoidosta ja huollosta.

Juuri nyt, elokuussa 2007, hoitoa tarvitaan. Lehtisen äänessä on aavistus epävarmuutta, kun hän kokeilee Siporin vasemman etusen vuohiskuoppaa.

- Kuka sen tietää, onko tämä vieläkään tyhjä, hän sanoo hiljaa. - Kuninkuusravien jälkeen oritta kävelyteltiin jonkin aikaa, mutta kun ei kaikki tuntunut olevan ok, vietiin klinikalle. Siellä kaviosta tuli lähes desin verran mätää.

Puoli sanaa riittää

Nyt Siporia kuntoutetaan kevyellä lenkityksellä. Osan siitä tekee Lehtinen, joka on opettanut Siporin myös ratsun tavoille.

- Kerran vaan laitoin satulan selkään ja lähdin käymään naapurini Ami Viitasen tallilla, selittää Lehtinen. - Viitasella ihmettelivät, etteivät olleet tienneet Siporin toimivan selästä. Minä sanoin, etten minäkään vielä tunti sitten.

- Kolmivuotiaana Hepori meni koelähdössä 1.34.8. Se oli jo lähellä senikäisten Suomenennätystä. Kyllä sitä silloin vähän hätkähdettiin. Sipori oli kolmivuotiaana mennyt viisi sekuntia hitaammin. Ei tiedä, josko Heporista tulisi vaikka yhtä nopea kuin isästään. Siporin Mäkelä tietää kuin omat taskunsa. - Se osaa kulkea Pariisit ja Solvallat, ei stressaa mitään. Syö ja juokin missä vaan.

Uransa aikana Sipori on kokenut nousuja ja laskuja. On ollut kuusivuotiskauden sairastuminen ja siitä jääneet hengitysvaikeudet, mätäpaiseet kavioissa pariin kertaan. Toisaalta oriilla on takanaan mahtava seitsenvuotiskausi, jolloin se juoksi Pariisin kylmäverilähdöissä ensimmäisen ja toisen sijan, Kuninkuusraveissa toiseksi ja Solvallassa Järvsöfaksin vanavedessä huikean ajan 1.19,4. Siitä lähtien sillä on ollut ainutlaatuinen titteli: “maailman nopein suomenhevonen“

Lehtinen uskoo, että ratsastus tekee hyvää oriin psyykelle.

- Sipori on ollut Mikalla kymmenen vuotta, joten se on meille melkein kuin koira. Puolesta sanasta se tietää, mitä tehdään, oli sitten kyse astutuksista tai ajosta. Silloin kun olemme metsässä, me annamme Siporin itsensä useimmiten valita, mihin milloinkin mennään. Yleensä se valitsee sen pisimmän mahdollisen vaihtoehdon!

Haastattelupäivänä Sipori pääsee käymään Viitasella, jonka tallissa asuu kolme Siporin jälkeläistä. Oriin käynti umpipöheikössäkin on niin matkaa voittavaa, että ihmisen täytyy perässä pysyäkseen hölkätä.

- Parasta Siporissa on se, että se menee mihin vaan eikä pelkää mitään, huikkaa Lehtinen ja kiipeää oriilla pienen, jyrkän kukkulan päälle. - Huonoin puoli taas on se, ettei se halua pysähtyä maastossa muuten kuin toisten kasoja haistelemaan. Ehkä pitäisi opettaa se seisomaan paikoillaan, mutta ei tässä ole ehtinyt.

Nouseeko Hepori isänsä ohi?

Ehtimiseen vaikuttaa Lehtisellä myös kokopäivätyö läheisessä supermarketissa. Sen jälkeen ajetaan varsoja.

- Meille tuodaan aika paljon opetettavia suomenhevosia, nytkin on tallissa useampia ja tänään pitäisi tulla yksi vieskeriläinen lisää. Mika on sillä lailla rauhallinen varsojen kanssa, että ihmiset tykkäävät tuoda hänelle. Luottavat, että niistä tulee hyviä.

Mainospuheita ei kummemmin tarvita, kun pihassa on esimerkiksi Hepori, Siporin nelivuotias poika. Se on Mäkelän ja Lehtisen silmäterä, itse opetettu ja laitettu.

- Ehkä vähän tulisempi startissa kuin isänsä, mutta muuten yhtä hyväluontoinen, kehaisee Mäkelä ja kertaa nuoren herran tietä:

- Sipori tietää olevansa hieno hevonen, todistaa Lehtinen. - Se on ryhdikäs ja ylväs, katselee kaikkea pihassa tapahtuvaa viisas ilme naamallaan.

Siporin ja Mirkan diili

Nyt kun oriilla on taas ollut pientä vaivaa Lehtinen kertoo puhuneensa sen kanssa siitä, mitä raviuran jälkeen tapahtuu. Tammoja käy vierailulla tasaiseen tahtiin, mutta myös ihmisen ystävyys säilyy.

- Olen jutellut Siporille, että vaikka mikä tulisi, sen ei anneta jäädä tarhaan koristeeksi. Aion ottaa sen sieltä joka päivä sen elämän loppuun asti, harjata ja puunata niin kuin aina.

Vastavuoroisesti Sipori on luvannut olla meille kiltti poika.

Tämän sanottuaan Lehtinen ottaa Siporia leikkimielisesti otsatukasta ja ravistaa. Hevoselle osoitetut sanat ovat lempeitä, mutta ääni vakava:

- Semmoinen on meidän kahden diili. Ja se pitää.

Hippos