Plaza

Kuopion Palloseura ja FC KooTeePee lähtivät hienoisina altavastaajina Liigacupin lauantaisiin välieriin, mutta joukkueitten eteneminen finaaliin oli lopulta täysin ansaittua.

KuPS peittosi suurimman ennakkosuosikin MyPan 1-0, vaikka puolen tunnin pelin jälkeen nuo loppunumerot olisivat saaneet melkoisen kertoimen. Juha Malisen suojatit löysivät kuitenkin peliinsä juonen avausjakson lopulla. Toisessa välieräottelussa KooTeePee puolestaan osoitti olevansa vahvassa iskussa ja Hongan pelinhallinnasta huolimatta kotkalaisten 2-0-voitto oli ansaittu.
Tappion kärsineillä joukkueilla on – osittain pätevätkin – selitykset tappioilleen, mutta lauantain tuloksista on turha jossitella. Välierien parhaat joukkueet kohtaavat Liigacupin finaalissa.

KuPS oli alkuminuutit MyPaa vastaan melko pahasti ottavana osapuolena. MyPa liikkui paremmin ja ennen kaikkea liikutti palloa terävästi. Tätä edesauttoi kuopiolaisten oudon varovainen puolustaminen. Vastustajaa seurattiin katseella parin metrin päästä ja tilanteisiin mentiin vähän puolivaloilla. Etenkin MyPan nuori Ville Oksanen vei laidallaan KuPS:n Pyry Kärkkäistä välillä kuin kuoriämpäriä, eikä KuPS:n muukaan puolustus vakuuttanut.
Kuopiolaisluotsi Malisella oli pelaajilleen ohjeistettavaa ja aiheesta. Puolen tunnin kohdalla oppi alkoi mennä perille ja ote siirtyi vähitellen yhä vahvemmin kuopiolaisille. Resepti oli yksinkertainen: Puolustukseen tuli ripaus lisää päättäväisyyttä ja liikettä, eikä vastustajaa päästetty enää vapaasti kääntymään pallon kanssa. Samalla koko joukkue alkoi liikkua enemmän ja turhat hienoudet jäivät pois. KuPS:n peli tuntuu toimivan parhaiten, kun se pysyy riittävän yksinkertaisena. Turhat kikat jätetään pois ja pallo puretaan puolustuksesta mieluiten pitkänä.
Kärjessä Berat Sadikilla on kokoa ja pääpelivoimaa – tämä sopii suoraviivaiseen taktiikkaan hyvin. Koeajalla oleva Jean-Michael Nlend tuntuu omaavan maalintekotilanteessa kaksi vasenta jalkaa, mutta muuten esitys ei ollut täysin toivoton. Nlend pystyi suojaamaan palloa hyvin ja antoi joukkuekavereille aikaa nousta mukaan hyökkäyksiin. Nlendin tilalle tullut Miikka Oinonen puolestaan nousi ratkaisurooliin; Oinosen voimakas rynnistys maalille johti siihen, että MyPa-maalivahti Aapo Kiljunen jäi miettimään ratkaisuaan ja sitten oli jo liian myöhäistä. Oinonen oli ensimmäisenä keskityksessä, pieni jatko ja kapteeni Jani Hartikainen kiitti upottaen pallon tyhjään maaliin.
KuPS:n esitys Liigacupin puolivälierissä ja välierän alussa ei paljoa lupaillut, mutta kasvojenkohotus oli melkoinen. Kun puolustuksen keskittyminen on täydellistä, virheet vähenevät ja vastustaja pysäytetään vaikka väärin ottein. Keskikentällä Jani Hartikainen ja Medo ovat tärkeitä lenkkejä, sillä KuPS ei sentään mitään pelkkää pitkää palloa pelaa. Seth Abladen toipuminen pelikuntoon antaa vielä päävalmentaja Maliselle yhden mielenkiintoisen pelimerkin käyttöön.

KooTeePeekään ei näyttänyt ensiminuuteilla välierässään todennäköiseltä voittajalta Honkaa vastaan. Espoolaiset tulivat alussa vahvasti, mutta kotkalaispuolustus piti ja kun paikka tuli, KooTeePee iski. Kapteeni Jukka Vanninen näytti mallia ja taisteli miltei toivottomassa tilanteessa päädyssä pallon takaisin kentälle ja Hongan puolustus maalivahti Tuomas Peltosen johdolla jäi ihastelemaan Vannisen suoritusta. Niko Ikävalko sen sijaan päätti kruunata kipparinsa taistelun ja siirsi pallon helposti verkkoon maalin edustalta.
Honka piti palloa, loi puolittaisia tilanteita ja laukoi paljon. Aika ajoin kotkalaiset tulivat terävästi ja aina näytti todennäköisemmältä, että näistä kotkalaisten vastaiskuista syntyy lisäosumia. Hongan päävalmentaja Mika Lehkosuo manasi ottelun jälkeen maalinteon ja ratkaisusyöttöjen toimimattomuutta, mutta tässä oli totta vain toinen puoli. Ratkaisevissa paikoissa KooTeePee oli yksinkertaisesti terävämpi ja söi pitkälti eväät maalintekoon honkalaisilta.
KooTeePeen maalivahti Janne Henriksson toki torjui kaimansa Saarisen rangaistuspotkun, mutta kovin lujille mies ei muuten joutunut Hongan laukausten viuhuessa pääsääntöisesti yli maalin. Kotkalaisten keskuspuolustuksessa Jarno Tuunainen näytti sopivansa satamakaupungin joukkueeseen loistavasti. Kova taistelu ja railakas sekä oikea-aikainen katkontapeli olivat avaintekijöitä honkalaisten terän tylsyttämisessä. Vierellä liigatasolla kokematon Mikko Lönnström kantoi kunniakkaasti Jussi Kinnaslammen nelospaitaa. Lönnström oli mies paikallaan ja rangaistuspotkun aiheuttaminen voidaan pistää kokemattomuuden piikkiin.
Kotkalaisten keskikentällä kapteeni Vanninen on erittäin tärkeä pelaaja joukkueelle ja mies on edelleen jostain syystä kovasti aliarvostettu. Vanninen tekee töitä erittäin laajalla alueella ja on vahva molempiin suuntiin.
Vannisen rinnalla ja edessä oli sitten todella mielenkiintoinen nuori kvartetti, jonka täydensi jo kokeneempi kärkimies Ilja Venäläinen. Turusen veljekset Teemu ja Tuomo, Juho Nykänen ja Niko Ikävalko ovat kaikki 20-vuotiaita tai allekin, mutta taitoa ja osaamista riittää ja kun siihen vielä yhdistetään perikotkalainen asenne, niin päävalmentaja Janne Hyppösellä on käsissään melkoisia kultakimpaleita. Hongan pelityyli on toki erittäin aktiivinen ja se jättää vastustajallekin tilaa, mutta ainakin lauantaina kotkalaisten esitys hyökkäyspäässä oli vakuuttava – paikkoja oli enempäänkin kuin kahteen osumaan.

Häviäjän osa on aina murheellinen ja nyt sen totisesti koki konkreettisestikin. MyPan päävalmentaja Ilkka Mäkelää ei ottelun jälkeen tosiaan hymyilyttänyt ja Hongan kollegan Lehkosuon pika-analyysi ajatuksistaan ei juuri mitään painokelpoista sisältänyt.
MyPalla on lopulta melko vaisuun esitykseensä toki selkeä selitys. Sairaslista on todella pitkä ja kun vielä Adriano oli flunssaisena sivussa, oli Mäkelällä käytössä hyökkääjistään ainoastaan Aleksei Kangaskolkka. Tämä johti siihen, että Tero Taipale nousi hiukan vieraalle paikalle toiseksi kärjeksi. Keskikentällä Tero Karhun paluu oli positiivinen asia, mutta Isidro Leguizamonin esitys ei häikäissyt parista väläyksestä huolimatta. Paraguayalaisen avut pelinrakentamisessa eivät kovin kaksisia olleet ja muutama paha syöttöharha paistoi lisäksi pahasti silmään.
Puolustus MyPalla on edelleen kunnossa, vaikka sekä Toni Huttunen että Sampsa Timoska joutuivat jättämään kentän ennen täyttä aikaa. Kaikkiaan Mäkelän taktiset vaihtoehdot olivat välierässä melkoisen vähissä ja Anjalankoskella odotellaan nyt kuumeisesti sairastupalaisten toipumista.
Hongan kohdalla ei voi vedota loukkaantumistilanteeseen ja päävalmentaja Lehkosuo totesi muutenkin ottelun jälkeen, että vahvistustarvetta ryhmään ei ole. KooTeePeen raivokas taistelu lauantaina oli myrkkyä Hongalle ja hyökkäyksessä tarvittaisiin vielä asteen verran lisää kovuutta ja päättäväisyyttä. Tai jos sitten haetaan ratkaisua kauempaa, niin laukauset pitäisi saada edes joskus osumaan maalipuiden sisään.
Lauantain välierän perusteella Hongan hyökkäyspeli ei kuitenkaan tarvitse kuin hienosäätöä, suurempi huolenaihe on oman pään pelaaminen. Honka pitää palloa paljon hallussa, mutta kun vastustaja tulee vauhdilla, niin takalinjojen rivit muistuttavat helposti risuaitaa. Kommunikoinnissa on ongelmia, joka johtuu ainakin osin topparipari Roope Heilalan ja Lasse Lagerblomin vähäisestä pelaamisesta yhdessä. KooTeePeen 1-0-maalin osalta koko Hongan puolustus voi katsoa pitkään peiliin. Maali oli malliesimerkki ns. halvasta osumasta – se näkyy taululla ja se näkyy ennen kaikkea joukkueessa itsessään. Liika into viihdyttävään peliin lisäksi tuo ylimääräistä painetta puolustukselle ja altistaa virheille lisää. (ME)