Plaza

Suomalaista jalkapalloilua on aina aika ajoin syytetty yksipuolisuudesta sekä taidon ja luovuuden tappamisesta. On peräänkuulutettu ”taiteilijaluonteita” ja teknisesti taitavia pelaajia. Vastausta on monesti haettu ulkomaalaistaustaisista pelaajista ja toivottu erilaisista geeneistä täydennystä jalkapallokartallemme. Tätä on myös saatu, mutta turha luulla että se ulkomaalaistausta kertoo vielä pelaajasta sinänsä välttämättä kaikkea.

Eremenkon veljekset ovat ehtineet jo ihastuttaa A-maajoukkuetta myöten – vanhempi herättää myös negatiivisempaa huomiota. Hetemajn veljekset puolestaan ovat isossa roolissa U21-maajoukkueessa. Ja kieltämättä venäläiset tai kosovolaiset sukujuuret ovat ainakin jotain erilaista maajoukkueisiin tuoneetkin. Tai makedonialaiset.

Kiuruveden Pallo oli se seura, jossa muuan Berat Sadik sai ensi kosketuksen suomalaiseen jalkapalloiluun ja oikeastaan myös suomalaiseen kulttuuriin. Jalkapalloilu on yhdistävä kieli ja kenties kaiken helpoin väylä pikkupojalle päästä sisälle uuteen kulttuuriympäristöön.

Kiuruvedellä Sadik herätti ainakin Savon huomion ja edessä oli lopulta siirto KuPS-paitaan. KuPS:ssa Sadik huomattiin jo maanlaajuisesti ja tie vei edelleen FC Lahteen, jossa huomio levittäytyi jo Eurooppaan saakka. Kesällä Berat Sadik siirtyi FC Lahdesta Saksan Bundesliigan Arminia Bielefeldiin.

- Onhan tämä ollut jo nyt todella mahtava vuosi. Pääsy ensi kertaa A-maajoukkueeseen ja siirto Bundesliigaan. En olisi viime vuonna ikinä uskonut kummankaan tapahtuvan jo nyt, Sadik myöntää.

- Toistaiseksi kaikki on mennyt todella hienosti. Olen päässyt urallani ottamaan askeleita eteenpäin ja jokainen on todella myös ollut edistystä.

Sadik kuitenkin painottaa, että pääsy kivikovaan Bundesliigaan ei ole sinällään mikään unelmien täyttymys.

- Totta kai tämä on kova sarja ja on hieno pelata täällä, mutta se tarkoittaa vain entistä kovempaa työntekoa. Ei siirto tänne sinänsä mitään tavoitetta täyttänyt vielä. Tavoite on päästä pelaamaan mahdollisimman paljon ja menestyä.

Alku Bielefeldissä on sujunut hyvin ja Sadik on itsekin tyytyväinen – ainakin melkein.

- Tosi nopeasti sopeuduin ja kaikki on mennyt treeneissä ja peleissäkin todella hyvin. Valmentajilta olen saanut paljon hyvää palautetta ja kannustusta, joka on lämmittänyt.

- Toki peliaikaa toivoisi vielä enemmän, nyt olen lähinnä tullut vaihdosta kentälle. Mutta kausi on pitkä, eikä kannata hermostua asian suhteen.

Ja yksi askel eteenpäin kolahti postilaatikkoon lokakuun alussa. Sadik valittiin A-maajoukkueeseen edessä oleviin MM-karsintaotteluihin Azerbaidzhania ja Venäjää vastaan – vaikka 21-vuotiaitten maajoukkuekin olisi miestä varmasti omissa EM-jatkokarsinnoissaan tarvinnut.

Sadik myöntää, että 21-vuotiaitten rivissäkin pelaaminen olisi maistunut, mutta toisaalta A-maajoukkue on aina A-maajoukkue.

- Se on suurin kunnia-asia mitä voi olla. Maajoukkue on aina sitä, mutta A-maajoukkue kuitenkin erityisesti.

Vielä 15 vuotta sitten Pikku-Berat oli tuskin koskaan kuullutkaan Suomesta. Nyt hän on valmis antamaan kaikkensa uuden kotimaansa puolesta – ja ehkä tuomaan sen pienen ripauksen lisää perisuomalaismalliseen jalkapalloiluun. Huuhkaja lentää sinivalkoisin siivin, oli paidan selkämyksessä mikä tahansa nimi. Ainakin jos Berat Sadikilta kysytään.

- Täällä Saksassa aika moni on jo jutellut karsinnoista ja toivonut, että veisimme Venäjältä pisteitä ja auttaisimme Saksaa. Jokaiselle olen vastannut, että totta kai kaikkemme teemme viedäksemme Venäjältä pisteen tai jopa kolme, mutta sen teemme vain ja ainoastaan Suomen puolesta. Emme kenenkään muun. (ME)