”Runttaaminen on kivaa”
18.1.2007
Ripa
Ruotsin kiekkoliiga kertoi eilen uudesta markkinointi-ideastaan, jossa kauden päätteeksi fanien nettiäänestyksessä parhaaksi äänestämä taklaus palkitaan 50 000 kruunulla. Siihen kiteytyy nykykiekkoilu - valitettavasti.
Sirkustemppuja. Rahaa. Ja sitten vielä vähän lisää sirkustemppuja.
OK, en usko yhdenkään pelaajan jahtaavan taklauksia saadakseen 50 000 kruunua (joka ei siis kolahda pelaajan kukkaroon, vaan menee hänen edustamansa seuran juniorityöhön), mutta tapa, jolla Hockeyligan houkuttelee peliin lisää taklauksia on, kuinkamätänsanoisin, hölmö.
Yhtä hölmö kuin Suomessa pari vuotta sitten A-junioreiden turnauksessa järjestetty suklaapatukkaskaba, jossa ”otteluissa ahkerimmin taklanneet pelaajat palkitaan suklaalla otteluiden jälkeen.”
Ruotsin kampanjasivuilla äänestäjät voivat antaa taklauksille kolmenlaisia arvioita: puhdas, ruma ja kuukauden paras.
(Kuin sattumalta, Ruotsin TV4 esittää illalla Kalla Fakta -ohjelman, aiheena jääkiekon kova peli. Iltapäivälehdissä ohjelmaa puffataan otsikolla, ”joku kuolee vielä.” Aivotärähdykset lisääntyvät ja lääkärin mukaan kiekkoilijoiden riski saada saada merkittäviä aivovammoja on nykyisin huomattavasti suurempi kuin 15 vuotta sitten.)
Taklaukset toki kuuluvat peliin, hyvin oleellisena osana, mutta ei itsetarkoituksellisesti. Siksi on tyhmää laskea taklauksia. Maalit ovat pelin tarkoitus, siksi maaleja ja maalintekijöitä lasketaankin.
Mihin ovat kaikki taklaukset sitten kadonneet? Eikös tiukentuneen tuomarilinjan tarkoituksena ollut ottaa pois mailapelaaminen ja palauttaa vanhat, kunnon taklaukset peliin? Hä? Kuka otti taklaukset pois? Minulla on tallessa Katso-lehti vuodelta 1976, jossa haastatellaan paria Karhu-Kissojen pikkujunnua. Heistä se pienempi, Pakarisen Risto, sanoo otsikkoon nousseen kommentin: ”Runttaaminen on kivaa.”
Kiekkojohtajilla on luonnollisesti kiire. Minä luulen, että taklauksiakin tulee jossain vaiheessa luonnollista reittiä, eli kun joku valmentaja/joukkue keksii taklauspelistä itselleen tavan voittaa.
Taklausten lisääminen rahan ja nettiäänestyksen avulla on kuin kanamaun lisäämistä eineskanaan - josta luonnollinen maku on valmistusprosessien myötä lähtenyt kokonaan.
Pidemmän päälle einekset eivät kuitenkaan ole parasta mahdollista ruokaa.
- 1.
-
Puskee (ainakin) rivien välistä kovasti silmille, että arvon bloggaajan mielestä tämä ”sirkustemppu” olisi tosi upea juttu, jos arvottaisiinkin sitä kauden hienointa maalia taklausten sijasta…
Kiekkojohtajat saattavat tehdä ja tekevätkin tyhmiä asioita silloin tällöin, mutta heidän motiivistaan yleisesti ottaen ei ole vaikea päästä perille - mahdollisesti julkisuuteen annettavista vääristävistä korulauseista huolimatta. Motiivi on peliä, (joka tarkoittaa tässä heidän myymäänsä viihdetuotetta) kohtaan osoitetun mielenkiinnon kasvaminen ja sitä kautta kassakoneen kilinä.
Bloggaajan motiivi jää taas ainakin itselleni huomattavasti hämärämmäksi. Ei hän sentään fiksuna miehenä kuvittele voivansa kertoa muille lajista eri näkökulmista ja eri tasoilla kiinnostuneille, mikä pelissä on tai ei ole viihdyttävää tai tärkeää?
- 2.
-
Maaleillahan paremmuutta tupataan joukkuelajeissa ratkoman, mutta runttaaminen monine ulottuvuuksineen on sekä pelin suola, että erottaa lätkän kaiken maailman pili-pali -lajeista.
- 3.
- 4.
-
Kaikki nää on tyhmiä ideoita. Kultakypärä? Aivan idioottimainen juttu, mutta rahalla saa ja mopolla pääsee.
Sitten SM-liigan siivouskomerossa keksitty ”luottopelaaja”-taulukko, joka on ilmeisesti päätynyt takaisin siivouskomeroon. En ainakaan ole kauheasti aiheesta mediassa lukenut.
Tuossa taklaus-palkinnossa on hienoa se, että ”kunnia” menee ruotsalaisille eikä meidän uimalakeille.
Ottelun vakuuttaja? Voihan kristus sentään.
Ja eikö ottelun kolme tähteä voisi vain kuuluttaa? Hieman noloa, että ammatikseen pelaavat karjut hakee Ilta-Sanomien (miksi IS?) raadilta muovisen lelun roskikseen heitettäväksi. Lopettakaa niitten tähtien valmistaminen ja laittakaa sama raha lastenkotien lelulaatikkoon.