Pelaajavuokrausta
20.2.2007
Risto
”Nyt pääsen seuraan, jossa on mahdollisuus voittaa Stanley Cup”. Lause, jonka kuulee aina, kun tähtipelaaja kaupataan muualle. Niin sanoi Foppakin. Kaikki yhden puolesta?
Olen usein miettinyt - näin 1980-luvulla, MM-kisojen katveessa varttuneena - että missä vaiheessa eurooppalaiskiekkoilijoiden ykköstavoitteeksi, unelmaksi, muodostuu Stanley Cupin voittaminen.
Siis niin, että sen voittamisen himon oikein tuntee luissa ja ytimissä. Että kun pokaali nousee suorille käsille, tunteet ottavat ylivallan ja koko ura kulkee pelaajan silmien edessä kuin filminauha.
Ehkä se syntyy uran mittaan, kun pelaaja ymmärtää, kuinka vaikeaa Stanley Cupin voittaminen on, ja kuinka suuria uhrauksia sen eteen pitää tehdä. Forsberg on uhrannut pernansa, se riittäköön.
Jotenkin minä kuitenkin vierastan tätä pelaajien ”vuokrausta”. Että pelaaja tekee sopimuksen helmikuusta kauden loppuun, ja kesällä on taas vapaa agentti, ja tekee uuden sopimuksen, että ”pääsee seuraan,
jossa on mahdollisuus voittaa Stanley Cup.”
Esimerkiksi Doug Weight pelasi Carolina Hurricanesissa 23 runkosarjan matsia ja siirtyi Stanley Cupin voittaneesta joukkueesta saman tien takaisin St. Louis Bluesiin. Mark Recchi oli Hurricane vain 20
runkosarjan matsia, ja siirtyi sitten takaisin Pittsburghiin.
Ihanne - tai minun ihanteeni - olisi joukkue, joka kasvaa yhteen, ja taistelee tiensä pudotuspeleissä loppuun saakka. Kuten legendaarinen Fred Shero totesi Broad Street Bulliesilleen, ”voittakaa tänään, ja
kuljette yhdessä koko loppuikänne.”
Ehkä se onnistuu, vaikka kulkisi yhdessä vain parikymmentä matsia.
- 1.
-
Kun Foppa allekirjoitti sopimuksen Flyersin kanssa hänen toiveenaan oli varmasti voittaa kannu Philadelphiassa. Vuosi sitten tammikuussa Flyers oli liigan ykkönen, nyt viimeinen.
Olosuhteet siis muuttuivat oleellisesti ja tästä johtuen Foppa nyt Nashvillessä pelaa. - 2.