Plaza

Ammattiurheilussa käy usein niin, että pelaajan suoritukset ja palkkiotaso eivät kohtaa. Kun nuoresta pelaajasta kasvaa tähti, hänen palkkansa on pienempi kuin pitäisi ja kun vanhasta tähdestä tulee roolipelaaja, hän kuittaa vielä tähden palkkaa.

Tilanne kärjistyy usein Euroopassa, jossa seurat ostavat NHL-pelaajia, ja ”NHL-pelaajia”. Seurailin eilen Pavel Brendlin otteita Globenissa, Djurgårdenin ja Moran matsissa, ja kummastelin, kuinka kauan Brendl vielä saa huippusopimuksia vanhan potentiaalinsa ansiosta.

Ainakaan eilinen, eivätkä parin viime kauden näytöt eivät ole olleet sitä luokkaa, että miestä kannattaisi ottaa ”edes” Elitserieniin, jossa ulkomaalaispaikkoja ei tarvitse laskea. Huippuvarauksen ja -lupauksen statuksella vieläkin liikkuva Brendl (joka työsulkukaudella pelasi Jokipojissa) oli surkea.

Koska nykytulokset ajavat hänet kiinni, ettei mies enää pääse vapaamatkustelemaan vanhoilla meriiteillä? Ehkä ensi kaudella.

Ehkä ei. Ehkä jostain löytyy seura, joka jaksaa uskoa, joka toivoo, että juuri heidän riveissään kaikki olisi toisin. Jostain löytyy valmentaja, joka uskoo olevansa juuri se oikea henkilöä kaivamaan Jesse Niinimäestä, öh, tarkoitan Pavel Brendlistä sen siellä sisällä piileksivän ratkaisijapelaajan.

Niin, tietenkin samanlaisia pelaajia löytyy Suomesta, Ruotsista, kaikkialta. NHL-status vain korostaa asiaa, koska sillä saa vielä paremman vapaalipun nykyisin.

NHL:n uudet taloudelliset realiteetit herättivät seurajohtajat ainakin hetkeksi, ja lehtitietojen mukaan esimerkiksi Jason Allison olisi ollut tarjolla Torontoon tryoutille. Vanhalla maineella ei ole enää yhtä helppoa ratsastaa.

Ja vaikka sopimus tulisikin nimen perusteella, summat eivät enää tule. Onneksi pelaajat pelaavatkin rakkaudesta lajiin.

Ripa