Nollatoleranssi
28.9.2006
Ripa
SM-liigassa on nollatoleranssi. Sääntökirjaa pyritään tulkitsemaan tarkasti, tarkemmin kuin koskaan ennen. Kaukalon ulkopuolella, median piirissä, sääntökirjat on heitetty mäkeen. Valitettavasti. Kuka puhaltaa pelin poikki siellä?
Kun NHL palasi viime syksynä vuoden työtaistelutauoltaan, se halusi puhdistaa pöydän kaikesta muustakin liasta, jota sille oli kertynyt. Jo New Jersey Devilsin ensimmäisen Stanley Cup -voiton aikaan 11 vuotta sitten arvosteltiin tiukkaa puolustukseen perustunutta trapiä. Kun muut seurat - tietenkin - omaksuivat saman menestysreseptin, pelin teknisimmät finessit katosivat. Kun samalla mailahäirintä vain paheni, pelin viihdearvo laski.
Brendan Shanahan kutsui pelaajien edustajia, erotuomareita ja valmentajia keskustelemaan jääkiekon tilasta joulukuussa 2004. Shanahanin lisäksi paikalla olivat Mats Sundin, Alexander Mogilny, Jim McKenzie, Al MacInnis, Sean Burke, Curtis Joseph, Marc Crawford, Dave Tippett, John Tortorella, Terry Gregson, Andy Brickley, Glenn Healy, John Davidson, John Shannon, Tom McNeeley, Ron MacLean ja Brian Burke. Kaksipäiväisen seminaarin jälkeen ryhmä antoi kymmenen kohdan suosituslistan, ja sillä listalla oli myös kahvaamisen karsiminen.
Syntyi nollatoleranssi. Mitä NHL edellä, sitä muut perässä, ja tällä kertaa hyvä niin.
On vaikea kuvitella kenenkään olevan periaatteesta sääntöjen noudattamista vastaan. Joten eteen tulee tulkintakysymys. Sitä tulkintavaltaa käyttää erotuomari. Koukkaaminen on koukkaaminen, kamppi on kamppi. Kuinka iso koukun pitää olla ja kuinka monta kertaa saa koukkia, että erotuomari antaa siitä jäähyn? Sitä rajaa nyt etsitään.
Puheet ”pelin kuolemasta” ovat kuitenkin melkoisen kohtuuttomia. Peli ei kuole tähän sen enempää kuin se on kuollut aikaisempiin sääntömuutoksiin. 1900-luvun alussa jääkiekkoa pelattiin milloin yhdeksällä, milloin seitsemällä miehellä. Peliaika oli 2 x 30 minuuttia. Maalivahdit eivät saaneet pudottautua jäähän. Suomessa koko kentän taklaussääntö tuli voimaan vasta 1960-luvulla.
Peli sopeutuu, pelaajat sopeutuvat ja esiin nousee entistä taitavampia, nopeampia ja vahvempia pelaajia. Ei syytä huoleen.
Minä olen enemmän huolissani siitä, että kiekkopiireissä ja ns. urheilulehdistössä jauhetaan niin paljon jonninjoutavaa asiaa. Henkilökohtaisen edun tavoittelu ohjaa meitä kaikkia enemmän tai vähemmän, mutta turhan moni esittää olevansa mukana ”rakkaudesta lajiin”. Mitenkäs se menikään:
Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. Rakkaus ei ole mustasukkainen, se ei kerskaile, ei pöyhisty, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omia etujaan, ei ärsyynny. Se ei pidä kirjaa pahasta. Se ei iloitse epävanhurskaudesta, vaan iloitsee totuudesta. Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kestää.
Suomalaisen jääkiekon johto (ja irtonumeromyynnistä elävän urheilulehdistön edustajat) käyttäytyy melkein tismalleen päinvastoin: likinäköisesti, pöyhkeästi, mustasukkaisesti, omaa etuaan tavoitellen, pitkävihaisesti ja kyräillen.
Jos suomalaisen huippukiekkoilun kanssa tekemisissä oleville laitettaisiin tyhmyyden ja koppavuuden nollatoleranssi, tekijöitä jäisi vähän.
Mutta peli kestää senkin.
- 1.
-
Hyvää settiä taas, Ripa. Tässä asiassa aika pitkälti samasta kuin taannoisessa tappeluita jne. koskeneessa väännössä: mikä on sitä ”oikeaa” jääkiekkoa ja kenellä on valtuudet määritellä se?
Sekin on totta, että uskomattoman paljon tästäkin asiasta lässytetään joka puolelle, olen kenties itsekin vähän syyllistynyt moiseen. Tosin tuo Raamattu-konteksti on ehkä jo vähän liikaa, toimii melkein yhtä sulavasti kuin TPS:n talvisota-henkinen kausikorttikampanja :)
Päätoimittaja Hiitelähän heitti taannoin liigavalmentajille haasteen olla ”itkemättä” uusista linjauksista. Pitäisiköhän jonkun haastaa toimittajat olemaan kirjoittamatta päättömyyksiä?
- 2.
- 3.
-
Joku Kiss-FM -radion toimittaja-spede totesi toisto/soittolista musasta näin; hyvä biisi on hyvä biisi on hyvä biisi! Joka on yhtä loogista kääntää muotoon; kun vituttaa niin vituttaa ja vituttaa! Kaikki kiekkoa yhtään seuraavat ovat tienneet ainakin muutaman kuukauden että alkusysksy tulee olemaan jotain uutta, jotain johon kaikkien tulisi suhtautua suhteellisen kärsivällisesti. Toisin sanoen, vaikka ottelu, johon on tullut lippu maksettua, olisikin erikoistilanteiden syövyttämää tunneköyhää paskaa, niin asiasta ei tulisi hiiskua; tunnelin päässä nimittäin loistaa valo. Näin on joku jossain päättänyt. Peli on kuulemma kevätkaudella jo huisin paljon parempaa ja viihdearvoltaan korkeampaa, vuoden päästä saamme silmät ymmyrkäisinä ihmetellä kuinka vitun loistavaa se runkosarjakiekkoilu onkaan. Da-daa!
Olenko kahvakiekon ystävä ja negatiivisuuden tiivistymä, vastustanko kehitystä ja parempaa huomista? No, olen vähintäänkin skeptinen, koska suomalainenhan ei usko ennen kuin näkee. Kahdesta runkosarjamatsista olen poistunut kysymysmerkkien täyttäminä, ilman kunnon kasvatusta sanosin jopa suoraan että vitutti. Siksi että peli oli hengetöntä, erikoistilanteiden myrkyttämää paskaa. Onneksi tyhmät pelaajat oppivat jossain vaiheessa, voi pojat kuinka hienoa kiekkoa sitten nähdäänkään! Toistaiseksi 95% viime kauden peleistä -joissa kahvaa oli jo hitusen saatu kitkettyä- oli enemmän munaa kuin tän kauden erikoistilanneharjoituksissa. Tosin, uskon että pelaajat oppivat - ja tätä kautta tuomarit oppivat + linja järkiperäistyy = enemmän vauhdikasta, kaksinkamppailuja ja huimia taklauksia sisältävää 5 vs. 5 peliä. Näin se menee, siivoustalkoiden jälkeen kaikki ovat voittajia - jopa Peltosen Pasi!
Mutta mutta mutta…vauhtia, taitoa, taitoa, vauhtia…enemmän maaleja…mitä, mitä, mitä!? Kyllä, kaikkeä tätä! Kaukalopallosarja on käynnistymissä tuota pikaa, Kärpät hakevat neljättä kultaansa. Kaukiksessa saa nähdä paljon maaleja, avointa peliä ja taidokkaita yksilösuoritteita ilman että puolustaja olisi estelemässä ja toimittamassa rooliaan. Laji ei sisällä jääkiekosta tuttua rajua kaksinkamppailupelaamista, torikokouksia maalinedustoilla, kovia taklauksia eikä varsinkaan niitä irvokkaita tappeluja jotka saavat minutkin voimaan pahoin.
Luojan kiitos Jääkiekon SM-liiga, jota on vuosia viihdearvon ja tunteenpalon puuttumisesta syytelty, ei lähde tähän pelleilyyn mukaan vaan säilyttää ne elementit jotka vielä toistaiseksi erottavat lajin ringetestä, kaukiksesta sekä uppopallosta; miesten laji jossa sattuu ja tapahtuu - mutta ennen kaikkea sattuu. No, kahvaviidakko kävi kieltämättä jossain vaiheessa sietämättömäksi, sikäli suursiivous on paikallaan - ja kiekkoilevan maailman jäsenenä pakollistakin. Vanhaa klisettä hyväksi käyttäen, on varrottava vaan ettei se lapsi huuhtoudu pesuveden mukana paskaojaan. Kiekossahan on pointtina, siinä nopeuden ja taidon ohella, harrastaa poikapainia, kukkoilua ja loukata fyysistä koskemattomuutta - niin paljon kuin suinkin mahdollista. Tunteiden esiin tuominenkaan ei ole koodistossa kielletty. Siksi jääkiekko onkin maailman kaunein laji, laji johon on helppo samaistua. Vaikka sitä osattaiskin luistella ja siirrellä kiekkoa nätisti niin turha tulla neloskentän jyrälle diivailemaan/brassailemaan/vittuilemaan, se vetää sua turpaan! Aitoa asiaa siis.
Aitoa asiaa. Aitoutta. Siitähän on kyse. Antaa kaikkiean kukkien kukkia - ja kiekon säilyä kiekkona.
- 4.
-
Mä en ymmärrä miksi peli on tunneköyhää? Ovatko pelaajat niin tyhmiä että luulevat taklaamisen olevan kiellettyä? Koska näinhän ei ole. Edelleen saa taklata mutta mailan käyttö muuhun kuin kiekon pelaamisen on kiellettyä. Ja näinhän se pitäänkin olla. Miksi nyt ei ole nähtävissä lisää luistelua ja taklauksia? Siihen mun mielestä valmentajien kannattaisi puuttua eikä itkämään Kari Heikkilämäisesti tuomarilinjasta. Ehkä tämä on vaan suomalaista tyyliä, että ei osata rauhassa odottaa tuloksia vaan kaikki pitää saada heti tai tulee turpaan. En tiedä. Missä on kaikki opsitiivinen kiekkokirjoittelu? Tässäkin blogissa ice hearts juttua lukuunottamatta aika negaa…
- 5.
-
Uskosin että tuomaritkin vielä työstävät sitä, millä linjalla vihelletään. Tämän takia rehellisistä kaksinkamppailuista ja ahtaassa tilassa tapahtuvista kaatumisista on jaettu periaatteessa peliin kuulumattomia jäähyjä. Olenpa jopa kuullut että kovia taklauksiakin on vihelletty, vaikka asian ei näin tulisi ollakaan. Se on vaan niin että huipputasolla peli lähtee aina puolustamisesta. Koska linja on tiukka -sekä vielä hakusessa- kamppailu ja taistelupelaaminen on vaikeutunut. Ymmärrän että on kiinnitetty huomiota myös siihen että enää ei voi ottaa taklattavaa kahvaan tai viedä tätä syliottein laitaan. Mutta vauhti jäällä on sitä luokkaa että täydellinen vartalokontakti tiukennetuin säännöin on suhteellisen vaikeaa. Taklaaja on vaaravyöhykkeellä estämis/ryntäys -jäähyjen suhteen. Ja pienellä harhautuksella taklattava onkin poissa tähtäimestä ja olet itse ulkona tilanteesta.
Näin ollen jäähyjen ja itsensä poispelaamisen takia ei karvaus korkeammalta välttämättä olekaan paras ratkaisu. Kannattaa alkaa peruuttelemaan ja siirtyä nopeasti omalla alueella paikkapuolustukseen. Kuten todettua, luistimilla pääsee suhteellisen kovaa ja jää on liukas elementti; jos pakki lähtee juoksemaan liukkaan hyökkääjän perässä, on suuri vaara että on joko myöhässä tai tiukennetuin tulkinnoin vaarassa joutua jäähylle. Näin ollen, ei kannatakaan lähteä juoksemaan hyökkääjän perässä vaan muodostaa keskustan miehittävä puolustuskuvio omalla alueella. Hyökkäys saa sitten juosta tämän kehän ulkopuolella etsien kiekon mentävää väylää maalille. Tästä puolustusasetelmasta on melko hidasta lähteä vastaiskuihinkaan, nyky-tulkinnoin vaarana onkin entistä passiivisempaan asemasotaan siirtyminen; vuorotellen siirrytään aluepuolustukseen omalle alueelle ja pelin virtaus sekä taklaukset vähenee. Siksi että aktiivinen puolustaminen ja kiekonriistäminen on tehty vaikeammaksi. Ja kaikkihan lähtee aina puolustuksesta.
Myönnettäköön että lainailin hieman viisaampien(?) kolumnistien skenaarioita tulevasta ja näkökulmani uudistuksiin on skeptinen; kenties siksi että pelkään kiekon menettävän liikaa raavaita elementtejään nykytulkinnoilla. Niitä elementtejä jotka ovat vetäneet kiekkokatsomoon kerta toisensa jälkeen. Mutta annetaan aikaa…ja lopetetaan negailu ja siirrytään toisaalle pohtimaan positiivisempia.
- 6.
-
Maanteiden kuningas jatkaa juuri sillä perussuomalaisella linjalla…. miesten laji… raavaita elementtejä…
Miksi jääkiekko pelinä pitää olla niin maskuliininen? Neg'aatioita haetaan aina sitten sieltä pimeältä puolelta missä asuu ne sellaiset u know ”neitikiekkoilijat”…