Plaza

Kärppien meno on vakuuttavaa. Runkosarjan voittaja on hyvin lähellä marssia pudotuspelitkin tappioitta. Yleisön mielenkiinnon kannalta harmi, mutta eihän se Kärppien vika ole.

Halli oli täysi, kotijoukkueet fanit toivoa täynnä, ottelusarja alussa, panoksena mestaruus. Kaikki hyvän kiekkoillan elementit, siis. Paitsi, että ottelu ei missään vaiheessa noussut klassikkosarjaan.

Päinvastoin.

Eilisen ottelun perusteella on ihme, mikäli Kärpät ei pistä finaalisarjaa poikki seuraavassa ottelussa.

Mitä jää käteen tästä kaudesta?

Oikeastaan eilisen ottelun jälkitunnelmiin kiteytyi koko suomalainen liigakausi: Pelaajat antoivat samoja rutiinilausuntoja kaikille toimittajille, jotka olivat paikalla vain hakemassa ne rutiinilausunnot. Jokereiden kopissa oli hiljaista, ja pelaajat lähtivät pikkuhiljaa kotiin.

Rutiinikausi. Välikausi.

Välikausi? Tämä kausi on SM-liigalle välikausi vain, jos se onnistuu jatkossa nousemaan uuteen lentoon. Eilistä matsia oli jälleen seuraamassa muutama pelaaja scoutannut valmentaja ja urheilutoimenjohtaja. Esimerkiksi Södertäljen Leif Strömberg oli paikalla – ja lehtitietojen mukaan tarkkailemassa Petri Pakaslahtea ja Tomek Valtosta.

Pelistä puhuminen on ollut muotia viimeiset vuodet. “Miksei puhuta pelistä?” kysyvät toimittajat toisiltaan, fanit toimittajilta ja pelaajat faneilta. Pelistä puhuminen on mielenkiintoista, siitähän lätkäfanit ja –fanius elävät. Mutta nyt “Pelistä” on tullut matematiikkaa, jossa pelaajat on unohdettu kokonaan.

Siitä taas fanius ei lopulta elä.

Isossa kuvassa ovat ehkä palaset paikallaan, mutta kuva on sotkuinen ja vino. Liigalla riittää tekemistä. Pelistä puhuminen ei auta eikä riitä. Teot puhuvat. Liiga auki, joukkuemäärä 12:een ja säälipleijarit pois. Noin aluksi.

Lätkä on kivaa. Miksei liiga tunnu siltä?

No, ehkä Oulussa. :)

Risto Pakarinen