Plaza

Jere Karalahti on nyt kärppä. Miehen taivalta seurataan tarkasti nyt myös pohjoisessa. Varsinkin kaukalon ulkopuolella.

Karalahden tapaus on samaan aikaan surullinen ja kuitenkin toiveita herättävä. Kuten aina, kun puhutaan alkoholiongelmien kanssa painivasta ihmisestä. Surullista, että urheilija, jolla olisi mahdollisuudet mihin vain, heittää sen hukkaan. Surullista, että sama mies tekee samoja temppuja varoituksista, kannustuksista ja viimeisistä varoituksista huolimatta. Kuitenkin kaikki toivovat Karalahden nyt tarttuvan uuteen tilaisuuteensa.

Saippuaoopperaksi muuttunut Jere Watch ei ollut enää kenenkään edun mukaista eikä HIFK oikeastaan voinut tehdä enää muuta kuin päästää irti.

Sillä, aika lailla tasan vuosi sitten Iltasanomat kirjoitti näin, otsikolla ”Karalahdelle viimein potkut?”

IS Urheilun tietojen mukaan Karalahden viikonloppu meni yksinkertaisesti pitkäksi, taas kerran. Puolustaja ei Doug Sheddenin valmennuskaudella 2005-06 tehnyt kuin yhden katoamistempun, kun jäi pois pronssiottelusta. Edelliskaudella Jere hävisi kahteen otteeseen.

Jere Karalahti oli kuin mies Mamban biisissä Mä tein sen taas:

Mä tein sen taas
mä mokasin
otin liikaa, sekoilin
mä päästin irti
ja annoin mennä vaan
en ajatellut huomispäivää

Nyt ei puolestaan Kärpillä - eikä Karalahdellakaan - ole vaihtoehtoja: nollatoleranssi alkoholin suhteen. Korkki kiinni, ja pullot pois. On mielenkiintoista seurata, kuinka media siihen suhtautuu maassa, jossa alppihiihtäjä Kalle Palanderin päätös olla juomatta viinaa kilpailukauden aikana oli suuri uutinen ja jossa kaikkia täysin raittiita pidetään hieman kummallisina.

Ja nyt Karalahti on kuin se toinen Mamban biisin mies: Uusi mies

Tää mun uuden elämäni ensimmäinen päivä on
olen valmistellut sitä huolella
kaljat kaadoin viemäriin - ne kiusana vain ois
tupakit mä kaikki poltin pois

mä tiedän ensimmäiset askeleet ne vaativimmat on
ja kovin monelta ne kesken jää
mut jos mä kestän päivän - mä kestän toisenkin
ja jatkan siitä lopun elämää

Sitähän kaikki toivovat, mutta Jereltä ne askeleet ovat jääneet kesken tähän mennessä aina. Kymmenen vuotta sitten huumetuomio, 2002 NHL:stä kotiin, koska hän ei omien sanojensa mukaan uskonut pystyvänsä elämään ilman alkoholia - eikä halunnut edes yrittää - ja vuoden 1997 ja 2003 välissä ja sen jälkeen pienempiä hairahduksia, katoamisia ja muuta sähellystä.

Viime vuonna HIFK antoi Karalahdelle viimeisen, epätoivoisen varoituksen. Se oli Jerellekin selvää:

-Tämä on tosiaankin viimeinen varoitus. Molemmat osapuolet tietävät, että yhteistyömme on ohi, jos teen virheen. Asiasta on sovittu kirjallisesti.

Nyt voidaan varmaankin todeta, että ”virheitä on tehty”. Karalahden ura HIFK:ssa päättyi oikeastaan jo kuukausia sitten, sillä jo alkukesästä oli selvää, että seuran ja pelaajan tiet eroavat. Karalahti päätti - tietäen tai ei - jättää seuran rikkomalla sopimuksen tärkeintä pykälää.

Kiekkoilun machomaailmassa moni on valmis ymmärtämään hyvin pitkälle esimerkiksi Karalahden päätöstä palata NHL:stä kotiin. Ameriikassa lyötiin Raamatulla ja testattiinkin koko ajan. Kukaan ei kysy, miksi testattiin. Minä vastaan: Testattiin, koska mieheen ei voinut luottaa.

Eikä voinut luottaa HIFK:kaan 2004, eikä 2005, eikä 2006, eikä 2007. Eikä taida Kärpätkään luottaa, jos sopimus on täynnä erikoisehtoja ja ”jos toisin se käy, sopimus on kerrasta poikki,” kuten seuran puheenjohtaja Arponen sanoi.

Näin sanoo Karalahti paluusta maajoukkueeseenkin:

”Uskon, että kun palaan yksityiskohtiin ja teen joka päivä oman hommani niin hyvin kuin pystyn ja sitä kautta pääsen takaisin työn makuun - koska on ollut vaikeaa aloittaa kaikki alusta, ihan kuin lähtisi nollasta, matka on pitkä - se päivä vielä koittaa.

Tai, siis, noin sanoi Karalahti YLEn haastattelussa lokakuussa 2003.

Viitisen vuotta on mennyt hukkaan. Karalahti on nyt samassa pisteessä - kuluneempana - kuin vuonna 2002, kun hän, monien mielestä miehekkäästi, minun mielestäni tyhmästi, jätti NHL:n. Onko hän nyt valmis?

Aika näyttää. Ja ehkä Junno. Kaikki toivovat.

Mutta kuten Mamba sen(kin) tietää:

jos tahdot tietää mitä mä teen
siellä jossain mihin mä meen
kysy noilta
unelmansa haudanneilta

ne kaikki tietää sen
ei pidä jäädä paikoilleen
ne kaikki tietää sen
ei pidä pysähtyä

Ripa