Pakkasvahti ilmoittaa pakkasesta

10.2.2012 11:34

Ilmatieteen laitoksen Pakkasvahti ilmoittaa, kun määritelty pakkasraja alittuu valitussa pisteessä.

Kuva: Timo Lindholm

Pakkasvahti on jatkoa Ilmatieteen laitoksen vahtipalveluille, joiden tavoitteena on kertoa käyttäjälle tätä kiinnostavista sääilmiöistä reaaliaikaisesti ja täsmällisesti. Pakkasvahti-palvelu ilmoittaa tekstiviestillä, kun käyttäjän määrittelemä pakkasraja alittuu valitussa pisteessä. Palvelu kertoo myös pakkasenpurevuuden, joka kuvaa lämpötilan ja tuulennopeuden yhteisvaikutusta.

Pakkasvahdin tavoitteena on helpottaa niin sääriippuvaista työtä tekeviä ammattilaisia kuin jokaisen kansalaisenkin arkipäivää. Pakkasvahdin avulla voi varautua esimerkiksi auton esilämmitykseen tai hiihtoloman ulkoiluvarustukseen.
Pakkasvahdin voi tilata lähettämällä viestin pakkasvahti paikkakunta pakkasraja numeroon 16167. 
Esimerkiksi: pakkasvahti jokioinen -20

Palvelun lähettämien viestien hinta on 0,60 euroa kappaleelta, ja palvelu lähettää enintään viisi viestiä vuorokaudessa.

Vahtipalvelun ajastaminen

Hakuun voidaan myös liittää tieto siitä, milloin viestejä halutaan vastaanottaa. Jos esimerkiksi haluaa ilmoituksia kello 9–21 välisenä aikana, kun Jokioisessa on yli 20 astetta pakkasta, voi lähettää viestin:
Pakkasvahti jokioinen -20 9 21

Esimerkki Pakkasvahti-viestistä:
-20 C paikassa Jokioinen alittuu ke 8.2. 01:00. Lämpötila on alimmillaan pe 03:00 -20 C (purevuus -24 C). Jakso päättyy la 11.2. 05:00.

Palvelutilauksen lopettaminen

Palvelun voi lopettaa lähettämällä viestin pakkasvahti sulje numeroon 16167.
Mikäli palvelun haluaa tauolle esimerkiksi ulkomaanmatkan ajaksi, voi lähettää viestin: pakkasvahti tauko
Palvelun käytön jatkaminen onnistuu viestillä: pakkasvahti jatka

Palvelussa voi olla yhtä aikaa tilauksia usealle paikkakunnalle.

Kaikissa vahtipalveluissa voi käyttää koordinaatteja paikannimen sijaan. Esimerkiksi:
pakkasvahti 60.1047 24.9747-20

Lisätietoja:

Pakkasvahti-palvelusta

yhteyspäällikkö Leila Maïche-Plathan, puh. 050 521 9018
 

Turvallisuus esillä venemessujen viranomaisosastolla

10.2.2012 9:33

Helsingin poliisilaitoksen venepoliisi, Ilmatieteen laitos, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, Suomenlahden merivartiosto, Tulli ja Viestintävirasto osallistuvat myös tänä vuonna VeneBåt12-näyttelyyn yhteisellä osastolla.

Kuva: Kirsti Kotro

Viranomaiset ovat tänä vuonna messuilla mukana teemalla ”Turvallisuudesta tinkimättä.” Osaston tärkeimpänä tavoitteena on antaa vesilläliikkujille tärkeää ajankohtaista ja hyödyllistä tietoa. Viranomaisten toiminnan tarkoituksena on taata, että merellä liikkuminen on veneilijöille mahdollisimman turvallista.

Rajavartiolaitos vahvasti esillä tämän vuoden messuilla

Muiden viranomaisten tapaan Suomenlahden merivartiosto esittelee toimintaansa ja on vastaamassa messuvieraiden veneilyturvallisuuteen ja rajatarkastuksiin liittyviin kysymyksiin. Tänä vuonna Suomenlahden merivartiosto on kuitenkin mukana messuilla peräti kahdella osastolla. Viranomaisosaston lisäksi Suomenlahden merivartiosto esittelee uusimpaan partioveneluokkaan kuuluvaa venettä osastolla 6c49.

Rajavartiolaitos jatkaa yhteistyötä teemalla ”Raketilla museoon” Merikeskus Vellamon kanssa. Yhteistyötä tehdään nyt ensimmäistä kertaa Venemessuilla. Ideana on, että vanhentuneiden hätämerkinantovälineiden palauttaja saa vapaalipun merikeskus Vellamoon. Vanhentuneita hätäraketteja ja -soihtuja vastaanotetaan Messukeskuksen Pohjoisen sisäänkäynnin edustalla la-su 18. - 19.2.2012 klo 10 - 16. Muina aikoina vanhentuneiden hätämerkinantovälineiden vastaanotto ei ole mahdollista.

Poliisi valvoo järjestystä ja ylläpitää turvallisuutta

Poliisi muistuttaa messuilla, että venepoliisin tehtävänä vesialueilla on vesiliikenteen valvonta sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen. Venepoliisi suorittaa peruspoliisin työtä vesialueilla. Vesiliikenteen valvonnassa pyritään näkyvään valvontaan, turvallisuuden lisäämiseen. Huomiota kiinnitetään kuljettajien kuntoon ja varusteisiin. Vesikulkuneuvorekisterin siirtymäaika on päättynyt, ja ensi kesänä valvonnassa huomioidaan uudet säännökset. Samalla vesiliikennejuopumusta koskevaa valvontaa tehostetaan. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvonnassa kiinnitetään huomiota saaristolaisten ja veneilijöiden yhteistilaisuuksiin. Näkyvällä valvonnalla lisätään kansalaisten tuvallisuuden tunnetta.

Tullin venepartiot valvovat polttoaineiden käyttöä

Vuoden 2008 lakimuutoksen jälkeen on dieselmoottorilla varustetuissa huvialuksissa pitänyt käyttää dieselöljynä verotettua polttoainetta. Polttoainevalvonnassa Tullin venepartiot ottavat polttoainenäytteitä jakeluasemilta ja veneiden tankeista.

Tullilla on ollut jo kolmena purjehduskautena 2009 - 2011 käytössään RIB-tyyppinen vene, josta on saatu hyviä kokemuksia. Tällä venetyypillä pystytään saavuttamaan asiakkaat tehokkaasti, nopeasti ja turvallisesti sekä saumattomassa yhteistyössä PTR-kumppaniemme (Poliisi, Tulli, Rajavartiolaitos) kanssa. Samaa venetyyppiä on tarkoitus käyttää myös purjehduskautena 2012.

Trafi valvoo veneiden vaatimustenmukaisuutta ja myöntää vesiliikenteen pätevyyskirjoja

Trafi suorittaa näyttelyssä esiteltävien tuotteiden huvivenedirektiivin mukaista markkinavalvontaa. Markkinoille saattamisen edellytyksenä tulee olla vaatimustenmukaisuusvakuutus, CE- merkintä ja venemallikohtainen käyttäjän käsikirja molemmilla kotimaisilla kielillä. Näytteilleasettajia on etukäteen informoitu suoritettavista tarkastuksista. Trafi myöntää huviveneen kuljettajan pätevyyskirjat muun muassa veneilyjärjestöjen antamien koulutustodistusten perusteella. Hakemukset huviveneenkuljettajankirjoista toimitetaan Trafin alueellisille valvontaryhmille.

Ilmatieteen laitos tarjoaa veneilijöille tarpeellisia varoitus- ja sääpalveluita

Ilmatieteen laitos seuraa ympäri vuorokauden säätä ja Itämeren tilaa. Venemessuilla voi tutustua siihen, miten veneilijöitä varoitetaan vaaraa tai uhkaa aiheuttavista sääilmiöistä. Esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen antamilla aallokkovaroituksilla varoitetaan Itämerellä merkitsevästä aallonkorkeudesta. – Aallokkovaroituksilla varoitetaan merkitsevästä aallonkorkeudesta ja käytössä on kolme vaaratasoa: 2,5 metriä, 4 metriä ja 7 metriä. Yksittäiset aallot voivat olla puolitoista–kaksinkertaisia varoituslukemaan nähden, kertoo meteorologi Marja Aarnio Ilmatieteen laitoksesta.

Viestintävirasto myöntää radiolupia ja valvoo laitteiden vaatimustenmukaisuutta

Meriradiotaajuuksilla toimivien radiolähettimien hallussapito ja käyttö on luvanvaraista. Viestintävirasto myöntää radioluvan, jos aluksen radioliikenteen hoitajalla on asianmukainen meriradioviestinnän pätevyystodistus. Pätevyystodistuksen saa suorittamalla Viestintäviraston järjestämän pätevyystutkinnon. Tutkintoja järjestetään eri puolilla maata suomeksi, ruotsiksi tai tarvittaessa englanniksi.

Radiolaitteiden on oltava niille asetettujen vaatimusten mukaisia. Viestintävirasto pyrkii varmistamaan, että kuluttajille on tarjolla ainoastaan vaatimukset täyttäviä laitteita.

Messuosastolta 3a29 löytyy myös tuore Veneilyturvallisuus 2012 -lehti.

Venemessut järjestetään 10.–19.2.2012 Helsingin Messukeskuksessa.

Lisätietoja:

Rajavartiolaitos/Suomenlahden merivartiosto
Johtokeskuksen varapäällikkö, kaptl Keijo Parhiala, puh. 071 872 6902
keijo.parhiala (at) raja.fi

Helsingin venepoliisi
venepoliisi.helsinki (at) poliisi.fi puh.0718774540
vanhempi konstaapeli Jukka Grönlund, puh. 050 456 1082, jukka.gronlund (at) poliisi.fi

Tulli
tullivalvontapäällikkö Erik Dannbäck, puh. 040 332 2055, erik.dannback (at) tulli.fi

Ilmatieteen laitos:
Meteorologi Marja Aarnio, p. 09 1929 3333, marja.aarnio (at) fmi.fi

Liikenteen turvallisuusvirasto , veneilytarkastajat@trafi.fi
Tarkastaja Jyrki Ranta-aho puh.020 618 6454, jyrki.ranta-aho (at) trafi.fi

Viestintävirasto:
Tarkastaja Ari Caselius, puh. (09) 6966 883, 040 510 0374, ari.caselius (at) ficora.fi
(radioluvat, pätevyystutkinnot ja -todistukset)
Radiotarkastusyksikön apulaispäällikkö Kati Heikkinen, puh. (09) 6966 476, 040 550 7170, kati.heikkinen (at) ficora.fi (radiolaitteiden vaatimustenmukaisuus)

Lisätietoja messuista, niiden aukioloajoista ja eri ohjelmista Finnexpon sivuilla
 

UV-mittausverkostoa tiivistetään Euroopassa

6.2.2012 11:54

Eurooppalaiset tutkimuslaitokset yhtenäistävät otsoni-, UV- ja aerosolimittauksia tekevää mittausverkostoa. Maanpinnalta tehtävien mittausten vertailtavuus parantaa tietoa mm. UV-säteilylle altistumisesta.

Kuva: Tapani Koskela

Eurooppalaiset otsoni-, UV-, ja aerosolimittaamisen asiantuntijat yhdeksästä eri maasta kokoontuvat Ilmatieteen laitoksessa tiistaina 7. helmikuuta. Tavoitteena on yhtenäistää Eurooppalaista mittausverkostoa.

Mittausverkosto koostuu lähinnä optisista Brewer-mittalaitteista, jotka mittaavat maanpinnalta otsonikerroksen paksuutta ja pystyjakaumaa, UV-valon spektriä sekä aerosolien optista paksuutta. Suomessa on kaksi Brewer-laitetta, joista toinen on Sodankylässä ja toinen Jokioisilla. Euroopassa vastaavia laitteita on yhteensä noin viisikymmentä.

– Euroopassa on haluttu tiivistää yhteistyötä, jotta mittausasemien vertailtavuutta saadaan parannettua. Tehtävä kattaa sekä teknisen ylläpidon, operoinnin että ohjelmistojen vertailtavuuden. Pidemmän aikavälin tavoitteena on pyrkiä integroituun mittausverkostoon samaan tapaan kuin mitä NOAA ylläpitää USA:ssa, erikoistutkija Tapani Koskela kertoo.

Yleisempänä tavoitteena on ilmakehän otsonikerroksen muutosten tutkiminen kymmenien vuosien aikajänteellä.

Mittaukset tuovat tietoa UV-säteilylle altistumisesta

Mittalaitteella saadaan tietoa myös sekä ihmisten että eri biologisten ja materiaaliobjektien UV-altistuksen arviointia varten. Yläilmakehän otsonimäärä on vähentynyt viime vuosina Suomen ja Skandinavian alueella, erityisesti kevättalvella. Otsonin vähentyminen lisää UV-säteilyä maan pinnalla jonkin verran.

Altistuksen lisääntyminen näkyy väestössä vasta vuosien kuluttua terveyshaittoina. Ihosyöpävaara lisääntyy iholle tulevan säteilyn takia. Ihomelanoomista noin 95 prosenttia voitaisiin ehkäistä suojaamalla iho palamiselta.

Lisätietoja:
Erikoistutkija Tapani Koskela, puh. 050 584 9054, tapani.koskela(at)fmi.fi
 

Polaarialueiden ilmastoasiantuntijat kokoontuvat Lappiin

6.2.2012 10:19

Maailman ilmatieteen järjestön polaaristen asioiden asiantuntijat eri puolilta maailmaa kokoontuvat Lappiin 6.2.–8.2. pohtimaan polaarialueiden ilmastollisia haasteita ja tarpeita.

Kuva: FINNARP 2010/Timo Palo

Polaarialueet, eli pohjois- ja etelänapaa ympäröivät alueet, sekä varsinaisten polaarialueiden kaltaiset lumiset vuoristoalueet ja jäätiköt, kuten Himalajan ylänkö, muodostavat globaalisti keskeisen kokonaisuuden. Maapallon kryosfäärin, eli jäätiköiden ja lumen peittämän kerroksen, merkitys on hyvin suuri esimerkiksi maapallon makeanveden saatavuuden kannalta. Polaarialueiden ilmastomuutoksella arvioidaan myös olevan erittäin suuri vaikutus maailmanlaajuisesti ilmastonmuutoksen etenemiseen ja säävaihteluun.

Jäätiköiden sulamisen myötä toiminta polaarialueilla, kuten merenkulku, on viimeisten kymmenen vuoden aikana vilkastunut huomattavasti. Tämän myötä on kasvanut tarve saada alueilta tarkempaa ja luotettavampaa meteorologista havainto- ja tutkimustietoa. Myös tarve tuottaa esimerkiksi Koillisväylälle räätälöityjä sää-, jää-, ja meripalveluja on kasvanut.

Paneeli selvittää alueen mahdollisuuksia ja haasteita

Maailman ilmatieteen järjestö WMO perusti neljä vuotta sitten asiantuntijapaneelin (WMO Executive Council Panel of Experts on Polar Observations, Research and Services) selvittämään, mitä globaaleja haasteita ja mahdollisuuksia polaarialueiden muuttuminen tuo ja miten havainto- ja tutkimustoimintaa sekä palveluita voitaisiin kehittää polaarialueiden käyttäjien tukemiseksi.

Asiantuntijapaneelin tavoitteena on mm. luoda kehittämissuunnitelma maailmanlaajuiselle polaarialueiden sääennustusjärjestelmälle (Global Polar Prediction System, GIPPS). Lisäksi paneeli käsittelee alueen havaintotoiminnallisia tarpeita. Kokouksen ehdotukset viedään ensi kesänä kokoontuvan WMO:n hallintoneuvoston päätettäväksi. Suomen puolesta hallintoneuvoston työskentelyyn osallistuu Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas, joka valittiin hallintoneuvostoon viime keväänä.

Paneeli koostuu ilmatieteen laitosten asiantuntijoista ympäri maailmaa. Puheenjohtajana toimii Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n puheenjohtaja David Grimes, joka myös johtaa Kanadan ilmatieteen laitosta. Suomen Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas toimii kokouksen toisena puheenjohtajana. Luostolle saapuu asiantuntijoita mm. Pohjoismaista, Saksasta, Australiasta, Etelä-Afrikasta, Yhdysvalloista ja Chilestä. Kokouksessa on mukana myös mm. Islannin Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Árni Snorrasson.

Lisätietoja

Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas

Ilmatieteen laitoksen sää- ja turvallisuusjohtaja Juhani Damski

Erittäin huono ajokeli jatkuu Uudellamaalla mahdollisesti maanantai-aamuun asti

3.2.2012 15:12

(PÄIVITETTY 5.2. klo 21) Erityisesti autolla maanantaiaamun liikenteeseen lähtevien on syytä ottaa lumikuurojen vaikutukset huomioon.

Lumisadealue tutkakuvassa perjantaina 3.2. klo 14.45.

Sulan meren yllä kehittyy sunnuntai-illasta alkaen voimakkaita lumikuuroja, jotka ajautuvat tuulen mukana Uudenmaan rannikolle. Tilanne jatkuu läpi yön, ja lumisade voi olla paikoin sakeaa vielä aamuruuhkienkin aikaan. Erityisesti autolla aamuliikenteeseen lähtevien on syytä ottaa tämä huomioon.

Maanantaipäivän kuluessa lumisateet heikkenevät vähitellen ja samalla ajokeli muuttuu parempaan suuntaan.

Maan pohjoisosaan saapuu kuitenkin uusi voimakas lumisadealue lännestä, ja varsinkin Etelä-Lapissa ajokeli muuttuu paikoin erittäin huonoksi.

Lämpötilat ovat maanantaina suurimmassa osassa maata -5…-15 astetta, Keski- ja Pohjois-Lapissa kuitenkin edelleen enimmäkseen -20…-25 astetta. Lauhinta on maan länsiosassa.

Lisätietoja

Voimassa olevat varoitukset

Sadealueanimaatio Testbed-tutkakuvassa

Lumisadealueen animaatio ja ennuste

Liikennevirasto / Etelä-Suomen kelikamerat

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk numerossa 0600 1 0600 (3,98 e/min + pvm)

Meteorologit seuraavat tilannetta myös Twitterissä: http://twitter.com/meteorologit
 

Kireitä pakkasia korkeapainesäässä

2.2.2012 15:33

Sää on ollut viimeaikoina varsin kylmää koko Euroopassa. Syynä kylmään ilmaan on laaja korkeapaineen alue, joka on kierrättänyt kylmää ilmamassaa Siperiasta aina Etelä-Eurooppaa myöten.

Kuva: Eija Vallinheimo

Vaikka sää Euroopassa onkin ollut hyvin kylmää, ei meillä Suomessa ole koettu mitenkään ennätyksellisiä pakkasia. Suomen pakkasennätys on -51,5 astetta, ja se mitattiin Kittilän Pokassa 28. tammikuuta 1999. Myös 40 pakkasasteen raja on tänä talvena vielä rikkomatta. Yli 40 asteen pakkasia mitataan meillä keskimäärin kolmena talvena neljästä. Suomessa talven alin lämpötila helmikuun alkupäiviin mennessä on Kuusamon Kiutakönkään havaintoasemalla 2. helmikuuta mitattu -39,2 astetta.

Ilmanpaine on ollut tammi-helmikuun vaihteessa hyvin korkea. Ylimmillään ilmanpaine oli helmikuun 1. päivänä Kuhmossa, kun merenpinnan tasolle arvioitu ilmanpaine oli 1063 hPa. Edellisen kerran ilmanpaine on ollut näin korkea 30.1.1972 Kuusamossa. Myös tammikuussa 2008 ilmanpaine kävi monin paikoin lähellä 1060 hehtopascalia. Suomen ilmanpaine-ennätys, 1066 hPa, on Helsingistä tammikuulta 1907.

Pakkasvaroitukset käytössä ensimmäistä kertaa

Ilmatieteen laitoksen varoitusvalikoimaan ovat pian vuoden kuuluneet uudet varoitukset meriveden korkeudesta, aalloista, hellejaksoista ja pakkasesta. Varoittamisella pyritään muun muassa vähentämään pakkasen ja helteen haitallisia terveysvaikutuksia. Varoituskarttaan hellevaroitukset merkitään punaisella ja pakkasvaroitukset sinisellä lämpömittarilla.

Valikoiman laajentamisen yhteydessä Ilmatieteen laitos otti uutena palveluna käyttöön myös 24 tuntiin ulottuvia varoituksia täydentävät ennakkovaroitukset. Varoitusten avulla tiedotetaan vaarallisista tai riskiryhmille haitallisista sääilmiöistä yhdestä viiteen vuorokautta ennen muodostuvaa säätilannetta. Tavoitteena on lisätä väestölle aikaa varautua lähestyvään sääilmiöön tarvittavin keinoin.

Pakkaset jatkuvat

Ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan Venäjällä oleva vahva korkeapaine vaikuttaa edelleen Suomen säähän. Sää on laajalti poutaista ja osin aurinkoista, mutta etelärannikolla voi esiintyä sakeitakin lumikuuroja. Alkuviikolla lumikuuroja esiintyy myös muualla maassa.

Lämpötila on suuressa osassa maata -20 ja -30 asteen välillä, etelärannikolla on ajoittain vähän lauhempaa. Kylmimpinä öinä lämpötila laskee idässä ja pohjoisessa -40 asteen tuntumaan. Alkuviikolla kireimmät pakkaset hellittävät.

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitoksen varoitukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Helle- ja pakkasvaroitukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/tietoa-helle-ja-pakkasvaroitukset
Äärilämpötilojen terveysvaikutukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/aarilampotilojen-terveysvaikutuksia
Helmikuun sääseuranta: http://ilmatieteenlaitos.fi/helmikuu

Pakkasen purevuus -taulukko: http://ilmatieteenlaitos.fi/pakkasen-purevuus-taulukko

Tietoa pakkasvaroituksesta ja pakkasen terveysvaikutuksista:
ryhmäpäällikkö Reija Ruuhela, reija.ruuhela@fmi.fi
Tietoa varoitusuudistuksesta: ryhmäpäällikkö Ari-Juhani Punkka, ari-juhani.punkka@fmi.fi

Tammikuussa talvi tuli eteläänkin

1.2.2012 11:50

Tammikuu oli lämpöoloiltaan selkeästi kaksijakoinen. Kun kuukauden alkupuolisko oli vielä tavanomaista lauhempi, kuukauden loppupuolisko selvästi tavanomaista kylmempi.

Kuva: Eija Vallinheimo

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan koko kuukauden keskilämpötila vaihteli Itä- ja Pohjois-Lapin vajaasta -13 asteesta rannikkoalueiden runsaaseen -5 asteeseen. Verrattuna vuosien 1981–2010 keskiarvoon suurimmassa osassa maata oli tavanomaista lauhempaa. Tammikuu oli jo 11. peräkkäinen tavanomaista lämpimämpi kuukausi. Suurin poikkeama eli runsaat 2 astetta oli Länsi-Lapissa. Vain maan länsiosassa ja Käsivarren Lapissa oli jonkin verran tavanomaista kylmempää, mutta poikkeama oli suurimmillaankin alle asteen. Kuukauden ylin lämpötila oli 6,0 astetta, ja se mitattiin Kotkan Kirkonmaalla 5. päivänä. Alin lämpötila -35,9 astetta mitattiin Kuusamon Kiutakönkäällä 31. päivänä. Kuukauden alkaessa terminen talvi ei ollut vielä alkanut etelärannikolla ja lounaissaaristossa, mutta sielläkin terminen talvi alkoi heti tammikuun alussa, mikä on noin puolitoista kuukautta tavanomaista myöhemmin.

Maan etelä- ja keskiosissa tavanomaista sateisempaa

Kuukauden sademäärä vaihteli Keski- ja Pohjois-Lapin vajaasta 30 millimetristä etelärannikon ja Ahvenanmaan runsaaseen 80 millimetriin. Vuosien 1981–2010 keskiarvoon verrattuna maan etelä- ja keskiosassa oli tavanomaista sateisempaa. Suurin poikkeama oli Ahvenanmaalla, etelärannikolla ja maan kaakkoisosassa, jossa sademäärä oli paikoin puolitoistakertainen pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna. Maan pohjoisosassa sateet jäivät tavanomaista niukemmiksi, Itä- ja Pohjois-Lapissa noin kolmannekseen tavanomaisesta. Yksittäisistä havaintoasemista eniten satoi Helsingin Kumpulassa, jossa sademäärä kohosi 105 millimetriin. Vähiten eli 6 mm satoi Enontekiön Näkkälässä. Suurin vuorokautinen sademäärä 17,2 mm mitattiin Tornion Aapajärvellä 12. päivänä.
Lumensyvyys oli kuukauden päättyessä lounaissaariston vajaasta 10 senttimetristä, Kainuun, Koillismaan sekä Etelä- ja Länsi-Lapin runsaaseen puoleen metriin. Eniten lunta oli Suomussalmella ja Puolangalla, jossa sitä oli 75 cm.

Tilastojen pohjana uusi vertailukausi

Tammikuun 2012 kuukausitiedotteesta lähtien Ilmatieteen laitoksen tiedotteissa käytetään vertailukautena vuosien 1981–2010 ajalta laskettuja tilastoja aikaisemman vertailukauden 1971–2000 tilastojen sijaan. Tammikuussa uuden vertailukauden keskilämpötilat ovat Lapissa 0,5-1,0 astetta ja muualla maassa alle puoli astetta edellisen vertailukauden keskilämpötiloja korkeammat. Sademäärät ovat uudella vertailukaudella suuressa osassa maata hieman edellisen vertailukauden sademääriä suurempia.

Lisätietoja:

Tammikuun tilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/tammikuu
Tiedote uudesta vertailukaudesta: http://ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/473902

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk numerossa 0600 1 0600
(3,98 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (3,98 e/min+pvm)

Ilmatieteen laitos ottaa käyttöön uuden ilmastollisen vertailukauden

1.2.2012 10:16

Ilmatieteen laitos on laskenut uuden ilmastollisen vertailukauden tilastot, jotka perustuvat vuosien 1981–2010 säähavaintoihin.

Kuva: Eija Vallinheimo

Tuoreet tilastot kuvaavat vallitsevan ilmaston olosuhteita ja ovat tärkeä pohja ajankohtaisten sääolosuhteiden tulkinnoille ja sääseurannalle. Ilmastotilastoja käytetään myös erityisesti sää- ja ilmastoriippuvaisilla aloilla tutkimuksessa ja päätöksenteossa.

Ilmastotilastot lasketaan maailmanlaajuisesti 30 vuoden säähavainnoista. Maailman ilmatieteen järjestön, WMO:n, asettama virallinen vertailukausi on 1961–1990. Suosituksena kuitenkin on, että tilastoja päivitettäisiin mahdollisuuksien mukaan 10 vuoden välein. Suomessa edellinen päivitys tehtiin kymmenen vuotta sitten.

Havaintoasemakohtaisia tilastoja eri säätekijöistä

Uudelle vertailukaudelle 1981–2010 on laskettu eri säätekijöiden, kuten lämpötilan ja sademäärän kuukausikeskiarvoja sekä jakaumia kymmenille säähavaintoasemille. Uudelle vertailukaudelle on lisäksi määritelty muun muassa termisten vuodenaikojen vaihtumisen ajankohdat ja lumipeiteajat.

Uuden vertailukauden 1981–2010 havaintoasemakohtaiset lämpötilan tilastoarvot ovat tyypillisesti hieman korkeammat kuin edellisellä vertailukaudella 1971–2000. Koko maan vuosikeskilämpötila on uudella vertailukaudella lähes 0,4 astetta korkeampi kuin edellisellä vertailukaudella. Havaittu lämpötilan nousu on kohtuullisen hyvin sopusoinnussa malleihin perustuvien arvioiden kanssa ilmastonmuutoksen suuruudesta Suomessa.

Sademäärässä vuosien välinen vaihtelu on suurempaa kuin lämpötilassa, joten myöskään vertailukausien väliset erot eivät ole yhtä selkeitä. Keskimäärin vuoden sademäärä on kuitenkin uudella vertailukaudella hieman suurempi kuin edellisellä vertailukaudella.

Uuden vertailukauden käyttöönotto

Uusi vertailukausi on otettu käyttöön Ilmastopalvelussa, mutta käytännössä päivitämme esimerkiksi verkkopalvelumme karttoja ja taulukoita vähitellen pitkin vuotta kulloinkin ajankohtaisille sivuille.
Uuden vertailukauden käyttöönotossa on yksi merkittävä poikkeama. Lämmitystarveluvun vertailukautena käytetään vielä toistaiseksi vuosia 1971–2000, sillä se on määritelty mm. kiinteistöjen energiatodistuksiin liittyvässä lainsäädännössä näin.

Uuden vertailukauden tilastot julkaistaan Ilmatieteen laitoksen Raportteja-sarjassa. Luonnos raportista on saatavilla ilmatieteenlaitos.fi-verkkosivuilta.

Lisätietoja:

ryhmäpäällikkö Reija Ruuhela, reija.ruuhela@fmi.fi
Ilmastopalvelu, puh. 0600 1 0601 (3,98 e/min+pvm)
http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastollinen-vertailukausi-1981-2010
Lisää tietoa joulukuun Ilmastokatsaus-lehdessä:
http://ilmatieteenlaitos.fi/820

Pakkasvaroitukset ensi kertaa käytössä

27.1.2012 13:14

Viimeisetkin Ilmatieteen laitoksen uudet säävaroitukset, pakkasvaroitukset, otettiin käyttöön viime viikolla.

Kuva: Eija Vallinheimo

Ilmatieteen laitos laajensi säävaroitustensa valikoimaa huhtikuussa 2011. Valikoimasta on nyt viimeisetkin otettu käyttöön, kun kireän pakkasen ennakkovaroitus annettiin ensimmäistä kertaa keskiviikkona (25.1.)  ja ensimmäinen lähivuorokauden varoitus kireästä pakkasesta annettiin perjantaina (27.1.) Pohjois-Karjalaan.

Ilmatieteen laitoksen varoitusvalikoimaan ovat pian vuoden kuuluneet uudet varoitukset meriveden korkeudesta, aalloista, hellejaksoista ja pakkasesta. Valikoiman laajentamisen yhteydessä Ilmatieteen laitos otti uutena palveluna käyttöön tavallisia, 24 tuntiin ulottuvia varoituksia täydentävät ennakkovaroitukset. Niiden avulla tiedotetaan vaarallisista tai riskiryhmille haitallisista sääilmiöistä yhdestä viiteen vuorokautta ennen muodostuvaa säätilannetta. Tavoitteena on lisätä väestölle aikaa varautua lähestyvään sääilmiöön tarvittavin keinoin.

Ennakkovaroituksia annetaan ukkospuuskista, maa- ja merialueiden kovista tuulista, aallonkorkeudesta, merivedenkorkeudesta, runsaista sateista, hellejaksoista, kireistä pakkasista tai erittäin huonosta ajokelistä.

Ennakkovaroitukset annetaan todennäköisyyksin

Ennakkovaroitukset eivät näy nk. varoituskartalla, vaan ne annetaan tekstimuotoisena. Ajan tasalla olevat varoitukset ovat Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla. Varoitukset myös luetaan mm. YLE Radio Suomen sääennusteiden yhteydessä.

Ennakkovaroitustekstien sanamuodot eroavat lähivuorokauden varoituksista. Teksteissä käytetään esiintymistodennäköisyyttä, jolla ilmiö esiintyy vaara-alueella ilmoitettuna vaara-aikana. Kuten lähivuorokauden varoituksissa, myös ennakkovaroituksissa on käytössä kolme eri vaaratasoa. Kireän pakkasen lisäksi voidaan varoittaa myös purevasta pakkasesta eli pakkasen ja tuulen yhteisvaikutuksesta.

Itä-Suomeen kireää pakkasta

Keskiviikkona 25.1. Ilmatieteen laitos antoi ensimmäisen ennakkovaroituksensa pakkasesta. Kireän pakkasen todennäköisyydeksi ennustettiin 30 % perjantaista (27.1.) alkaen. Ensimmäinen lähivuorokauden varoitus kireästä pakkasesta annettiin perjantaina keskipäivällä Pohjois-Karjalaan. Sekä ennakkovaroitus että perjantain lähivuorokauden varoitus ovat lievimmän vaaratason varoituksia. Kyseinen varoitusraja on maan eteläosassa -20 °C, keskiosassa -25 °C ja pohjoisosassa -30 °C. Pohjois-Karjalassa havaitaan tyypillisen talven aikana useita kertoja vähintään 25 pakkasasteen lukemia.

Lisätietoja

Ilmatieteen laitoksen varoitukset
Tietoa pakkasvaroituksesta ja pakkasen terveysvaikutuksista:
ryhmäpäällikkö Reija Ruuhela, reija.ruuhela@fmi.fi
Tietoa varoitusuudistuksesta: ryhmäpäällikkö Ari-Juhani Punkka, ari-juhani.punkka@fmi.fi

Muualla ilmatieteenlaitos.fi-sivuilla

Lisää tietoa ennakkovaroituksista
Toimintaohjeita äärilämpötiloihin
 

Uusi ajoneuvojen välinen kommunikaatiojärjestelmä kertoo kuljettajalle keliolosuhteista

25.1.2012 13:00

Parempaa liikenneturvallisuutta ajoneuvojen ja tieverkoston kommunikoinnin avulla.

Kuva: Eija Vallinheimo

VTT, Mobisoft Oy ja Ilmatieteen laitos yhteistyökumppaneineen ovat kehittäneet kommunikaatiojärjestelmän, jolla voidaan antaa kuljettajalle ajantasaista tietoa säästä, keliolosuhteista ja liikenteen tapahtumista. Vakavien liikenneonnettomuuksien ehkäisemiseen tähtäävän järjestelmän kaupallistaminen etenee seuraavien parin vuoden aikana.

Onnettomuusriski lumisella tai jäisellä tienpinnalla on 4,1-kertainen normaaliin verrattuna Tampereen teknillisen yliopiston tutkimuksen mukaan. VTT ja Ilmatieteen laitos yhteistyökumppaneineen ovat kehittäneet kansainvälisessä WiSafeCar-hankkeessa ajoneuvojen ja liikenteen kommunikaatio-järjestelmän, joka tähtää nykyistä parempaan liikenneturvallisuuteen. Järjestelmä ottaa huomioon sään aiheuttamat vaikeat liikenneolosuhteet Suomessa.

Ajoneuvot voivat esimerkiksi viestittää omat havaintonsa liikenteestä, keliolosuhteista ja säätilasta taustajärjestelmään, joka analysoi tiedon ja välittää sen muille liikenteessä oleville ajoneuvoille muun muassa kelitietojen kanssa. Järjestelmä varoittaa kuljettajaa välittömästä onnettomuusvaarasta.

Yhteistoiminnallinen ajaminen (cooperative traffic), jossa ajoneuvot ja tieverkoston järjestelmät kommunikoivat ja jakavat tietoa keskenään, yleistyy ja sen arvioidaan tulevan osaksi päivittäistä elämäämme vuosien 2014–2030 kuluessa. Kehitystyö on vilkasta erityisesti Euroopassa, Yhdys¬valloissa ja Japanissa. Suomalaisten organisaatioiden suunnittelema järjestelmä eroaa muista kokonaisvaltaisen lähestymistapansa ansiosta, sekä sillä, että kuljettaja saa ajantasaista tietoa säästä ja keliolosuhteista.
Hankkeessa on testattu IEEE 802.11p -standardin mukaista lyhyen kantaman tiedonsiirtotekniikkaa ja matkapuhelinverkkoon pohjautuvaa pitkän kantaman kommunikaatiolinkkiä. Hanke lienee Suomen mittakaavassa ensimmäinen molempia ajoneuvoradiotekniikoita hyödyntävä pilottihanke.

VTT:n rooli hankkeessa on kehittää yhteistoiminnallista, tilannetietoista ajoneuvoverkkoa sekä ajokelin monitorointiin liittyvää anturitekniikkaa. Mobisoft toimii hankkeen koordinaattorina sekä ajoneuvossa käytettävien sovellusten ja niiden tarvitsemien tietoliikenneratkaisujen kehittäjänä. Nämä ratkaisut toimivat osaltaan Sunit Oy:n ajoneuvotietokoneissa. Ilmatieteen laitos kehittää järjestelmän tiesääpalveluja sekä osallistuu autojen välisen tietoverkkoarkkitehtuurin suunnitteluun. Taipale Telematics Oy:n tehtävät hankkeessa liittyvät mittausmenetelmien arviointiin ja niiden yhdistämis-mahdollisuuksiin ajoneuvoihin sekä kelidatan tuottamiseen. Infotripla Oy yhdistää eri lähteistä saatavan tiedon liikenteen ajantasaiseksi tilannekuvaksi, joka välitetään auton järjestelmiin.

WiSafeCar-projektiin on osallistunut yhdeksän yritys- ja tutkimusorganisaatiota Suomesta, Luxembourgista ja Etelä-Koreasta. Hanke käynnistyi syksyllä 2009, ja se päättyy maaliskuussa 2012. Hankkeen kokonaisbudjetti on 5,9 milj. euroa. Se on yksi Eureka-CELTIC-ohjelman projekteista, jonka rahoittajana Suomessa on toiminut Tekes.

Hankkeen tuloksien kaupallinen hyödyntäminen on lähtenyt liikkeelle liikennepalvelujen muodossa ja lisää tuloksia on odotettavissa seuraavien kahden vuoden aikana. Konsortion tavoitteena on jatkaa tuloksien levittämistä uudessa CoMoSeF-hankkeessa. Yhtenä käyttöönottoa lisäävänä tavoitteena on puolittaa nykyinen ajoneuvojärjestelmän (1000–5000 euroa) hintataso.

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitos
Timo Sukuvaara, ryhmäpäällikkö
Puh. 040 529 4977
timo.sukuvaara@fmi.fi

VTT
Matti Kutila, erikoisasiantuntija
Puh. 020 722 3619
matti.kutila@vtt.fi

Mobisoft Oy
Pekka Eloranta, projektipäällikkö
Puh. 040 505 1818
pekka.eloranta@mobisoft.fi

Aurinkomyrskyt ravistelevat maapallon lähiavaruutta

24.1.2012 17:48

Auringosta irronnut suuri magneettinen pilvi lähestyy Maata. Tiistai-Illan ja keskiviikkoaamun kuluessa on odotettavissa revontulia, mikäli taivas on pilvetön ja pilven magneettinen rakenne on revontulille suosiollinen.

Kuva: Jouni Jussila

Avaruusmyrsky voi vahingoittaa lähiavaruuden satelliitteja tai häiritä kommunikointia HF-taajuusalueen radioaalloilla, mutta tämänkertaisen myrskyn ei odoteta aiheuttavan haittaa sähköverkolle tai muille maanpäällisille systeemeille.

Pilven suuren korkeaenergisten hiukkasten lukumäärän ja energioiden kannalta katsottuna tätä magneettista pilveä voidaan pitää suurimpana kuuteen vuoteen. Viime vuosina Aurinko onkin ollut harvinaisen hiljainen pitkään. Yhtäjaksoisia auringonpilkuttomia päiviä on ollut vuodesta 2004 lähtien yhteensä 821.

Nyt Auringosta irronnut magneettinen pilvi etenee suurella nopeudella avaruudessa ja ensimmäiset merkit sen saapumisesta Maan lähiavaruuteen havaittiin tiistai-iltana 24.tammikuuta noin klo 17. Magneettisen pilven etenemistä seurataan avaruussääsatelliiteilla. ACE-satelliitti, joka monitoroi Auringon aktiivisuutta noin 1,5 miljoonan kilometrin etäisyydellä Maasta jatkuvasti, on jo osittain tilapäisesti sokeutunut pilven kantamien korkeaenergiaisten hiukkasten vuoksi.

Auringon aktiivisuuden vaihtelut vaikuttavat eniten maapallon ilmakehän ylimpiin kerroksiin sadan kilometrin korkeudesta ylöspäin. Auringosta purkautuvat hiukkaset sytyttävät ilmakehässä revontulia ja aiheuttavat muita avaruussäähäiriöitä. Äärimmäisissä tapauksissa niillä on haittavaikutuksia geostationaarisella radalla olevien satelliittien toimintaan ja esimerkiksi GPS-signaaleihin. Viimeksi tällaisia haittoja oli merkittävissä määrin vuonna 2003.

Auringon pilkkumaksimi vuonna 2013

Auringon aktiivisuus noudattaa noin 11 vuoden jaksollisuutta. Samassa tahdissa vaihtelee myös auringonpilkkujen määrä. Auringonpilkkujen määrän ennustetaan olevan huipussaan vuonna 2013, jolloin myös avaruussäähäiriöitä tulee olemaan eniten. Revontulien esiintymistodennäköisyyden tiedetään kohoavan erityisesti muutamina vuosina auringonpilkkumaksimin jälkeen. 1900-luvun suurimpiin pilkkuhuippuihin verrattuna edessä oleva pilkkumaksimi on todennäköisesti niitä matalampi.

Auringon aktiivisuuden 11-vuotiseen jaksollisuuteen liittyy myös maapalloa lämmittävän säteilyn yhtäaikainen vaihtelu. Maapallon pitkäaikaiseen lämpötilakehitykseen auringonpilkkujaksosta toiseen ei Auringon aktiivisuudella ole keskeistä osuutta, vaikka sen vaikutus voidaan tunnistaa pienenä ilmastovaihteluiden havaintosarjoissa.

Ilmatieteen laitos seuraa jatkuvasti avaruussään muutoksia revontulikameroilla ja magneettikentän mittalaitteilla. Ilmatieteen laitoksen aurorasnow-sivuilta (http://aurora.fmi.fi) saa tietoja käynnissä olevista avaruussäähäiriöistä ja revontulien näkymisestä.

Lisätietoja:

Noora Partamies, puh. (09)1929 4631, noora.partamies@fmi.fi
Kirsti Kauristie, puh. 050 597 8874; (09)1929 4637, kirsti.kauristie@fmi.fi
Eija Tanskanen, puh (09) 1929 4695, eija.tanskanen@fmi.fi

http://aurora.fmi.fi/public_service/
Tietoa revontulista: http://ilmatieteenlaitos.fi/tietoa-revontulista

Terminen talvi on alkanut koko maassa

20.1.2012 14:10

Terminen talvi alkoi etelärannikollakin viimein tammikuun 6.-7. päivä. Pitkän ajan keskiarvoon verrattuna terminen talvi alkoi tavanomaista myöhemmin.

Kuva: Eija Vallinheimo

Ilmatieteen laitoksen seurannan mukaan terminen talvi on alkanut koko maassa. Tarvittavan seurantajakson jälkeen voidaan todeta, että terminen talvi alkoi etelärannikollakin viimein tammikuun 6.-7. päivä. Pitkän ajan keskiarvoon verrattuna terminen talvi alkoi eri puolilla Suomea kahdesta viikosta noin kahteen kuukauteen tavanomaista myöhemmin.

Terminen talvi alkaa kun vuorokauden keskilämpötila jää pysyvämmin nollan alapuolelle. Tilapäiset suojasäät eivät kuitenkaan katkaise termistä talvea sen jo alettua. Niinpä vastaavasti terminen kevät alkaa vasta kun lämpötila kohoaa jälleen pysyvämmin nollan yläpuolelle, tyypillisesti maaliskuun lopun ja huhtikuun aikana.

Talvella 2007/2008 termisen talven määrittäminen etelärannikolla oli erityisen haastavaa. Helsingin Kaisaniemessä terminen talvi alkoi vasta maaliskuun lopulla ja kesti vaivaiset yhdeksän vuorokautta.

Lisätietoja:

Talven tilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/talvitilanne
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk numerossa 0600 1 0600
(3,98 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (3,98 e/min+pvm)
 

Satelliitit apuna ympäristön tilan ja turvallisuuden seurannassa

17.1.2012 9:07

Kaukokartoitussatelliitit havainnoivat Maan pintaa, meriä ja ilmakehää lähes reaaliajassa. Osa satelliiteista on sääennusteita tarkentavia sääsatelliitteja, osa eri alojen tutkimussatelliitteja.

Kuva: GlobSnow-hanke

Satelliittien avulla voidaan tehostaa ympäristön alueellista ja ajallista seurantaa ja varautua näin myös luonnononnettomuuksiin ja sään ja ilmaston aiheuttamiin vaaratilanteisiin entistä tehokkaammin.

Sääsatelliitit tarkentavat sääennusteita

Ilmatieteen laitos on käyttänyt satelliittitietoja jo 40 vuotta, useiden satelliittisukupolvien ajan. Alusta lähtien sääsatelliiteissa on ollut kuvaavia instrumentteja, joiden pilvikuvista meteorologi analysoi matalapaineita ja niiden liikkeitä sekä tunnistaa sumuja tai ukkospilviä. Yhä edelleen käytetään tätä havaintotietoon perustuvaa tulkintaa ja siihen perustuvaa lähihetkiennustamista. Nykyisin kuitenkin mittalaitteet ovat kehittyneet tarkemmiksi, ja kuvia saadaan usein jopa viiden minuutin välein ja ne havaitsevat monilla aallonpituuskanavilla. Näin pystytään korostamaan erilaisia sääilmiöitä.

Viime aikoina on keskitytty uusiin instrumentteihin, jotka suunnitellaan käytettäväksi numeerisissa säänennustusmalleissa. Informaatio menee bitteinä laskentamalliin. Satelliitti-informaatio on nykyisin kiistatta yksi tärkeimmistä mallien syöttötiedoista. Tuoreimpia tällä alalla on eurooppalainen IASI (Michelson Interferometri, infrapuna luotain lämpötilan, vesihöyryn ja otsonin monitorointiin)

Satelliittien avulla tietoa ilmakehän tilasta

Sääilmiöiden ja maanpinnan havainnoinnin lisäksi satelliiteilla voidaan havaita ilmakehän koostumusta. Satelliittien avulla saadaan tietoa siitä, minkälaisia kaasuja ja pienhiukkasia ilmakehä sisältää, kuinka paljon niitä on ja jopa sen, millä korkeudella ne sijaitsevat. Mittausmenetelmät ja mittaustarkkuudet ovat parantuneet viime aikoina selvästi ja satelliittihavaintojen merkitys tutkimuksessa ja sovellutuksissa kasvaa koko ajan. Tärkeimpiä sovelluskohteita ovat ilmastonmuutokseen vaikuttavien kaasujen ja hiukkasten havainnointi, ilmanlaadun havainnointi ja otsonikerroksen seuraaminen. Esimerkiksi vuonna 2011 satelliittimittauksilla oli suuri rooli, kun Islannin Grimsvötn-tulivuoren tuhkapilven leviämistä seurattiin ja sen liikkeitä ennustettiin. Satelliitit näyttelivät myös pääosaa viime keväänä, jolloin havaittiin poikkeuksellisen suuri arktinen otsonikato.

Lumipeitteen laajuuden ja määrän kehitys pohjoisella pallonpuoliskolla

Lumipeitteen laajuus ja lumen määrä riippuvat kulloinkin vallitsevista lämpötila- ja sadeolosuhteista. Lumipeitteen mittaaminen globaalissa mittakaavassa onnistuu luotettavasti vain satelliittikaukokartoitusmenetelmien avulla. Niillä voidaan kerätä päivittäistä tietoa maapallon laajuisesti.

Ilmatieteen laitoksen työn tuloksena on aikaansaatu ensimmäinen luotettava kolmenkymmenen vuoden mittainen aikasarja lumipeitteen massasta ja laajuudesta pohjoisella pallonpuoliskolla. Kehitetty menetelmä ja päivittäinen 30-vuoden aikasarja perustuvat satelliittien mittamaan tietoon, jota on yhdistetty maanpintahavaintoihin. ¬”Mitatun aikasarjan perusteella voidaan todeta, että lumipeitteen laajuus ja lumen määrä ovat laskeneet selkeästi pitkällä aikavälillä, vaikka niiden vuotuinen vaihtelu onkin suurta”, Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Kari Luojus kertoo.

Sodankylästä tulossa merkittävä arktisten alueiden satelliittiaineistojen tutkimuskeskus

Ilmatieteen laitoksen Lapin ilmatieteellisessä tutkimuskeskuksessa toimivaa satelliittidatakeskusta on kehitetty viime vuosien aikana globaalisti keskeiseksi arktisten ja pohjoisten alueiden satelliittiaineistojen tutkimusalueeksi. Tähän liittyy maapalloa havainnoivien polaarisatelliittien kuvien vastaanotto sekä tiedon jalostus reaaliaikaisena toimintana eri käyttäjille. Kansalliseen ja kansainväliseen loppukäyttöön lukeutuu ympäristön tilan seuranta, sääpalvelu, jääpalvelu sekä varoitusjärjestelmät esimerkiksi tulvaennusteisiin.
” Viime vuosina tehdyissä investoinneissa on rakennettu uusi satelliittivastaanottojärjestelmä sekä aineistojen prosessointi- ja arkistointikeskus. Tutkimuskeskuksesta on muodostumassa arktisen ja pohjoisten alueiden johtava satelliittiaineistojen tutkimusalue, mihin liittyy laajat pintahavaintojärjestelmät satelliittimittausten varmentamiseksi”, tutkimusprofessori Jouni Pulliainen toteaa.

Keskuksessa tehdään mm. aerosoli-, otsoni- ja uv-tutkimusta ja mitataan lumipeitteen vaikutusta ilmastoon. Tutkimukset ja kerättävät aineistot liittyvät etenkin satelliittien hyödyntämiseen hiilen ja veden kierron seurannassa; ja sitä kautta tuovat uutta tietoa ilmastonmuutostukimusta varten.

Lisätietoja:

Erikoistutkija Pirkko Pylkkö, Meteorologinen tutkimus / Sääsatelliitti- ja tutkasovellukset,
puh. 050 340 1328, pirkko.pylkko@fmi.fi
Ryhmäpäällikkö Johanna Tamminen Uudet havaintomenetelmät / Ilmakehän kaukokartoitus, puh. 040 737 8733, johanna.tamminen@fmi.fi
Erikoisutkija Kari Luojus / Arktinen tutkimus, puh. 040 505 8417, kari.luojus@fmi.fi
Tutkimusprofessori Jouni Pulliainen / Arktinen tutkimus, puh. 050 589 5821, jouni.pulliainen@fmi.fi

Maan pinnan kaukokartoitus: http://ilmatieteenlaitos.fi/maan-pinnan-kaukokartoitus
Ilmakehän kaukokaroitus: http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmakehan-kaukokartoitus
Globsnow-hanke: http://www.globsnow.info/
Lapin ilmatieteellinen tutkimuskeskus: http://ilmatieteenlaitos.fi/lapin-ilmatieteellinen-tutkimuskeskus?doAsUserLanguageId=fi_FI
 

Liukastumisten ja kaatumisten kustannukset vakuutuskorvauksineen yli 600 miljoonaa euroa vuodessa

11.1.2012 13:21

Ilmatieteen laitos varoittaa erittäin liukkaista jalankulkukeleistä. Silloin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota jalkineiden valintaan ja käyttää liukuesteitä.

Talviaikaisista liukastumisista ja kaatumisista aiheutuu jopa yli 600 miljoonan euron kustannuksetLukuun sisältyvät työtapaturmavakuutuksesta maksettavien korvausten lisäksi vapaaehtoisesta tapaturmavakuutuksesta, erilaisista vastuuvakuutuksista sekä yhteiskunnallisista menetyksistä aiheutuvat kulut ja korvaukset.

Kokonaisuudesta arviolta puolen miljardin euron menetykset syntyvät vuosittain sairaanhoitokuluista sekä työpanoksen ja hyvinvoinnin menetyksistä. Lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta maksettiin vuonna 2010 korvauksia liukastumis-, kaatumis- ja putoamistapaturmista 135,6 miljoonalla eurolla. Tästä valtaosa on talviaikaisia liukastumisia.

Tuoreet kustannustiedot liukastumisista ja kaatumisista osoittavat, että kaatumiset ovat suomalainen kansantauti.
”Yleensä hyvin pieni osa tapaturmista aiheuttaa suuren osan korvauksista. Valtaosa tapaturmista on lieviä ja kustannusvaikutuksiltaan melko pieniä”, kertoi Tapaturmavakuutuslaitosten liiton työturvallisuuspäällikkö Janne Sysi-Aho Pysy pystyssä -kampanjan talvijalankulkuseminaarissa Helsingissä tänään.

Sysi-Ahon mukaan korvaussuorituksia voidaan maksaa vielä hyvinkin pitkän ajan kuluttua tapaturman sattumisesta.

Tarpeettomia kärsimyksiä ja kustannuksia vähennettävä ponnekkaasti

Yksi kaatumistapaturma maksaa keskimäärin 6 000 euroa. Tutkimusten mukaan joka kolmas suomalainen liukastuu talviaikaan ja jopa puolet kaatujista on alle 30-vuotiaita.
Kaatumisten takia hakeutuu ensiapuun jopa 80 000 suomalaista vuosittain. Liukastumiset, kaatumiset ja putoamiset ovat syynä myös noin 30 prosenttiin kaikista ilmoitetuista työtapaturmista.

”Tarvitsemme yhteiskunnassa monipuolisia keinoja liukastumisten ja kaatumisten torjunnassa. Jalankulkusään seuraaminen, kelinmukaiset jalkineet liukuesteineen, tasapainokyvyn ylläpito sekä ulkoalueiden talvikunnossapito ovat parhaat jokamiehen lääkkeet liukastumistapaturmien ehkäisemiseksi”, korosti Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi seminaarin avauspuheessaan.

Ilmatieteen laitos varoittaa erittäin liukkaista jalankulkukeleistä. Silloin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota jalkineiden valintaan ja käyttää liukuesteitä. Ilmatieteen laitoksen verkkosivujen lisäksi tietoa saa myös YLE:n teksti-tv:n sivulta 408 ja YLEn maakuntaradioista.Tiedotteessa kerrotaan maakunnittain liukkauden syy ja ajankohta.

Helsingissä järjestetyssä Pysy pystyssä -seminaarissa käsiteltiin talvijalankulun turvallisuuden viimeisimpiä tutkimustuloksia, hankkeita liukastumisten ehkäisemiseksi sekä erityisesti kustannuksia tuoreimpien tilastotietojen valossa.

Lisätiedot:

Ylimeteorologi Sari Hartonen, puh. (09) 1929 3444, sari.hartonen@fmi.fi
Jalankulkusää: http://ilmatieteenlaitos.fi/jalankulkusaa
Varoitukset: ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset

http://www.kotitapaturma.fi

Työturvallisuuspäällikkö Janne Sysi-Aho, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, puh 0404 504232
Viestintäpäällikkö Joona Vuorenpää, Pysy pystyssä -kampanjan puheenjohtaja, Finanssialan Keskusliitto, puh 050 5987 063

Pysy pystyssä -kampanja edistää talvijalankulun turvallisuutta. Kampanjan taustalla ovat Kotitapaturmien ehkäisykampanjan toimijat: Finanssialan Keskusliitto, Maanpuolustus-koulutus, Punainen Risti, sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Terveyden edistämisen keskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Aivovammaliitto, Ilmatieteen laitos, Invalidiliitto, liikenne- ja viestintäministeriö, Liikenneturva, Taitavat suutarit ry, Työterveyslaitos, Työturvallisuuskeskus ja UKK-instituutti.

Satelliiteista uutta tietoa merijään paksuudesta maailmanlaajuisesti

10.1.2012 8:13

Ilmatieteen laitos on mukana projektissa, jonka tuloksena syntyy koko maapallon kattava 20 vuoden aikasarja merijään paksuudesta.

Kuva: Hannu Manninen

Ilmatieteen laitos on mukana kolmen vuoden projektissa, joka on osa Euroopan avaruusjärjestön ESAn Climate Change Initiative -ohjelmaa. Ilmatieteen laitos rakentaa ohjelmassa prosessorin, joka laskee ERS- ja Envisat -satelliittien tuottamasta datasta globaaleja merijään paksuustuotteita. Pitkältä ajalta saatavat globaalit merijäätiedot tuovat uutta tietoa ilmastonmuutoksen sekä Arktisten ja Antarktisten merien tutkimusta varten.

Jäätiedot ilmastonmuutoksen mittari

Projektin tuloksena syntyy lähes 20 vuoden aikasarja jään paksuudesta eri puolella maapalloa. Projektin tuotteet tuottavat samalla tietoa ilmaston tilasta ja -muutoksesta, sillä merijään laajuus ja paksuus ovat tärkeitä ilmaston lämpenemisestä kertovia mittareita. Satelliittimittaukset ovat ainoa logistisesti mahdollinen tapa mitata näitä suureita globaalisti.

Projekti vahvistaa Ilmatieteen laitoksen kaukokartoituksen osaamista merijään osalta. Projekti on Ilmatieteen laitoksen suurin satelliittialtrimetrejä hyödyntävä hanke.

Projektissa kehitetään avoimen lähdekoodin prosessori ERS-1, ERS-2 ja Envisat -satelliittien tutka-altrimetreille. Tavoitteena on tuottaa helposti käytettäviä datatuotteita merijään paksuudesta ja laajuudesta. Prosessorilla lasketaan satelliittidatasta globaalit jään paksuudet vuodesta 1993 vuoteen 2011. Nämä tuotteet ja prosessori annetaan tiedeyhteisön käyttöön tukemaan ilmaston ja erityisesti ilmastonmuutoksen tutkimusta. Perinteisesti vastaavat ohjelmistot ovat pysyneet vain ne tehneen laitoksen hallussa. Vapaan käytön toivotaan helpottavan uusien altimetrimenetelmien kehittämistä jään paksuuden satelliittimittauksissa.

Lisätietoja:

Tutkija Eero Rinne, puh. 050 448 77681, eero.rinne@fmi.fi

http://www.esa-cci.org/
 

Ilmatieteen laitos kouluttaa toimittajia

9.1.2012 8:27

Ilmatieteen laitos järjestää helmikuun alussa ilmastonmuutoskoulutuksen toimittajille. ”Onko ilmastonmuutos yhä totta?” -otsikon alla alan asiantuntijat esittelevät ilmastonmuutoksen syitä ja seurauksia.

Kuva: Antonin Halas

Ilmatieteen laitos järjestää helmikuun alussa ilmastonmuutoskoulutuksen toimittajille. ”Onko ilmastonmuutos yhä totta?” -otsikon alla alan asiantuntijat esittelevät ilmastonmuutoksen syitä ja seurauksia.

Ensimmäisen kurssipäivän aikana alan asiantuntijat selvittävät, mikä on ilmastonmuutoksen ilmastotieteellinen tausta. Kurssipäivän aikana kerrotaan kasvihuonekaasujen ja auringon osuudesta ilmastonmuutoksessa sekä siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa esimerkiksi Jäämeren jäätilanteeseen. Päivän aikana esitellään myös ilmastonmuutoksen tilastoinnin uusi vertailukausi sekä kuvataan, millainen on Suomen tuleva ilmasto. Ilmastonmuutoksen sopeutumistutkimuksen merkittävimmät tulokset sekä taloudelliset vaikutukset esitellään myös ensimmäisen kurssipäivän aikana. Päivän viimeinen luento käsittelee ilmastonmuutosta toimittajan näkökulmasta.

Ilmastonmuutos – kansainvälinen ja yhteiskunnallinen ilmiö

Toisen päivän aikana käydään läpi, miten ilmastonmuutosta käsitellään kansainvälisissä neuvotteluissa. Ohjelmassa on myös esitys hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n toiminnasta. Lisäksi IPCC:n 5. arviointiraportin kirjoitustyössä mukana oleva suomalaistutkija kertoo, miten arviointiraportti syntyy. Ohjelmassa on myös luennot ilmastonmuutoksen vaikutuksista kansainväliseen turvallisuuteen sekä vihreän talouden merkityksestä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kurssipäivän aikana toimittajille esitellään ilmasto-opas.fi-sivustoa toimittajan apuvälineenä. Kurssipäivän päätteeksi pohditaan tieteen tekijöiden ja skeptikoiden suhdetta.

Laaja asiantuntijajoukko luennoimassa

Kurssilla luennoi kaikkiaan 12 Ilmatieteen laitoksen asiantuntijaa sekä asiantuntijoita ympäristöministeriöstä, Ulkopoliittisesta instituutista sekä Suomen ympäristökeskuksesta. Ohjelmassa on myös ympäristötoimittajan puheenvuoro.

Kurssilla on vielä tilaa Koulutus järjestetään Ilmatieteen laitoksella Kumpulassa Helsingissä 7.-8.2.2012.

Koulutuksen hinta on 300 euroa. Hintaan sisältyy luentomateriaali, Muutamme ilmastoa –kirja sekä lounaat ja kahvit kurssipäivien aikana.

Ilmoittautuminen sähköpostitse osoitteeseen toimittajakoulutus@fmi.fi viimeistään 20.1.2012. Kurssille otetaan enintään 40 osallistujaa ilmoittautumisjärjestyksessä.

Lisätietoja:

o www.ilmatieteenlaitos.fi/koulutus-toimittajille
o Ilmatieteen laitoksen viestinnän kehityspäällikkö Nina Kukkurainen, puh. (09) 1929 2121 tai nina.kukkurainen@fmi.fi

Meriveden nousu kääntynyt laskuun

5.1.2012 11:02

Merivesi on viime päivinä noussut korkealle mm. Helsingissä. Meriveden nousu on jo kääntynyt laskuun.

Hangon mareografi Kuva: Bengt Wikström

Keskiviikkona 4. tammikuuta merivesi kävi Helsingissä +105 senttimetriä yli keskiveden eli vuoden keskimääräisen vedenkorkeuden.Merivesi nousee tälle korkeudelle Helsingissä keskimäärin kerran kolmessa vuodessa. Vuonna 2011 merivesi oli korkeimmillaan +111 cm 27. joulukuuta iltapäivällä. Tämä arvo toistuu noin kerran viidessä vuodessa.  Ennätyskorkeus +151 cm on vuodelta 2005. Myös muualla merivesi on noussut korkealle. Turussa vesi kävi noin +100cm:ssä.

Tiistaina 27. joulukuuta merivesi kävi Oulussa aamupäivällä +172 cm korkeudella, mikä on toiseksi korkein lukema Oulun mittausjakson aikana. Ennätyskorkeus +183 cm on vuodelta 1984.

Merivedenkorkeutta mitataan kolmellatoista mittausasemalla eli mareografilla pitkin Suomen rannikkoa. Ensimmäinen mareografi perustettiin Hankoon vuonna 1887 ja suurin osa muista Suomen mareografeista1920-luvulla.

Merivesi korkealla joulukuun alusta lähtien

Huhtikuun alussa Ilmatieteen laitoksen antamien säävaroitusten valikoima laajeni ja mukaan tuli myös aallokkoa ja vedenkorkeutta koskevia varoituksia. Aallokko- ja vedenkorkeusvaroituksia on annettu myrskyjen aikana miltei kaikille Suomen merialueille.

Vedenkorkeudesta annettiin joulukuussa varoituksia useana päivänä, sillä merivesi on ollut Itämeressä keskimäärin puoli metriä tavanomaista korkeammalla joulukuun alusta lähtien. Pitkään jatkuneet lounaistuulet ovat täyttäneeet Itämeren allasta ja keskimääräinen vedenkorkeus on tavallista (+50cm) korkeammalla. Lisäksi voimakkaat, ajoittain myrskylukemiin yltäneet tuulet, ovat nostaneet merivedenpintaa Suomen rannikolla.

Vedenkorkeudesta varoitetaan, mikäli vedenkorkeus ylittää tai alittaa etukäteen määrätyt varoitusrajat. Matalan veden varoitukset on suunnattu lähinnä vesiliikenteelle. Korkean veden varoitukset puolestaan on suunnattu rannikon väestölle ja pelastuslaitoksille, jotta he voivat varautua meriveden nousuun. Vedenkorkeuden raja-arvot vaihtelevat aluekohtaisesti, koska vedenkorkeuden muutoksilla on erilaisia vaikutuksia eri puolilla rannikkoa.

Lue lisää:

Voimassa olevat varoitukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Lue lisää merivedenkorkeusvaroituksista: http://ilmatieteenlaitos.fi/tietoa-merivedenkorkeusvaroitus
Meriveden korkeushavainnot: http://ilmatieteenlaitos.fi/vedenkorkeus

Lumisade vaikeuttaa liikennettä lähipäivinä

3.1.2012 14:55

Voimakas matalapaine saapuu keskiviikkona 4.1. lounaasta Suomeen. Lumisateet ja tuuli vaikeuttavat liikennettä.

Kuva: Eija Vallinheimo

Matalapaineeseen liittyy melko runsasta lumisadetta. Ilmatieteen laitoksen mukaan torstai-iltaan mennessä uutta lunta kertyy maan etelä- ja keskiosassa yleisesti 5 - 15 senttimetriä. Sateet alkavat keskiviikkona pääosin lumena, mutta muuttunevat Salpausselän eteläpuolella myöhemmin monin paikoin vedeksi. Lumisateet ja tuuli vaikeuttavat ajokeliä, joka muuttuu paikoin erittäin huonoksi. Koska lämpötila on lähellä nollaa, lumi tarttuu melko hyvin puihin ja aiheuttanee paikoin puiden taipumisia ja oksien katkeiluja etenkin edellisten myrskyjen jo valmiiksi heikentämässä puustossa.

Rannikolla tuuli voimakasta

Etelän ja kaakon välinen tuuli voimistuu läntisillä merialueilla myrskylukemiin. Etelä- ja lounaisrannikolla puuskat ovat ylimmillään noin 20 m/s. Muualla maan etelä- ja keskiosan sisämaassa puuskat ovat noin 14 - 17 m/s, joten paikoin voimakas tuuli voi aiheuttaa vahinkoa jo edellisten myrskyjen heikentämälle puustolle.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (3,98 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,98 e/min + pvm)

Voimassa olevat varoitukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Tammikuun sääseuranta: http://ilmatieteenlaitos.fi/tammikuu
Lumitilanteen seuranta: http://ilmatieteenlaitos.fi/lumitilanne
 

Vuosi 2011 oli Pohjois-Suomessa poikkeuksellisen lämmin

3.1.2012 9:00

Vuosi 2011 oli maan etelä- ja keskiosassa harvinaisen ja maan pohjoisosassa poikkeuksellisen lämmin. Maaliskuusta lähtien eli 10 kuukautta peräkkäin Suomen keskilämpötilat olivat pitkän ajan keskiarvoja korkeampia.

Kuva: Eija Vallinheimo

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan koko maan keskilämpötila oli 1,9 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Edellisen kerran yhtä korkea vuoden keskilämpötila oli vuonna 1989. Lämpimämpi vuosi on ollut ainoastaan vuosi 1938. Vuoden keskilämpötila vaihteli etelä- ja lounaisrannikon runsaan +6 asteen ja Pohjois-Lapin vajaan asteen välillä. Suurin poikkeama tavanomaisesta oli Lapissa, jossa vuoden keskilämpötila oli 2 - 3 astetta tavanomaista korkeampi.
Suuressa osassa maata vuoden sademäärä oli yli pitkäaikaisen keskiarvon, mutta lähinnä Pohjois-Karjalassa jäätiin paikoin noin 10 prosenttia alle keskiarvon. Suurin sademäärä, 963 millimetriä, mitattiin Puolangassa ja pienin, 464 millimetriä, puolestaan Utsjoen Nuorgamissa.

Alkuvuodesta paljon lunta

Vuosi 2011 alkoi varsin talvisissa olosuhteissa koko maassa. Lunta oli lähes koko maassa jossakin vaiheessa talvea vähintään 40 cm, ja etenkin maan etelä- ja itäosassa lunta oli selvästi pitkän ajan keskiarvoja enemmän. Etelä-Suomen suurin lumensyvyys oli Kouvolan Utissa mitattu 92 cm. Koko maan suurin lumensyvyys mitattiin Kilpisjärven kyläkeskuksessa, jossa oli maaliskuun alussa lunta enimmillään 116 cm.

Lämpötilojen osalta tammikuu oli lähellä pitkän ajan keskiarvoja, vaikkakin alueellisia eroja lämpötilapoikkeamissa esiintyi. Helmikuu oli puolestaan paikoin harvinaisen kylmä. Koko maan keskilämpötila oli lähes kuusi astetta tavanomaista alhaisempi. Talven ja koko vuoden alin lämpötila, -41,8 astetta, mitattiin Sallan Naruskassa 18. helmikuuta.

Kylmän joulu- ja helmikuun johdosta talven 2010–2011 keskilämpötila oli noin 3,4 astetta tavanomaista alhaisempi. Niinpä talvi oli edeltävää talveakin hieman kylmempi. Talven sademäärä oli maan etelä- ja keskiosassa yleisesti jonkin verran tavanomaista suurempi, mutta Lapissa jäätiin yleisesti alle 60 prosenttiin tavanomaisesta sademäärästä.

Kevät aluksi viivytteli, mutta eteni lopulta nopeasti

Kevään eli maaliskuusta toukokuuhun ulottuvan jakson keskilämpötila oli koko maassa tavanomaista korkeampi. Terminen kevät ei lumisen ja kylmän talven jäljiltä ehtinyt vielä alkaa maaliskuun puolella, mutta harvinaisen lämpimän huhtikuun myötä kevät eteni vauhdilla etelästä pohjoiseen ja alkoi Pohjois-Lapissa lähes kuukauden tavanomaista aikaisemmin. Huhtikuu olikin paikoin idässä ja pohjoisessa jopa poikkeuksellisen lämmin. Sodankylässä saavutettiin mittaushistorian korkein huhtikuun keskilämpötila. Terminen kevät kesti vain lyhyen aikaa, sillä terminen kesä alkoi maan eteläosassa jo toukokuun alkupuolella muutamaa viikkoa tavanomaista aikaisemmin.

Kesällä harvinaisen lämmintä ja paljon ukkosia

Kesä eli kesäkuusta elokuuhun ulottuva jakso oli harvinaisen lämmin. Koko maan keskilämpötila oli kaksi astetta tavanomaista korkeampi. Vastaavanlaisia keskilämpötiloja esiintyy tilastojen mukaan keskimäärin kerran 20–30 vuodessa.
Kesäkuu alkoi poikkeuksellisen helleaallon merkeissä. Yli 30 asteen lämpötiloja mitattiin noin viikon ajan, useana päivänä myös Lapissa, ja samalla mitattiin vuoden ylin lämpötila +32,8 astetta Ylitornion Meltosjärvellä.

Muutamilla havaintoasemilla kesä oli mittaushistorian lämpimin. Näin kävi muun muassa Helsingin Kaisaniemessä, jossa havaintoja on tehty 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Kaupungistumisen myötä 1800-luvun Helsingin havainnot eivät kuitenkaan ole täysin verrannollisia nykypäivään.

Kesällä salamoi keskimääräistä enemmän. Suomen maa-alueilla paikannettiin yhteensä noin 180 000 maasalamaa, joka on noin 40 000 tavanomaista enemmän. Salamatiheydet olivat suurimmat maan länsiosassa sekä Pohjois-Pohjanmaalla. Ukkoset painottuivat kesä- ja heinäkuulle, jolloin paikannettiin seitsemänä vuorokautena yli 10 000 maasalamaa. Tämä on melko harvinaista, sillä tyypillisesti vastaavanlaisia päiviä on Suomen kesässä vain muutama. Kesän 2011 ukkosille oli ominaista runsaat sateet. Vuoden suurin vuorokausisade tulikin ukkoskuurojen saattelemana Tornion Aapajärvellä, jossa satoi 121 mm heinäkuun 24. päivänä.
Suuria eli halkaisijaltaan yli kahden senttimetrinkokoisia rakeita satoi 17 päivänä. Kesän suurimmat havaitut rakeet olivat halkaisijaltaan kuuden senttimetrin kokoisia, ja ne mitattiin Vaasan lähistöllä 9. heinäkuuta.

Syksyllä hyvin lämmintä ja lumet vähissä

Syksy eli syyskuusta marraskuuhun ulottuva jakso oli Suomessa keskilämpötilaltaan poikkeuksellisen lämmin. Koko maan lämpötilapoikkeama oli 3,5 astetta.Yksittäisistä päivistä erityisesti syyskuun viimeinen päivä oli poikkeuksellisen lämmin. Ylin lämpötila, 22,3 astetta, mitattiin Porvoossa ja se on myöhäisin 20 asteen ylitys Suomessa. Marraskuun alussa puolestaan oli myös vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämmintä, ja uusia marraskuun lämpöennätyksiä saavutettiinkin useilla havaintoasemilla.
Terminen syksy alkoi maan keski- ja pohjoisosassa syyskuun puolivälissä, mikä oli selvästi tavanomaista myöhemmin. Poikkeama oli maan keskiosassa pari viikkoa, Pohjois-Lapissa noin kuukauden.
Myös terminen talvi oli huomattavasti myöhässä koko maassa. Se alkoi Keski- ja Pohjois-Lapissa marraskuun 9. päivän tienoilla, mikä on kuukauden verran tavanomaista myöhemmin. Maan etelä- ja keskiosassa terminen talvi ei ollut yleisesti ottaen alkanut ainakaan jouluun mennessä, joten näillä alueilla terminen talvi oli ainakin 1-2 kuukautta myöhässä.

Lunta ei ollut marraskuun alussa missään päin Suomea, mikä on harvinaista. Myös marraskuun päättyessä lunta oli vuodenaikaan nähden harvinaisen suppealla alueella.

Leuto, sateinen ja myrskyisä joulukuu

Vuosi päättyi harvinaisen leutoon ja etenkin etelässä poikkeuksellisen sateiseen joulukuuhun. Keskilämpötila oli suuressa osassa maata vähintään viisi, maan pohjoisosassa paikoin jopa yhdeksän astetta tavanomaista lämpimämpi. Joulukuussa saavutettiin myös suurin joulukuussa mitattu sademäärä. Alustavien tietojen mukaan Kemiönsaaressa sademääräksi muodostui 190 mm, kun tyypillinen joulukuun sademäärä on maan lounaisosassa noin 60 mm.

Loppuvuosi oli myös varsin tuulinen. Myrskypäiviä oli Suomen merialueilla erityisen paljon joulukuussa, jolloin myrskytuulia havaittiin 11 päivänä. Tyypillisesti joulukuussa on myrskypäiviä noin kolmena päivänä. Tapaninpäivänä etenkin maan länsiosaa riepotteli harvinaisen voimakas myrsky, ja myös heti seuraavana päivänä tuulivahinkoja syntyi eri puolilla Suomea Lappia lukuun ottamatta.

Lisätietoja:

Säätilastot: ilmatieteenlaitos.fi/suomen-nykyilmasto-ja-ilmastotilastot

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk numerossa 0600 1 0600
(3,98 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (3,98 e/min+pvm)

 

Vuoden alkaessa Itämeri avovettä

2.1.2012 14:50

Vuoden alkaessa Itämerellä on jäätä vain Perämeren pohjukassa ja Merenkurkun saariston sisälahdissa.

Kuva: Antonin Halas

Itämeren jäätilannetta voi sanoa poikkeukselliseksi, sillä edellisen kerran jäätä oli yhtä vähän tammikuun alussa talvella 1929 - 1930.
–Tuolloin vuoden vaihteessa jäätilanne oli hyvin samankaltainen – jäätä oli vain Perämeren pohjoisimmissa sisälahdissa, kertoo jääasiantuntija Jouni Vainio Ilmatieteen laitoksesta.

Suomea ympäröivillä merialueilla ilman lämpötilat olivat syys-lokakuussa kahdesta kolmeen ja marras-joulukuussa jopa neljästä viiteen astetta pitkäaikaisia keskiarvoja korkeampia. Vuoden alkaessa meriveden pintalämpötilat ovat Suomea ympäröivillä merialueilla asteesta kahteen astetta keskimääräisiä korkeampia ja jäätä esiintyy vain Perämeren pohjoisosien sisäsaaristossa ja Merenkurkun saariston sisälahdissa.

Muita vähäjäisiä vuodenalkuja ovat olleet vuodet 1992, 2001, 2007 ja 2008. Näinä talvina jäätä on kuitenkin ollut vuoden vaihtuessa enemmän kuin nyt. Ilmatieteen laitoksen Jääpalvelu aloitti maanantaina 2. tammikuuta jäätiedotusten julkaisun.

Lisätietoja:

Jääasiantuntija Jouni Vainio, puh. (09) 1929 6434, jouni.vainio@fmi.fi

Jäätilanne: http://ilmatieteenlaitos.fi/jaatilanne