Suomalaisia jäähavaintoja NASAn tietokantaan

20.5.2013 9:00

Ilmatieteen laitoksen ja sen edeltäjien Suomen rannikolta keräämät jäähavainnot vuosilta 1991 - 2012 on annettu Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto NASAn tietokantaan.

Kuva: Hannu Manninen

Ilmatieteen laitoksen Jääpalvelun ja sen edeltäjien jäähavaitsijat ovat tehneet mittauksia merijään paksuudesta sekä jään päällä olevasta lumesta jo 1800 -luvulta asti. Nämä mittaukset ovat nykyäänkin tärkeä osa jääkarttojen laadinnassa. Näin pitkät ja hyvälaatuiset jäämittausaikasarjat ovat maailmassa harvinaisia, ja ovat nyt laajan kansainvälisen tiedeyhteisön helposti saatavilla.

Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto NASA kerää maailmanlaajuista tietokantaa merijään paksuudesta sekä lumesta jäätiköiden ja merijään päällä. SUMup (Surface Mass Balance and Snow on Sea Ice Working Group) -projektin tavoitteena on koota mahdollisimman paljon hyvälaatuisia mittauksia, joita voidaan käyttää sekä avaruudesta tehtävien mittausten että ilmastomallien kehittämiseen ja arviointiin. Valmistuttuaan tietokanta on kaikkien vapaasti saatavissa.

Ilmatieteen laitos on lähettänyt SUMup -tietokannan ensimmäiseen versioon jäähavainnot rannikkoasemilta vuosilta 1991 - 2012. Viikoittaisia mittauksia on tehty jään, kohvajään sekä lumen paksuudesta yli 20 rannikkoasemalla läpi talven. Ilmatieteen laitos suunnittelee myös vanhempien mittausten lähettämistä SUMup -tietokantaan.

Lisätiedot:

Tutkija Eero Rinne, puh. 029 539 2114, eero.rinne@fmi.fi
 

Hiilidioksidipitoisuus ylittänyt Pallaksella 400 ppm:n tason

16.5.2013 9:30

Maailman ilmatieteen järjestö WMO on raportoinut, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on ylittänyt 400 ppm:n tason useilla mittauksia tekevillä asemilla.

Kuva: Juha Hatakka

Hiilidioksidipitoisuuden on ylittänyt 400 ppm:n tason usealla Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n Global Atmosphere Watch -verkosto (GAW) kuuluvalla asemalla. Tuon tason ylittymistä pidetään merkittävänä symbolisena rajapyykkinä ja ylittyminen muistuttaa jatkuvasta kasvihuonepäästöjen lisääntymisestä. Kuukausittaisella tasolla Ilmatieteen laitoksen Pallaksen asemalla ylitettiin 400 ppm:n taso huhtikuussa 2012.

Suurin osa siitä on peräisin fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Hiilidioksidi on tärkein pitkäikäisistä kasvihuonekaasuista. Kasvihuonekaasujen lisääntyvät pitoisuudet ilmakehässä kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Pitoisuudet edustavat sitä osuutta kasvihuonekaasuista, joka jää ilmakehään biosfäärin ja valtamerten sidottua osan päästöistä. GAW-asemat raportoivat kasvihuonekaasujen pitoisuuksista ilmakehässä, ei niiden päästöistä.

Raja rikottu usealla eri asemalla

Toukokuun 9. päivänä mitattiin lähes 400 ppm:n lukemat Mauna Loan asemalla, Hawaijilla. Mauna Loan asema on vanhin jatkuvia ilmakehähavaintoja tuottava taustamittausasema maailmassa ja se toimii esimerkkinä monille muille asemille. Useat muut GAW-asemat ovat raportoineet 400 ppm:n ylittyneen jo aiemmin. Pitoisuudet nousevat pohjoisella pallonpuoliskolla korkeiksi joka kevät ennen kuin kasvillisuus alkaa sitoa hiilidioksidia.

Kynnys on ylittynyt monella pohjoisen pallonpuoliskon asemalla. Myös Ilmatieteen laitoksen Pallaksen asemalla 400 ppm:n raja ylitettiin ensimmäistä kertaa huhtikuussa 2012. Ylityksiä havaittiin samaan aikaan mm. Alaskan Barrown ja Alertin asemilla Yhdysvalloissa ja Kanadassa sekä vuoden 2013 puolella Ny-Ålesundissa Norjassa. Myös lähempänä päiväntasaajaa on 400 ppm:n raja ylitetty huhtikuussa 2013 ainakin Izañassa Kanarian saarilla.

Suomessakin havaitaan kasvihuonekaasujen pitoisuuksien jatkuva nousu

WMO:n Global Atmosphere Watch -verkosto (GAW) kattaa yli 50 maata ja tuottaa tarkkoja mittaustuloksia, jotka luovat pohjan sille, kuinka ymmärrämme kasvihuonekaasujen pitoisuuksia sekä niiden lukuisia lähteitä, nieluja ja ilmakehässä tapahtuvia kemiallisia muutoksia.

Ilmatieteen laitos on osallistunut GAW-ohjelmaan vuodesta 1994 lähtien. Ilmatieteen laitoksen ylläpitämä GAW-mittausasema sijaitsee Sammaltunturin laella Ylläs-Pallas-tunturin kansallispuistossa. Vastaavia mittauksia tehdään tällä hetkellä myös Siperian Tiksiin perustetulla Ilmatieteen laitoksen ylläpitämällä asemalla.

Hiilidioksidipitoisuuksien kasvu näkyy myös Ilmatieteen laitoksen Pallaksella tekemissä mittauksissa. Pallaksen pitoisuuksien nousua on noin 2,0 ppm vuodessa. ”Kasvu jatkui myös viime vuonna. Mittauksissa erottuu myös selkeästi vuodenaikaisvaihtelu, sillä kasvukaudella metsät toimivat voimakkaana hiilinieluna, mutta syksyllä ja talvella vuorostaan maaperä hiilen lähteenä”, tutkimusprofessori Ari Laaksonen kertoo.

Kasvihuonekaasujen lisääntyvät pitoisuudet ilmakehässä kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Pitoisuudet edustavat sitä osuutta kasvihuonekaasuista, joka jää ilmakehään biosfäärin ja valtamerten sidottua osan päästöistä. GAW-asemat raportoivat kasvihuonekaasujen pitoisuuksista ilmakehässä, ei niiden päästöistä.

Lisätietoja:

Tutkimusprofessori Ari Laaksonen, puh.029 539 5530, ari.laaksonen@fmi.fi
Erikoistutkija Tuula Aalto, puh. 029 539 5406, tuula.aalto@fmi.fi

http://ilmatieteenlaitos.fi/kasvihuonekaasujen-tutkimus
http://www.ilmasto-opas.fi

Ohuen merijään paksuutta voidaan tutkia satelliittikuvista

16.5.2013 9:00

Ilmatieteen laitoksella on tutkittu ohuen arktisen merijään paksuuden määrittämistä satelliittikuvien avulla. Tietoa ohuen jään paksuudesta ja laajuudesta tarvitaan säämalleissa ja laivaliikenteessä.

Kuva: Hannu Manninen

Jään paksuutta on määritelty Ilmatieteen laitoksessa MODIS-satelliittikuvista HIRLAM-säämallin tuottamaa dataa apuna käyttäen. Satelliittimenetelmiä on käytetty aikaisemminkin merijään paksuuden määrittämiseen. Tutkimuksen tuloksena saatiin kuitenkin aikaisempaa parempi käsitys menetelmän tarkkuudesta ja mahdollisista kehityskohteista.  

Merijään paksuus ja peittävyys tärkeitä tietoja

Merijään paksuus ja alueellinen peittävyys ovat keskeisiä asioita tutkittaessa ilmastonmuutosta polaarialueilla. Merijään peittämillä alueilla meren ja ilmakehän välinen lämpö-, kaasu- ja liikemäärävaihto tapahtuu pääasissa siellä, missä on ohutta jäätä. Ohuen merijään lisäämä meriveden pintasuolaisuus vaikuttaa suuresti arktikassa meriveden thermohaliinikiertoon. Myös laivaliikenne tarvitsee tietoa ohuen jään esiintymisalueista ja jään paksuudesta merenkulun helpottamiseksi.

Käytetty menetelmä ei ole uusi, mutta sen tarkkuutta ei ole tilastollisesta tutkittu yhtä kattavasti aikaisemmin. Ilmatieteen laitoksen tekemän tutkimuksen pohjalta voidaan arvioida, että jään mittaustulokset ovat tyypillisesti luotettavia 35 - 50 senttimetrin jäänpaksuuteen asti, mikä on varovaisempi arvio kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Menetelmä vaatii täysin pilvettömän kelin, koska ohuetkin pilvet vääristävät jään pintalämpötilamittausta satelliitilla. Automaattiset menetelmät, joilla pilviä saadaan poistettua kuvista, eivät ole vielä tarpeeksi tarkkoja yöaikaan tähän sovellutukseen, joten pilviä jouduttiin tunnistamaan myös manuaalisesti.

Menetelmä sovellettavissa kaikille merialueille

Käytettyä menetelmää voidaan käyttää ohuen jään paksuuden määrittämiseksi kaikilla merialueilla. Itämerellä menetelmää on jo testattu, mutta Itämeren alueella pilvisyys estää kuitenkin usein paksuuden laskennan. Menetelmän käyttö Itämerellä vaatii luotettavan automaattisen tavan poistaa pilvet yöajan satelliittikuvista.

Ohuen merijään paksuutta voi arvioida MODIS-spektrometrin infrapunakuvista lasketusta jään pintalämpötilasta ja merijään lämpötasopainoyhtälöstä. Osa yhtälön lämpövuotekijöistä saadaan HIRLAM-säämallin datasta. Ohuen jään pintalämpötila riippuu voimakkaasti sen paksuudesta. Paksuuden arviointi toimii parhaiten yöaikaan, jolloin auringon säteilyvuot puuttuvat. Toinen ajankohta ovat kovat pakkaset, jolloin ohuen jään pintalämpötilan ja ilmanlämpötilan ero on suuri. MODIS-pohjaisten jäänpaksuuskarttojen pikselikoko on yksi kilometri.
Tutkimuksen rahoittivat TEKES ja Ilmatieteen laitos.

Lisätietoja:

Marko Mäkynen, puh. 050 568 7758, marko.makynen@fmi.fi

MODIS-jäänpaksuuskartta Karamerelle 22.3.2010. Punainen väri osoittaa maa-alueet, tumman sininen pilviset alueet ja vaalean sininen alueet, joissa paksuuden laskenta ei onnistunut. Nämä alueet ovat yleensä yli yhden metrin paksuista jäätä. Arvioitu jäänpaksuus on luotettava puoleen metriin asti.

Puun polttaminen näkyy Helsingin ilmanlaadussa

15.5.2013 9:00

Ilmatieteen laitoksen mukaan pienhiukkasten pitoisuuksiin Helsingissä vaikuttavat lukuisat paikalliset lähteet, kuten puunpoltto sekä muualta kaukokulkeutuneet ilmansaasteet.

Kuva: Antonin Halas

Ilmatieteen laitos on tutkinut pienhiukkasten koostumusta ja lähteitä SMEAR III -asemalla Helsingin Kumpulassa. Tulokset osoittivat, että orgaanisen hiilen paikalliset lähteet Helsingin paikallisilmassa olivat puunpoltto, liikenne, biogeeniset hiukkaset sekä aika ajoin kahvinpaahtimosta syntyneet pienhiukkaspäästöt. Tämän lisäksi ison osan päästöistä muodostivat muualta, kuten Etelä-Euroopan metsäpaloista ja merialueilta, kaukokulkeutuneet hiukkaset.

Pienhiukkasista tietoa reaaliajassa

Orgaaninen hiili on ollut lukuisten tieteellisten tutkimusten kohteena viime aikoina. Vaikka orgaaninen hiili on yksi pienhiukkasten pääkomponenteista, sen kemiallinen koostumus, lähteet ja terveysvaikutukset tunnetaan edelleen huonosti. Ilmatieteen laitos on tutkinut pienhiukkasten orgaanisen hiilen lähteitä ja ominaisuuksia aerosolimassaspektrometrillä, joka pystyy määrittämään pienhiukkasten kemiallisen koostumuksen hyvin tarkalla aikaresoluutiolla.

Aerosolimassaspektrometri kertoo myös hiukkasten alkuainekoostumuksen eli hiilen, typen, hapen, rikin ja vedyn määrän hiukkasissa. Selvä ero pienhiukkasten alkuainekoostumuksessa huomattiin paikallisten ja kaukokulkeumalähteiden välillä. Kaukokulkeutuneiden hiukkasten havaittiin olevan selkeästi hapettuneempia ja vesiliukoisempia kuin paikallisista lähteistä peräisin oleviin hiukkasiin verrattuna. Tämän tulkittiin osoittavan, että pienhiukkaset hapettuessaan ja ilmakehässä prosessoituessaan muuttuvat vesiliukoisemmiksi. Hiukkasten vesiliukoisuuden on todettu lisäävän hiukkasten kykyä toimia pilvipisaroiden tiivistymisytiminä ja vaikuttavan siten pilvien muodostumiseen ja ilmastoon.

Lisätietoja:

Tutkimusprofessori Risto Hillamo, puh.029 539 5500, risto.hillamo@fmi.fi

Tutkija Hilkka Timonen, hilkka.timonen@fmi.fi

Porojen laiduntaminen vaikuttaa lumen sulamisnopeuteen tundra-alueilla

14.5.2013 9:00

Poronhoitotalouden avulla voidaan suojella tundra-alueita ja siirtää lumen sulamista myöhemmäksi keväällä.

Kuva: Eija Vallinheimo

Lumen hitaampi sulaminen vaikuttaa maanpinnan albedon määrään ja sitä kautta maapallon energiatasapainoon.

Ilmaston lämpenemisen myötä kasvillisuus on lisääntynyt pohjoisilla tundra-alueilla, koska kasvit selviävät sellaisissa paikoissa, joissa olisi ennen ollut liian kylmä. Kasvillisuuserot Suomen ja Norjan välillä johtuvat pääasiassa porojen eri laidunnusmenetelmistä. Porojen laiduntaminen voi hidastaa tai jopa estää alueiden liiallista pensastumista ja muuttumista metsäksi, sekä vaikuttaa maan pinnan lämpenemiseen sulamiskaudella.

 Ilmatieteen laitoksen tutkimuksessa selvitettiin satelliittihavaintojen avulla porojen laiduntamisen vaikutusta lumen sulamisen ajankohtaan ja sitä kautta myös maan pinnan albedoon pohjoisilla tundra-alueilla. Satelliittihavaintoja kerättiin sulamiskausilta (maaliskuu–kesäkuu) vuosilta 2000–2011.

Norjassa lumi sulaa nopeammin kasvillisuuden takia

Tutkimuksessa havaittiin, että Norjan puolella lumi suli lähes aina aikaisemmin kuin Suomen puolella. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että Norjan puolella kasvillisuus on tiheämpää ja korkeampaa kuin Suomen puolella. Myös muut lumen sulantaan mahdollisesti vaikuttavat tekijät, kuten lämpötila, sadanta ja auringon säteily otettiin tutkimuksessa huomioon.

Ero lumen sulamisessa Suomen ja Norjan välillä vaikuttaa maan pinnan albedoon, joka oli sulamiskaudella lähes aina suurempi Suomen puolella. Kasvillisuuden vähentäminen tai paljaan tundran säilyttäminen voisi lykätä lumen sulamista keväällä, mikä puolestaan vähentäisi maan pinnan lämpenemistä sulamiskaudella.

Maissa eri porotalousmenetelmät

Lumen aikaisempi sulaminen vaikuttaa suuresti maan pinnan heijastuvuuteen eli albedoon. Maan pinnan albedo vaikuttaa olennaisesti maapallon energiatasapainoon, koska se määrittää maan pinnalta heijastuneen ja pinnalla imeytyvän auringon säteilyn välisen suhteen. Lumen albedo on huomattavasti korkeampi kuin paljaan maan tai kasvillisuuden, koska lumi on kirkasta ja se heijastaa takaisin avaruuteen suurimman osan siihen säteilevästä auringon valosta. Sen sijaan lumeton maa on paljon tummempi, jolloin se imee suurimman osan siihen tulleesta auringon energiasta.

”Kasvillisuuserot Suomen ja Norjan välillä johtuvat pääasiassa porojen eri laidunnusmenetelmistä. Suomen puolella poroja laidunnetaan myös kesällä, mutta Norjan puolella porot vaeltavat kesäksi meren rannikolle. Pensaskasvuston kokoon ja tiheyteen vaikuttaa eniten juuri alkukesän laidunnus, koska silloin porot syövät kasvien versoja ja nuppuja, mikä hidastaa pensaiden kasvua. Lumen nopeampi sulaminen Norjan puolella johtuu siitä, että enemmän pensaiden oksia yltää lumen pinnan yläpuolelle. Tämä vähentää pinnan kokonaisalbedoa, koska oksat ovat huomattavasti tummempia kuin lumen pinta, jolloin aurinko lämmittää enemmän oksien ympärillä olevaa lunta ja maan pintaa. Joillakin alueilla laidunmaita erottavien poroaitojen eri puolilla kasvillisuuserot ovat jopa niin suuret, että ne voidaan selvästi havaita satelliittikuvista”, Ilmatieteen laitoksen tutkija Juval Cohen kertoo.

Tutkimuksessa laskettiin myös ero Suomen ja Norjan puolella imeytyvän auringon energian välillä sulamiskaudella, jotta voitaisiin paremmin ymmärtää porojen laiduntamisen vaikutusta maan energiatasapainoon. Laskelmien mukaan Norjassa imeytyvän auringon säteilyn määrä oli suurempi kuin Suomessa johtuen pienemmästä albedosta. 15.4 ja 15.5 välisenä aikana Norjan puolella imeytyvän auringon säteilyn määrä oli peräti 4.5 W/m2 suurempi kuin Suomen puolella. Norjan puolella 10 x 10 kilometrin kokoinen alue absorboi huhti- ja toukokuun aikana noin 1000 terajoulea enemmän auringon säteilyä kuin vastaavan kokoinen alue Suomen puolella. Tällaisella energiamäärällä voitaisiin sulattaa jääkuutio, jonka koko on noin 150 m x 150 m x 150 m.

Lisätietoja:

Tutkija Juval Cohen, puh. 029 539 2082, juval.cohen@fmi.fi
http://www.ncoetundra.utu.fi/
 
 
 

Viron ensimmäisessä satelliitissa hyötykuormana sähköpurjeen koelieka

7.5.2013 11:06

Viron ensimmäinen satelliitti ESTCube-1 laukaistiin onnistuneesti kiertoradalle. Satelliitin tehtävänä on mitata sähköpurje-efekti. Hyötykuormasta on päävastuussa Ilmatieteen laitos.

Kuva: Alexandre Szames, Antigravité, Pariisi

Viron ensimmäinen satelliitti ESTCube-1 laukaistiin varhain tiistaiaamuna onnistuneesti kiertoradalle Vega-kantoraketilla Euroopan avaruuskeskuksesta Kourousta Ranskan Guyanasta. Laukaisun jälkeen kaikki on edennyt suunnitelmien mukaisesti. ESTCube-1 kiertää tällä hetkellä maata ja siihen on saatu radioyhteys.

Noin kilon painoisen piensatelliitin päähyötykuormana on kymmenen metrin pituinen sähköpurjelieka sekä sen varaamiseen käytettävä elektronitykki. Lennon päätavoitteena on testata liean avaamista ja mitata sähköpurje-efekti avaruudessa avaamalla 10 metriä pitkä lieka ja varaamalla se 500 voltin jännitteeseen. Lisäksi mukana on kamera, jolla voidaan kuvata liean käyttäytymistä avaruudessa sekä kuvata Maata.

Jos Suomessa keksitty sähköpurjeperiaate toimii suunnitellulla tavalla, sen avulla voidaan tulevaisuudessa lentää aurinkokunnassa nopeasti ja taloudellisesti ilman ajoaineen kuluttamista sekä torjua tehokkaasti avaruusromun muodostumista palauttamalla satelliitteja ilmakehään niiden tehtävän päätyttyä.

ESTCube-1 -piensatelliitin rakensivat Tarton yliopiston avaruustekniikan opiskelijat. Sähköpurjehyötykuormasta päävastuussa on Ilmatieteen laitos ja tärkeitä komponentteja valmistivat Helsingin yliopiston Elektroniikan tutkimuslaboratorio (sähköpurjelieka), Jyväskylän yliopiston kiihdytinlaboratorio (elektronitykki), Itä-Suomen yliopisto (elektronitykin nanografiittikatodi) ja Saksan avaruustutkimuslaitos DLR (moottoroitu liekarulla).

Lisätietoja:

Tutkimuspäällikkö Pekka Janhunen, puh. 029 539 4635, pekka.janhunen@fmi.fi

http://www.electric-sailing.fi (sähköpurje)
http://www.estcube.eu (ESTCube-1 -satelliitti)
http://arianespace.tv/ (video laukaisusta)

Väitöksessä tutkittiin lumisateen tutkamittausten tulkintaa

6.5.2013 7:34

Ilmatieteen laitoksen tutkija Jussi Leinonen väittelee sateen ja hydrometeorien rakenteen vaikutuksesta monitaajuustutkahavaintoihin.

Kuva: Antonin Halas

Väitöksessä tutkittiin korkeiden leveysasteiden sateen, erityisesti lumisateen, tutkamittausten tulkintaa ja laskennallista mallinnusta monitaajuustutkien näkökulmasta.

Sään ja ilmaston sekä niissä tapahtuvien muutosten seurantaan tarvitaan jatkuvia ja tarkkoja havaintoja, myös alueilta, joille ei ole pysyvää mittausverkostoa. Sateen mittaamiseen tällaisilla alueilla voidaan käyttää satelliiteissa olevia sadetutkia. Varsinkin napa-alueilla ja niiden lähistöllä tutkamittauksia hankaloittavat sateen keskimääräinen heikkous ja lumisateen yleisyys. Lumihiutaleiden monimutkaisen ja vaihtelevan rakenteen vuoksi on lumisateen tarkkaa voimakkuutta vaikea päätellä tutkan vastaanottamista signaaleista. Lumihiutaleiden muotoa on tämän vuoksi yritetty mallintaa erilaisilla yksinkertaistetuilla, keskimääräistä lumihiutaletta kuvaavilla malleilla. Näiden soveltamisessa millimetrialueen aallonpituuksien tutkiin, joita käytetään satelliiteissa, on kuitenkin ollut ongelmia.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin, miten pohjoisten alueiden sateen tyypilliset ominaisuudet vaikuttavat sen voimakkuuden mittaamiseen sadetutkilla, painottaen erityisesti kahta tai useampaa taajuutta samanaikaisesti käyttäviä tutkia. Lumihiutaleiden erilaisten muotomallien käyttökelpoisuuden rajoja tutkittiin yhdistämällä lumihiutaleiden rakenteen fysiikkaa sähkömagneettisen sironnan laskennalliseen mallinnukseen, sekä analysoimalla sadetutkamittauksia teoriaa mallinnustuloksia soveltaen. Osoittautui, että yleisimmät muotomallit toimivat riittävän pitkillä aallonpituuksilla, mutta niistä ei saada yksiselitteisiä tuloksia lyhyemmillä aallonpituuksilla. Väitöstutkimuksessa annettiin yksinkertaistettua sähkömagneettista mallia käyttäen selitys sille, miksi näin on, ja esitettiin uudenlainen, laajemmin soveltuva tapa mallintaa lumihiutaleiden muotoa tutkasovellutuksissa.

Diplomi-insinööri Jussi Leinonen väittelee perjantaina 17. toukokuuta klo 12 Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa, salissa L, Otakaari 1, Espoo. Vastaväittäjä: Assistant Professor Tristan L’Ecuyer, University of Wisconsin-Madison, USA

Lisätietoja:

Tutkija Jussi Leinonen, jussi.leinonen@fmi.fi

Elektroninen väitöskirja: http://lib.tkk.fi/Diss/2013/isbn9789516977785/isbn9789516977785.pdf

Kevät pääsi vauhtiin huhtikuussa

2.5.2013 11:25

Terminen kevät käynnistyi koko maassa huhtikuun aikana. Sademäärät olivat paikoin tavanomaista suuremmat.

Kuva: Tuija Vuorinen

Huhtikuun keskilämpötila vaihteli maan eteläosan reilusta 2 asteesta Pohjois-Lapin vajaaseen -2 asteeseen. Vertailukauden 1981 - 2010 keskiarvoon nähden suurin poikkeama oli maan lounaisosassa, missä keskilämpötila oli noin 1,5 astetta kylmempi kuin pitkän ajan keskiarvo. Maan itäosassa ja Lapissa keskilämpötila oli lähellä pitkän ajan keskiarvoa. Kuukauden ylin lämpötila, 13,8 astetta , mitattiin Helsingin Kumpulassa 25. päivänä ja alin lämpötila, -29,6 astetta ,Sodankylän Lokassa 9. huhtikuuta.

Kevät saapui myöhässä maan eteläosiin

Ilmatieteen laitoksen mukaan terminen kevät alkoi koko maassa kuukauden puoleen väliin mennessä. Maan eteläosassa kevät oli noin 1,5 - 3 viikkoa myöhässä, kun taas Lapissa kevät alkoi 0,5 - 2 viikkoa tavanomaista aiemmin. Terminen kasvukausi oli kuukauden loppupuolella käynnistynyt Etelä-Suomessa, mikä on lähellä tavanomaista.

Huhtikuun sademäärä oli suurimmassa osassa maata noin 30 - 50 millimetriä. Sademäärät olivat paikoin tavanomaista suuremmat. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna eniten sadetta kertyi länsirannikolla sekä Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosassa, missä sadetta kertyi jopa 1,5-kertaisesti keskiarvoon nähden.
Yksittäisistä havaintoasemista eniten satoi Teuvan Kauppilankylässä, jossa sadetta kertyi 70 millimetriä. Vähiten satoi Enontekiö Kilpisjärvellä, jossa huhtikuun sademäärä oli vain 12 mm. Suurin vuorokautinen sademäärä, 25,1 millimetriä, mitattiin 18. huhtikuuta Merikarvialla, Tuorila Alakylän havaintoasemalla.

Ilmatieteen laitoksen mittausten mukaan lumipeite kattoi suurimman osan maata kuukauden puolessa välissä. Kuukauden lopussa lumipeitettä oli jäljellä enää Lapissa eli tavanomaista suppeammalla alueella. Kuukauden suurin lumensyvyys, 100 senttimetriä ,mitattiin Kittilän Kenttärovalla 19. huhtikuuta.

Lisätietoja:

Huhtikuun säätilasto: http://ilmatieteenlaitos.fi/huhtikuu
Kevättilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/kevattilastot

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

Vappua vietetään epävakaisessa ja melko viileässä säässä

29.4.2013 8:52

Ilmatieteen laitoksen maanantaina 29. huhtikuuta tekemän ennusteen mukaan vappua vietetään melko viileässä ja epävakaisessa säässä, lisäksi etelässä on myös tuulista.

Kuva: Eija Vallinheimo

Vappuaattoa vietetään pohjoisessa pilvisessä säässä ja ajoittain sataa vettä tai räntää, Lapissa myös lunta. Maan etelä- ja keskiosassa pilvisyys on vaihtelevaa ja sadekuuroja esiintyy monin paikoin etenkin iltapäivällä. Voimakkaimmissa kuuroissa voi sataa myös rakeita tai ukkonen jyrähdellä. Lämpötila kohoaa maan etelä- ja keskiosassa ylimmillään 8…9 asteeseen, mutta sadekuuroissa lämpötila laskee noin 5 asteeseen. Lisäksi puuskainen lounaistuuli saa sään tuntumaan etenkin etelässä viileämmältä ja se saattaa koetella keveyden juhlarakenteiden kestävyyttä. Pohjoisessa lämpötila jää 2 ja 6 asteen välille, mutta tuuli on heikompaa.

Vappuyö on maan etelä- ja keskiosassa enimmäkseen poutainen ja melko selkeä. Lämpötila laskee 0 ja +4 asteen välille. Pohjoisessa jatkuu sää jatkuu epävakaisena ja lämpötila on nollan vaiheilla.
Vappupäivä on maan etelä- ja länsiosassa poutainen ja melko aurinkoinen, mutta edelleen tuulinen. Itä- ja pohjoisosassa maata on pilvisempää ja ajoittain sataa vettä tai räntää. Lämpötila kohoaa etelässä paikoin reiluun 10 asteeseen, muuten lämpötiloissa ei tapahdu suuria muutoksia vappuaattoon verrattuna.

Vuosi sitten etelässä päästiin yli 15 asteen

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan vuosi sitten vappua vietettiin melko tavanomaisen sään merkeissä. Sekä vappuaattona että vappupäivänä maan pohjoisosan ja Kainuun yli liikkui hajanainen sadealue, kun taas etelämpänä vappua vietettiin poutaisessa ja osin aurinkoisessa säässä. Vappuaattona lämpötila kohosi etelässä paikoin yli 15 asteen, mutta vappupäiväksi pohjoisesta virtasi jo hieman viileämpää ilmaa.

Tilastojen mukaan lämpötila on vappuna keskimäärin maan etelä- ja keskiosassa päivisin 10 ja 15 asteen välillä kun taas maan pohjoisosassa päivälämpötila on pääosin 5 ja 10 asteen välillä. Yöllä lämpötila laskee maan keski- ja pohjoisosassa vielä vapun aikaan tyypillisesti pakkasen puolelle, maan eteläosassa yölämpötila on tavallisesti asteen tai pari plussan puolella. Mahdolliset sateet tulevat etelässä tyypillisesti vetenä, pohjoisessa myös räntä- ja lumisateet ovat tavanomaisia.

Ehjä lumipeite löytyy vappuna tyypillisesti Oulun pohjoispuolelta Ilomantsiin ulottuvan linjan pohjoispuolelta. Muutaman senttimetrin lumikerros maan keskiosassakaan ei ole erikoista. Tänä vappuna yhtenäisen lumipeitteen raja on hieman pitkän ajan keskiarvoja pohjoisempana.

Lue lisää:

Vappusäätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/vappu
Kevättilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/kevattilastot

Maksuttomassa sääsovelluksessa on saatavissa sääennuste yli 17 000 paikkaan Suomessa sekä tuhansiin ulkomaan kohteisiin. Sääsovellus tuo myös Suomessa voimassa olevat varoitukset helposti käyttäjien ulottuville. Samalla voit tarkistaa myös säähän liittyvät varoitukset Suomessa. Saatavilla iOs, Android, selainversio ja Windows Phone 8. Lue lisää: http://ilmatieteenlaitos.fi/924

Ilmastonmuutos nostaa merenpintaa Suomenlahdella

26.4.2013 9:00

Ilmatieteen laitos on päivittänyt arviot merenpinnan nousun vaikutuksesta Suomen rannikolla.

Kuva: Eija Vallinheimo

Maankohoaminen ja maapallon painovoimakentän muutokset suojaavat Suomen rannikkoa merenpinnan nousulta erityisesti Pohjanlahdella. Suomenlahdella merenpinnan taso on kääntymässä nousuun.

Valtamerten pinnannousu vaihtelee alueellisesti

Ilmaston lämpeneminen nostaa valtamerten pintaa kiihtyvällä vauhdilla, tällä hetkellä keskimäärin noin kolme millimetriä vuodessa. Syynä ovat meriveden lämpölaajeneminen ja jäätiköiden sulaminen. Vuosisadan loppuun mennessä valtamerten pinnan arvioidaan nousevan vähintään noin 20 cm, korkeimpien arvioiden liikkuessa lähes kahdessa metrissä.

Nousun alueellinen vaihtelu on kuitenkin suurta mm. merten epätasaisen lämpenemisen, maapallon painovoimakentän muutosten ja merten kiertoliikkeessä tapahtuvien muutosten vuoksi. Ilmatieteen laitoksen tutkimuksessa näiden alueellisten tekijöiden vaikutus Suomen rannikolla on arvioitu uusimpien tieteellisten julkaisujen pohjalta.

Jäätiköiden sulaessa massaa siirtyy mantereilta meriin, minkä seurauksena maapallon painovoimakenttä ja maankuoren korkeus muuttuvat. Mannerjäätikön massa ei enää vedä merivettä puoleensa yhtä voimakkaasti kuin aikaisemmin ja lisäksi maankuori kohoaa kevenevän jäätikön alla. Sen vuoksi merenpinnan nousu on vähäistä sulavan jäätikön lähellä, kun taas kaukana sulavasta jäätiköstä nousu tuntuu voimakkaana.Grönlannin mannerjäätikön sulamisella on tämän takia Suomen rannikon kannalta melko pieni merkitys, ja alueellinen nousu jää Suomessa maailmanlaajuista keskiarvoa heikommaksi.

Itämeren ominaispiirteet vaikuttavat Suomen rannikolla

Valtameren alueellisen pinnannousun lisäksi Suomen rannikon vedenkorkeusmuutoksiin vaikuttavat Itämeren paikalliset ilmiöt. Maankuori kohoaa Suomessa edelleen viime jääkauden jäljiltä noin 4–10 mm vuodessa. Lisäksi ilmastomallit ennustavat voimistuvia länsituulia, jotka työntävät vettä Itämereen Tanskan salmien kautta ja kasaavat vettä Suomen rannikkoa vasten.

Maankohoaminen on tähän asti kumonnut merenpinnan nousun Suomessa, mutta tilanne on muuttumassa etelärannikolla. Merenpinnan tason arvioidaan kääntyvän nousuun Suomenlahdella. Pohjanlahdella maankohoaminen riittää tulevina vuosikymmeninä todennäköisesti yhä tasapainottamaan merenpinnan nousun.

Jos kaikkein korkeimmat nousuennusteet toteutuvat, merenpinta nousee kaikkialla Suomen rannikolla: Suomenlahdella jopa 90 cm vuosisadan loppuun mennessä, Selkämerellä 65 cm ja Perämerellä noin 30 cm.

Nyt tehty arvio koskee merenpinnan keskimääräisen tason muutosta pitkällä aikavälillä. Rakentamisessa ja muussa rannikkotoiminnassa on lisäksi otettava huomioon vedenkorkeuden lyhytaikaisessa vaihtelussa tapahtuvat muutokset ja aaltoilu. Ilmatieteen laitos tekee lähitulevaisuudessa päivitetyt arviot alimmista suositeltavista rakennuskorkeuksista, joissa nämäkin tekijät otetaan mukaan.

Lisätietoja:

Tutkija Hilkka Pellikka, puh. 050 380 2649, hilkka.pellikka@fmi.fi
Tutkimusprofessori Kimmo Kahma, puh. 040 721 5955, kimmo.kahma@fmi.fi

Ilmatieteen laitos on testannut menetelmiä valvoa laivojen päästörajoituksia

19.4.2013 8:38

Ilmatieteen laitos on mukana SNOOP- ja BSR InnoShip -hankkeissa, joissa tutkitaan laivapäästöjen vaikutusta ilmanlaatuun, ihmisiin ja ympäristöön.

Kuva: Heikki Lihavainen

Hankkeissa testataan myös menetelmiä, joilla voidaan valvoa, että laivat käyttävät rikkipitoisuudeltaan hyväksyttäviä polttoaineita.
Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO hyväksyi vuonna 2008 uudet rajat laivojen polttoaineen rikkipitoisuudelle. Asia lisättiin merten pilaantumisen ehkäisemistä koskevaan MARPOL 73/78 –yleissopimukseen (International Convention for the Prevention of Pollution from Ships).

Uusitussa EU:n rikkidirektiivissä on tiukennuksia meripolttoaineiden sisältämään rikkimäärään. Korkein sallittu meripolttoaineiden rikkipitoisuus laskee nykyisestä 1,0 prosentista 0,1 prosenttiin Itämeren, Pohjanmeren ja Englannin kanaalin alueilla. Tiukennukset astuvat voimaan vuoden 2015 alusta lähtien.

Rajoitusten noudattamista voidaan valvoa lentokone- ja helikopterimittauksilla

Ilmatieteen laitos on mitannut laivojen pakokaasupäästöjä ja samalla testannut menetelmiä, joilla direktiiviä voidaan valvoa maalta ja ilmasta käsin. Testatussa menetelmässä ilmakehästä mitatusta hiilidioksidin ja rikkidioksidin suhteesta voidaan määrittää laivan käyttämän polttoaineen rikkipitoisuus.

Ilmatieteen laitos on määrittänyt laivojen savukaasujen suhteita tekemällä mittauksia maalta käsin laivaväylän varrella. Mittauksia on tehty myös suoraan laivan jättämästä savuvanasta lentokoneella, johon on asennettu mittauskalustoa. Tähän mennessä mittauksia on tehty pienellä yksimoottorisella Cessna-pienkoneella ja helikopterilla. Mittauskalustoa on lennätetty pääasiallisesti Helsingin edustalta, mutta tutkimusta on tehty myös vilkkaasti liikennöidyllä Helsingin ja Tallinnan välisellä väylällä. Lentoja on tehty myös Rauman ja Turun edustalla.

Seuraava askel on lennättää raskaampaa mittauskalustoa Aalto-yliopiston kaksimoottorisella SkyVan-lentokoneella. Lentokone varustetaan monipuolisella mittauslaitteistolla, jolla tutkitaan myös laivojen pienhiukkaspäästöjä. Näin saadaan lisätietoa meridieseleistä tulevien polttoperäisten hiukkasten koostumuksesta. Tähän mennessä saadut tulokset osoittavat, että menetelmä toimii hyvin, ja koealueilla mitatut alukset noudattivat rikkirajoituksia.

Lisätiedot:

Tutkimuksen organisointi ja laivapäästöt:
Jukka-Pekka Jalkanen, puh. 029 539 5458 , jukka-pekka.jalkanen@fmi.fi
Lentokonemittaukset:
Heikki Lihavainen, puh. 029 539 5492, heikki.lihavainen@fmi.fi

Pelkkä aurinkovoide ei riitä suojaksi etelänlomilla

18.4.2013 11:00

Suuri äkillinen annos UV-säteilyä polttaa ihon helposti. Vaikka ei palaisikaan, tuntien päivittäinen oleskelu auringossa suurentaa riskiä sairastua melanoomaan.

Kuva: Plugi

Lähes kaikki suomalaiset lapsiperheet suojaavat ihonsa aurinkovoiteella rantalomillaan, kävi ilmi Syöpäjärjestöjen TNS-gallupilla tammi-helmikuussa 2013 teettämässä kyselytutkimuksessa1. Kyselyssä selvitettiin suomalaisperheiden matkustamista aurinkolomille ja suojautumista UV-säteilyltä.

Aurinkoloma keskellä talvea on kalpealle iholle shokki. Suuri äkillinen annos UV-säteilyä polttaa ihon helposti. Vaikka ei palaisikaan, tuntien päivittäinen oleskelu auringossa suurentaa riskiä sairastua melanoomaan.

Suojavoidetta laitettuaan kaksi kolmasosaa vastanneista tunsi olonsa turvalliseksi auringossa. Vaikka voide suojaa ihoa palamiselta, kannattaa muistaa, että osa UV-säteilystä pääsee vaikuttamaan ihoon. Voiteen laittamisessa täytyy olla huolellinen ja laittaa sitä riittävästi. Kahdeksan kymmenestä kertoikin palavansa silloin tällöin tai joskus. Yli puolet lapsistakin oli joskus palanut aurinkolomalla.

Varsinkin päivän kuumimpaan aikaan kannattaisi siirtyä varjoon tai sisälle. Kyselyyn vastanneista suurin osa kertoi viettävänsä aikaa auringossa nimenomaan keskipäivän kuumimpaan aikaan.
Auringossa vietetään yleisimmin 2-4 tuntia. Lapset viettävät auringossa yleensä yhtä kauan kuin vanhempansa aivan pienimpiä vauvoja lukuun ottamatta.

Kaksi kolmasosaa suomalaisista tuntee olonsa hyväksi ruskettuneena. Asenteet muuttuvat pikku hiljaa, vuonna 2002 tehdyssä vastaavassa kyselyssä yhdeksän kymmenestä piti ruskettunutta ihoa hyvänäköisenä ja vuonna 2010 kahdeksan kymmenestä. Toisaalta ruotsalaisista vuonna 2012 edelleen yhdeksän kymmenestä ihannoi rusketusta.

Melanoomaan sairastuu joka vuosi enemmän ja enemmän ihmisiä. Vuonna 2011 melanoomaan sairastui jo 1319 ihmistä. Järkevämmällä aurinkokäyttäytymisellä voitaisi estää 95% melanoomaan sairastumisista.

Satelliiteilla entistä kattavampaa tietoa UV-säteilyn voimakkuudesta

Ilmatieteen laitoksella UV-säteilyn tehoa mitataan maanpinnalla olevilla tarkkuusmittareilla. Maanpintahavaintoja täydennetään satelliittimittauksiin perustuvilla laskelmilla. Ilmakehän läpi maan pinnalle asti pääsevän UV-säteilyn voimakkuuteen vaikuttavat auringon korkeus, pilvet, yläilmakehän otsonimäärä, maanpinnan heijastavuus ja ilman sameus. Nämä tekijät voidaan arvioida satelliittimittauksista, jolloin UV-säteilyn teho voidaan laskea. Satelliittimittausten etuina ovat parempi alueellinen kattavuus paikallisiin maanpinnalta tehtäviin mittauksiin nähden sekä mahdollisuus tehdä maailmanlaajuisia mittauksia samalla laitteella. UV-arvio voidaan siis laskea mille paikkakunnalle tahansa niin kotimaassa kuin ulkomailla.

Satelliittimittauksista lasketaan ihmiselle haitallisia UV-suureita, kuten ihon punehtumista kuvaava UV-indeksi. Mittauksista aletaan laskemaan myös hyödyllisen D-vitamiinin tuotantoon vaikuttavan ultraviolettisäteilyn voimakkuus.

Solariumien K18-kiellolla suojataan nuoria UV-säteilyn haitoilta

Solariumin käyttö on kielletty alle 18-vuotiailta. Viime vuoden heinäkuussa voimaan astuneen säteilylain muutoksen tarkoituksena on suojata erityisesti riskiryhmässä olevia nuoria. K18-kiellolla pyritään ennaltaehkäisemään ihon palamista ja ihosyöpien syntymistä.

Solariumtoimintaan vaikuttava säteilylaki 1.7.2012 toi mukanaan joitakin siirtymäaikoja ja muuttuneita käytäntöjä. Tämän vuoden alusta lähtien solariumlaitteen läheisyydestä on oltava esillä tietoa solariumin ultraviolettisäteilyn vaaroista ja merkintä, jossa kerrotaan solariumin olevan kielletty alaikäisiltä.

STUK on tehnyt solariumyrittäjien käyttöön julisteen, jossa on esitetty kaikki lain vaatimat tiedot ja ohjeistukset solariumin turvalliseen käyttöön.

Toinen huomattava muutos on se, että 1.7.2015 solariumissa on oltava toiminnanharjoittajan nimeämä vastuuhenkilö, joka on paikalla solariumin aukioloaikana ja tarvittaessa tarkastaa asiakkaan iän. Itsepalvelupaikkojen toiminta loppuu, ellei lainmukaista henkilökuntapakkoa toteuteta.

Lakimuutoksen myötä kuntien terveydensuojeluviranomaiset tarkastavat terveydensuojelulain mukaisen valvontakäyntinsä yhteydessä säteilylaissa määrätyt solariumeja ja solariumtoimintaa koskevat asiat. Ensimmäisissä tarkastuksissa on havaittu, että puutteet solariumeissa ovat pääosin liittyneet kirjalliseen ohjeistukseen ja laitteiden ajastimilla saataviin liian pitkiin aloitusaikoihin.

STUKin ylläpitämä solariumsivusto www.solariumK18.fi avattiin heinäkuussa 2012. Tarkoituksena on jakaa tietoa sekä solariumin käyttäjille että ammattilaisille kuten toiminnanharjoittajille, maahantuojille ja kuntien terveydensuojeluviranomaisille.

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitos
Jukka Kujanpää, puh. 029 539 4169, jukka.kujanpaa@fmi.fi
http://ilmatieteenlaitos.fi/ultraviolettisateily
omivfd.fmi.fi
o3msaf.fmi.fi

Syöpäjärjestöt
Tiedottaja Maarit Rautio, puh. 040 5491003
Ylilääkäri Liisa Pylkkänen, puh. 040 733 5237
www.cancer.fi

Säteilyturvakeskus
ylitarkastaja Reijo Visuri, puh. 09 759 88 454
uvjalasertiimi@stuk.fi
www.solariumK18.fi
www.stuk.fi

Solariumjuliste
http://static.ecome.fi/upload/2099/K18_Solarium_juliste_suomi.pdf

Aineisto, yhteensä 1054 haastattelua, kerättiin TNS Gallup Oy:n vastaajapaneelissa (Gallup Forum) tammi-helmikuussa 2013. Virhemarginaali 4,5%

Keinotekoisen ilmastonmuokkauksen oikeudesta ensimmäinen suomalaisjulkaisu

18.4.2013 9:51

Ensimmäinen suomenkielinen tutkimus keinotekoisen ilmastonmuokkauksen kansainvälisestä hallinnoinnista on julkaistu.

Itä-Suomen yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen tutkijat ovat julkaisseet ensimmäisen suomenkielisen tutkimuksen keinotekoisen ilmastonmuokkauksen kansainvälisestä hallinnoinnista. Tutkimuksen mukaan ilmastonmuokkaustekniikoista ei ole toistaiseksi sitovaa oikeudellista erityissääntelyä.

- Kansainvälinen ympäristöoikeus rajoittaa kuitenkin jo nykyisin ilmastonmuokkaustekniikoiden käyttöönottoa, muistuttaa kansainvälisen ympäristöoikeuden professori Tuomas Kuokkanen Itä-Suomen yliopistosta.

Useat tapaoikeudelliset periaatteet, kuten huolellisuusperiaate ja vaatimus ympäristövaikutusten arvioinnista, voivat olla merkityksellisiä tekniikoita arvioitaessa. Biodiversiteettisopimuksen puitteissa on lisäksi jo tehty ei-sitova päätös, joka suhtautuu tekniikoiden käyttöön muuten kuin pienimuotoisen tutkimuksen osalta kielteisesti kunnes tietyt päätöksessä asetetut ehdot täyttyvät.

Tällä hetkellä tärkeitä kysymyksiä ovat erityisesti ilmakehässä suoritettavan kokeellisen tutkimuksen pelisäännöt sekä tekniikoiden käyttöönottoon liittyvät kysymykset, toteaa ryhmäpäällikkö ja akatemiatutkija Hannele Korhonen Ilmatieteen laitoksen Kuopio yksiköstä. Mikäli ilmastonmuokkaustekniikoita käsitellään jatkossa useiden kansainvälisten elimien ja sopimusjärjestelmien piirissä, on vaarana, että ne päätyvät osittain toisistaan poikkeaviin lopputuloksiin. Tämän vuoksi kansainväliseen yhteistyöhön ja koordinointiin liittyvät kysymykset ovat lähitulevaisuudessa keskeisessä roolissa.

Ilmastonmuokkauksella tarkoitetaan teknologioita, joilla ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia voitaisiin pyrkiä osittain kumoamaan. Erityisesti eräät auringon säteilyä takaisin avaruuteen heijastavat teknologiat ovat herättäneet viime aikoina kiinnostusta, sillä niiden arvioidaan kykenevän merkittävään ilmaston viilentämiseen melko alhaisilla kustannuksilla. Tämä on herättänyt pelkoja, että yksittäiset valtiot tai valtioryhmät saattavat tulevaisuudessa ryhtyä omatoimisesti ilmastonmuokkaukseen lieventääkseen ilmastonmuutoksen seurauksia omalla alueellaan. Ilmastonmuokkausmenetelmien ongelmana kuitenkin on, etteivät niiden vaikutukset jakaudu tasaisesti joka puolelle maapalloa. Ne saattavat aiheuttaa esimerkiksi vakavaa kuivuutta tropiikin runsasväestöisillä alueilla.

Monitieteisen tutkimusryhmän laatima artikkeli ”Ilmastonmuokkaus ja kansainvälinen oikeus” on julkaistu teoksessa Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2013. Tutkimus rahoitettiin Suomen Akatemian COOL-projektista, joka on osa Akatemian ilmastonmuutostutkimuksen ohjelmaa.

Lisätietoja:
Tuomas Kuokkanen, Itä-Suomen yliopisto, puh. 050 3790429, tuomas.kuokkanen@uef.fi
Hannele Korhonen, Ilmatieteen laitos, puh. 040 842 4852, hannele.korhonen@fmi.fi

Viite:
Kuokkanen, T., A. Laakso, A.-I. Partanen, K. Kulovesi, and H. Korhonen (2013), Ilmastonmuokkaus ja kansainvälinen oikeus, Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2013, 7-51.
 

Talvikausi 2013 ennätyksellisen luminen pohjoisella pallonpuoliskolla

16.4.2013 13:03

Vuosina 2010 ja 2012 talvi oli puolestaan ennätyksellisen vähäluminen. Lumimassan lisääntyneitä vuosivaihteluita seurataan uudella GCW/FMI SWE Tracker -seurantatyökalulla.

Kuva: Eija Vallinheimo

Ilmatieteen laitoksen GlobSnow-tuotteesta kehitetty SWE Tracker seuraa pohjoisen pallonpuoliskon lumimassaa ja asettaa sen klimatologiseen kontekstiin vertaamalla tämän hetken tilaa suhteessa satelliiteista kerättyyn 30-vuotiseen aikasarjaan. Lumimassalla tarkoitetaan koko pohjoisen pallonpuoliskon yhteenlaskettua lumen massaa ilman vuoristojen, jäätiköiden ja Grönlannin lumi- ja jääpeitteitä. Työkalu on juuri saatu esioperatiiviseen tuotantoon ja julkaistu Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n Global Cryosphere Watch (GCW) -verkkosivulla. Työkalu on suunnattu medialle, yleisölle ja päätöksentekijöille helposti ymmärrettäväksi indikaattoriksi pohjoisen pallonpuoliskon yleisen lumitilanteen seurantaan.

Ilmatieteen laitoksen Arktisen tutkimuksen yksikkö on aktiivisesti osallistunut WMO:n Global Cryosphere Watch -ohjelman kehittämiseen.

Peräkkäisinä vuosina ennätyksellisen vähälumisia ja runsaslumisia talvia

Vuoden 2013 talvi on ollut reilusti keskimääräistä runsaslumisempi pohjoisella pallonpuoliskolla. Helmikuu ja maaliskuu ovat olleet mittaushistorian lumisimmat, ja tammikuukin oli keskimääräistä runsaslumisempi. Nämä havainnot nousivat esille SWE Tracker -seurantatyökalun käyttöönoton myötä. Nyt käyttöönotettu työkalu on esioperatiivisessa testikäytössä, ja yksittäisten päivien katkokset laskennassa ovat mahdollisia.

Lumimassat ovat vaihdelleet viime vuosina pohjoisella pallonpuoliskolla runsaasti talvikaudesta riippuen. Vuonna 2010 mitattiin siihenastisen mittaushistorian vähälumisimmat maaliskuu ja huhtikuu, sekä toisiksi vähälumisimmat tammikuu ja helmikuu. Niin ikään vuonna 2012 mitattiin 30-vuotisen mittaushistorian vähälumisimmat tammikuu ja helmikuu, vaikkakin maalis- ja huhtikuu olivat vain hieman keskimääräistä vähälumisempia. Vuosi 2011 oli lumimäärältään keskimääräinen tai hieman keskimääräistä runsaslumisempi.

Lumimassan vaihtelut näyttävät olleen viime aikoina lisääntymään päin – peräkkäisien vuosien aikana on koettu sekä mittaushistorian vähälumisimpia talvia (2010 ja 2012) että ennätysluminen talvi helmi-maaliskuun lumimaksimin aikaan (2013).

Lisätietoja:

Erikoistutkija, TkT Kari Luojus, puh. 040 505 8417, kari.luojus@fmi.fi

Professori Jouni Pulliainen, puh. 050 589 5821, jouni.pulliainen@fmi.fi

Tutkija Matias Takala, puh. 040 527 9778, matias.takala@fmi.fi

http://globalcryospherewatch.org/state_of_cryo/snow/

Ilmastotutkijoille uutta tietoa Sodankylän luminäytteistä

15.4.2013 8:43

Suomen ja Ranskan Ilmatieteen laitosten yhteistyö on tuottanut uutta tärkeää tietoa Arktisen alueen lumen heijastusominaisuuksista ja mustan hiilen pitoisuuksista.

Kuva: Timo Lindholm

Tutkimuksessa selvisi, että sulavan lumen heijastaman auringon säteilyn määrä voi olla huomattavasti odotettua pienempi. Puhdas lumi heijastaa 97 - 99 % siihen tulevasta näkyvästä valosta. Sen sijaan sulavan lumen heijastus voi olla vain puolet tästä eli noin 50–70 %. Lumessa oleva musta hiili voi vähentää heijastusta vielä entisestään. Mustan hiilen absorptiovaikutus voitiin havaita parhaiten UV-aallonpituuksilla.

Musta hiili kiinnostaa ilmastonmuutostutkijoita

Musta hiili on noussut yhdeksi keskeiseksi tekijäksi tutkittaessa ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Musta eli epäorgaaninen hiili on epätäydellisen palamisen sivutuote. Ilmakehään joutuessaan musta hiili lämmittää ympäröivää ilmaa absorboimalla auringon valoa. Maanpinnalla se voi nopeuttaa lumen ja jään sulamista.

Ilmatieteen laitos on analysoinut Sodankylän lumen mustan hiilen määrää viikottaisilla näytteillä vuodesta 2009 alkaen. Sodankylän luminäytteiden vuosien 2009 - 2011 mustan hiilen tulokset julkaistiin nyt ensimmäistä kertaa. Luminäytteiden mustan hiilen pitoisuudet olivat ajoittain odotettua korkeammat johtuen Kuolan niemimaalta tulevista ilmavirroista.

Tutkimusryhmä julkaisi tutkimustuloksensa 10.4.2013 Atmospheric Chemistry and Physics -lehdessä.Työtä rahoitti Suomen Akatemia SAARA- ja A4-projekteista. Tutkimus on osa Pohjoismaista CRAICC –huippututkimusyksikköä (Cryosphere–Atmosphere Interactions in a Changing Arctic Climate).

Lisätietoja:

Outi Meinander, puh. 029 539 4157, outi.meinander@fmi.fi

Jäätalvi saavutti taitekohdan ja merijäät haurastuvat vähitellen

12.4.2013 8:42

Kevät lähestyy lämpimämmän ja kosteamman eteläisen ilmavirtauksen myötä. Samalla merijäät alkavat pikkuhiljaa haurastua eteläisten merialueiden rannikoilla.

Kuva: Jouni Vainio

Vaikka Suomenlahden rannikkoalueilla on vielä paikoin yli puolimetristäkin jäätä, paikoin jäät ovat kuitenkin jo petollisia. Jäille lähtijän on syytä varustautua kunnollisin välinein. – Vähintään jäänaskalit olisi hyvä olla kaulassa riippumassa, muistuttaa jääasiantuntija Jouni Vainio Ilmatieteen laitoksesta.

Jäätalvi keskimääräinen

Tilastoihin taakse jäävä jäätalvi jää lähes normaaliin aikaan alkaneena ja laajuudeltaan keskimääräisenä. Luonteeltaan jäätalvi on kuitenkin ollut poikkeuksellinen muun muassa siksi, että jääalan laajuus vaihteli voimakkaasti talven aikana. Esimerkiksi vuoden 2012 päättyessä jäätilanne vastasi ajankohdan keskimääräistä tilannetta, mutta heti vuodenvaihteen jälkeen sää lauhtui ja jäät sulivat. Loppiaisena sää kylmeni jäälleen ja jään määrä alkoi lisääntyä siten, että tammikuun 25. päivänä jäällisen alueen laajuus oli 152 000 km². Jäätilanne vastasi tuolloin ankaraa jäätalvea 2009 - 2010. Sitten sää taas leutoni ja tammikuun päättyessä jäällinen alue oli pienentynyt 84 000 km²:iin ja tilanne oli hiukan keskimääräistä jäljessä. –Vasta alkava kevät kertoo, millainen jäätalvesta lopulta kokonaisuudessaan muodostuu, Jouni Vainio toteaa.

Maaliskuun alkupuolella arktista kylmää alkoi virrata Suomeen ja jäällisen alueen laajuus alkoi kasvaa. Maaliskuun 15. päivänä jäällinen ala oli kasvanut noin 183 000 km²:iin, mikä tämänhetkisen arvion mukaan on jäätalven huippukohta. Ruotsin ilmatieteen laitoksen tulkinnan mukaan huippu saavutettiin vasta maaliskuun 29. päivänä. Mikäli tämä ajankohta osoittautuu oikeaksi, huippukohta on myöhäisin tilastoitu, sillä aiempi ennätys saavutettiin maaliskuun 26. päivä vuonna 2001.

Erot jäätalven huippukohdan määrittämisessä johtuvat siitä, että alan määrittäminen on kuluvana talvena ollut hankalaa. – Koko maaliskuun jälkimmäisen puoliskon ajan jäällisen alueen laajuus pysyi lähes muuttumattomana vaihdellen vain joitakin tuhansia neliökilometrejä. Jäätalven huippukohta voidaan varmuudella määrittää vasta myöhemmin kevään kuluessa, kun kaikki käytettävissä olevat havainnot ja satelliittikuvat on kerätty ja analysoitu, Jouni Vainio kertoo.

Lisätietoja:

Jääasiantuntija Jouni Vainio, puh. 041 501 5359, jouni.vainio@fmi.fi

Ilmatieteen laitokselle National Geographic Societyn apuraha Himalajan jäätiköiden tutkimiseen

5.4.2013 10:18

Apurahalla perustetaan Himalajalle retkikunta, jonka tehtävänä on tutkia ilman aerosolihiukkasia ja niiden vaikutusta jäätikön sulamiseen.

Kuva: Heikki Lihavainen

Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Antti-Pekka Hyvärinen on saanut National Geographic Society – Global Exploration Fund Northern Europen 20 000 euron apurahan tutkimukseen Himalajan jäätiköiden sulamisesta. Apurahalla järjestetään tutkimusretkikunta Pindarin jäätikölle, joka sijaitsee noin 4 kilometrin korkeudessa Intian Himalajalla lähellä Nepalin rajaa. Retkikuntaan kuuluu tutkijoita Ilmatieteen laitokselta, Helsingin yliopistosta ja The Energy and Resources -instituutista (TERI, Intia). Retkikunnan tehtävänä on tutkia ilman aerosolihiukkasia ja niiden vaikutusta Pindarin jäätikön sulamiseen.

Mustan hiilen vaikutusta lumi- ja jääpeitteen sulamiseen tutkitaan

Hyvärisen ryhmän tutkimus liittyy hypoteesiin, jonka mukaan aerosolimuodossa esiintyvä musta hiili voi sulattaa lumi- ja jääpeitteisiä alueita. Musta hiili on hiilidioksidin ohella noussut yhdeksi keskeiseksi tekijäksi tutkittaessa ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta.

Musta hiili on epätäydellisen palamisen sivutuote, ja sen lähteitä ovat muun muassa dieselmoottorit, puun pienpoltto ja metsäpalot. Ilmakehään joutuessaan musta hiili lämmittää ympäröivää ilmaa absorboimalla auringon valoa. Laskeuduttuaan maan pinnalle se voi lisäksi tummentaa kirkasta lumi- ja jääpeitettä, mikä edelleen edesauttaa sulamista. Prosessia tutkitaan yleisesti etenkin arktisen lumipeitteen sulamisen yhteydessä, mutta vastaavia suoria mittauksia Himalajan jäätiköiltä ei juuri ole. Ilmatieteen laitos on harjoittanut tutkimustoimintaa Intiassa vuodesta 2005 saakka, johon rahoitettu hanke nivoutuu. Etelä-Aasiassa pienhiukkaset aiheuttavat suuria ilmansaasteongelmia, ja mustan hiilen lähteitä on erityisen paljon.

Jäätiköllä retkikunta suorittaa mittauksia ilmasta ja jäätikkölumesta. Ilmakehämittauksiin kuuluu perusmeteorologisten mittausten lisäksi mm. aerosolihiukkasten ja mustan hiilen pitoisuuden mittaaminen ja auringon säteilyn vaimenemisen mittaaminen. Jäätikön pintamittauksiin kuuluu lumen ja jään fyysisten ominaisuuksien ja heijastuvuuden mittaaminen. Lisäksi jäätikkölumesta otetaan näytteitä mustan hiilen pitoisuuden analysoimista varten.

National Geographic Society – Global Exploration Fund rahoittaa kenttätyötä, jolla on potentiaalista mahdollisuutta uusiin löydöksiin. National Geographic tunnetaan erityisesti aikakauslehdestään ja televisiokanavastaan. Rahoitus on luonteeltaan tukevaa, ja sen tarkoitus on toimia siemenenä alkavalle tutkimukselle. Hyvärisen ryhmän tutkimuksessa National Geographic Society rahoittaa ensimmäisen, ns. pilottiretkikunnan muodostamista Pindarin jäätikölle. Tutkimukseen on haettu rahoitusta myös muun muassa Suomen Akatemialta. Pilottiretkikunnan on tarkoitus lähteä matkalleen keväällä 2014.

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitos
Hankkeen vastuututkija: erikoistutkija Antti Hyvärinen, puh. 029 539 5444, antti.hyvarinen@fmi.fi

Aerosolimittaukset: erikoistutkija Heikki Lihavainen, puh. 029 539 5492, heikki.lihavainen@fmi.fi

Helsingin yliopisto
Lumen fysiikka: tohtorikoulutettava Onni Järvinen, puh. 050 415 4790, onni.jarvinen@helsinki.fi
 

Moottoripyörä kesäkuntoon – vinkkivideo turvalliseen ajokesään

4.4.2013 10:00

Kokenut motoristi, alan asiantuntijat sekä liikenneministeri Merja Kyllönen sparraavat moottoripyöräilijöitä videolla turvalliseen pyöräkesään.

Kevätaurinko paistaa ja tiet kutsuvat moottoripyöräilijöitä. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, Liikennevirasto, Liikkuva poliisi, Ilmatieteen laitos sekä liikenne- ja viestintäministeriö muistuttavat moottoripyöräilijöitä turvallisesta pyöräilystä ajokauden alussa.

Kokenut motoristi, alan asiantuntijat sekä liikenneministeri Merja Kyllönen sparraavat moottoripyöräilijöitä videolla turvalliseen pyöräkesään. Nyt voi kerrata perusfaktat tai päivittää tiedot vinkkivideon avulla osoitteessa www.youtube.com/liikennevirasto.

Huolehdi pyörän ja varusteiden kunnosta pitkin kesää

Moni moottoripyöräilijä kunnostaa pyöräänsä pitkin talvea. Kiinnitäthän myös ajokauden aikana huomiota pyörän kuntoon? Voit tarkistaa helposti jarrut, renkaiden kunnon ja rengaspaineet itse, mutta käännythän asiantuntijoiden puoleen, kun tarkistat esimerkiksi jousitusta.

Voit personoida moottoripyöräsi ulkonäköä varsin vapaasti, mutta teknisten muutosten, kuten valaisimiin tai pakoputkistoon liittyvien muutosten kanssa on noudatettava säädöksiä tarkasti.

Moottoripyöräilijän kannattaa myös tarkistaa ajovarusteidensa ja kypäränsä kunto säännöllisesti.

Kumit tiessä tien kunnosta ja säästä riippumatta

Oikea tilannenopeus on moottoripyöräilyssä tärkeää. Varsinkin alkukeväästä tiet ovat pinnaltaan huonoimmillaan, ja talven hiekotushiekkaa löytyy vielä monin paikoin. Ajathan varovaisesti erityisesti vesikeleillä, kun tiessä on halkeamia ja paikkauksia. Tarkistathan myös säätiedot ennen kuin hyppäät pyörän selkään, jottei vaikkapa ukkoskuuro yllätä.

Moottoripyöräkortin hankkiminen muuttui alkuvuonna

Moottoripyöräkortin luokat ja kuljettajaopetus muuttuivat tammikuussa uuden ajokorttilain voimaan astumisen myötä. A1-kortilla saa ajaa kevyttä moottoripyörää, ja sen voi hankkia 16-vuotiaana. A2-kortilla pääsee teholtaan rajoitetun pyörän selkään, ja sen voi saada 18-vuotiaana. A-kortin voi ajaa 20-vuotiaana, jos alla on jo A2-luokan kortti ja 2 vuotta ajokokemusta, muuten kortin ikäraja on 24 vuotta.

Eri organisaatioiden moottoripyöräilyn asiantuntijat tavoitat tänään myös sosiaalisessa mediassa:

Trafi: www.facebook.com/trafi.finland, www.twitter.com/trafi_finland
Liikkuva poliisi: www.facebook.com/SuomenLiikkuvaPoliisi
Ilmatieteen laitos: www.twitter.com/meteorologit
Liikennevirasto: www.twitter.com/liikennevirasto

Lisätietoja:
hankinnan asiantuntija Katri Eskola, Liikennevirasto, puh. 020 637 3507
viestintäpäällikkö Jussi Pohjonen, Liikkuva poliisi, puh. 071 878 2052
ryhmäpäällikkö Otto Lahti, Trafi, puh. 029 5345 259
erityisasiantuntija Marita Löytty, Trafi, puh. 029 5345 433
meteorologi Anssi Vähämäki, Ilmatieteen laitos, puh. 029 539 2028

Katupölykausi jatkuu aurinkoisessa poutasäässä

3.4.2013 9:04

Katupöly on heikentänyt ilmanlaatua eteläisen Suomen kaupungeissa jo usean viikon ajan. Pääosin poutainen sää jatkuu, joten katupölyn määrät kohoavat myös lähipäivinä.

Katupölyä nousee ilmaan tienpintojen kuivuessa, kun talven aikana liukkauden vähentämiseksi levitetty ja liikenteen hienontama hiekka ja päällysteestä kulunut mineraaliaines nousevat ilmaan sekä liikenteen että tuulen vaikutuksesta. Pahin tilanne on tyypillisesti ruuhka-aikoina vilkkaasti liikennöidyillä katu- ja tieosuuksilla.

Kohonneita katupölypitoisuuksia on toistaiseksi havaittu erityisesti Kokkola-Kuopio -linjan eteläpuolella. Korkeimmat pölypitoisuudet ovat olleet noin 300 mikrogrammaa kuutiometrissä ilmaa ja tällöin ilmanlaatu luokitellaan erittäin huonoksi. Tällaiset pitoisuudet voivat aiheuttaa herkille väestöryhmille oireita ja toimintakyvyn heikentymistä. Tyypillisiä oireita ovat nuha, yskä sekä kurkun ja silmien kutina ja hengitysoireet. Herkkiä väestöryhmiä ovat kaikenikäiset astmaatikot, ikääntyneet sepelvaltimotautia ja keuhkoahtaumatautia sairastavat sekä lapset.

Katupölyssä on runsaasti suhteellisen suurikokoisia pölyhiukkasia ja vähemmän erittäin haitallisia pienhiukkasia. Myös pienhiukkasten pitoisuudet ovat ajoittain jonkin verran kohonneet kuluvan katupölykauden aikana, mutta pysytelleet kuitenkin korkeimmillaan noin 50 mikrogrammassa kuutiometrillä.

Sääolosuhteet vaikuttavat pölyn kulkeutumiseen pois katuympäristöstä. Lähipäivinä suuressa osassa maata on enimmäkseen poutaa ja melko aurinkoista. Lapissa pilvisyys vaihtelee ja ajoittain voi tulla lumikuuroja. Päivällä lämpötila voi kohota plussan puolelle, mutta yöpakkaset jatkuvat edelleen.

Lunta on Etelä- ja Länsi-Suomessa vielä monin paikoin enemmän kuin vuosi sitten samoihin aikoihin. Päivällä sulamisvedet ovat hillinneet osittain katujen pölyämistä, mutta yöllä kadut ovat jäätyneet uudelleen. Yöpakkasten jatkuminen viivästyttää myös katujen puhdistusta, joten katupölylle suotuisat olot jatkuvat edelleen.

Lisätietoja:
Ilmanlaatua voi seurata reaaliajassa osoitteessa ilmanlaatu.fi
Lisätietoa ilmanlaadun ja sään yhteyksistä ilmatieteenlaitos.fi/ilmanlaatu-ja-saa

Erikoistutkija Pia Anttila puh. 029 539 5410
Meteorologi Minna Rantamäki puh. 029 539 2609

Maaliskuussa kylmää, kuivaa ja aurinkoista

2.4.2013 12:32

Suurimmassa osassa maata maaliskuu oli harvinaisen kylmä eli näin kylmä tai kylmempi maaliskuu toistuu keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.

Kuva: Hannu Manninen

Ilmatieteen laitoksen mukaan suurimmassa osassa maata maaliskuu oli harvinaisen kylmä eli näin kylmä tai kylmempi maaliskuu toistuu keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Kylmä maaliskuu on koettu viimeksi suurimmassa osassa maata vuonna 2006. Erityisen kylmiä maaliskuita on viimeisen 50 vuoden aikana koettu vuosina 1962, 1963, 1966 ja 1981. Terminen kevät on tilastojen mukaan alkanut maaliskuun lopussa maan eteläosassa, mutta tänä vuonna terminen kevät antoi maaliskuun lopussa vielä odottaa itseään.

Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna keskilämpötila oli maaliskuussa koko maassa tavanomaista alempi. Keskilämpötila vaihteli Ahvenanmaan runsaasta -4 asteesta Koillismaan sekä Itä- ja Pohjois-Lapin vajaaseen -13 asteeseen. Pienin poikkeama keskilämpötilassa oli Ahvenanmaalla ja länsirannikolla, jossa oli 2…4 astetta tavanomaista kylmempää. Suurin poikkeama oli Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, Koillismaalla ja Itä-Lapissa, jossa oli runsaat kuusi astetta tavanomaista kylmempää.

Kuukauden alin lämpötila oli -38,2 astetta, ja se mitattiin Taivalkoskella 13. maaliskuuta. Tämä lämpötila oli koko talvikauden alin lämpötila, mikä on harvinaista.

Kuukauden sademäärä vaihteli maan eteläosan, Perämeren rannikon ja Keski-Lapin vajaasta 10 millimetristä Koillismaan runsaaseen 30 millimetriin. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna sademäärä oli koko maassa tavanomaista pienempi. Maan kaakkoisosassa jäätiin paikoin kymmenesosaan tavanomaisesta sademäärästä. Havaintoasemista sateisinta oli Ristijärvellä, jossa sadetta kertyi 37 mm. Vähiten eli 3 mm satoi Kouvolan Utissa. Suurin vuorokautinen sademäärä 23,2 mm mitattiin Alavudella 12. maaliskuuta.

Lunta oli kuukauden lopussa suurimmassa osassa maata tavanomaista enemmän eli yli puoli metriä. Suurimmat kinokset olivat Koillismaalla sekä Keski- ja Pohjois-Lapissa, jossa lunta oli yli 70 senttimetriä. Vähiten lunta oli Pohjanmaan rannikolla ja lounaisimmassa Suomessa sitä oli yleisesti alle 30 senttimetriä.
Auringonpaistetunteja oli varsinkin maan eteläosassa selvästi tavanomaista enemmän. Eniten aurinko paistoi Turun Artukaisissa, jossa auringonpaistetunteja kertyi 270. Tämä on pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna suunnilleen kolminkertainen määrä.

Lisätiedot
Maaliskuun sääseuranta http://ilmatieteenlaitos.fi/maaliskuu
Vuodenaikojen säätilastot http://ilmatieteenlaitos.fi/vuodenaikojen-tilastot

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)