Tyhmä neitsyt, Ida Simons, Gummerus

tyhma_neitsyt

 

”Koska minulle oli vielä jäänyt muutama markka, lähdin iltapäivällä käyttämään ne mahdollisimman järkevästi: ostin ison pussillisen suklaamarenkeja.” (Gittel)

Kirjan nimi, Tyhmä neitsyt, on selvästikin harhaanjohtava. Mielestäni tyttö, Gittel, on erittäin fiksu nuori nainen ollakseen vain 12-vuotias. Noin minäkin olisin tehnyt! Mutta elämää oppii kantapään kautta, niin Gittelkin. Yllä olevassa esimerkissäkin hänelle kävi lopulta huonosti, marengit olivat palaneita ja markat menivät tällä kertaa hukkaan. Mutta ajatuksenahan se oli ihan loistava. Kannattaa ostaa vain iloa tuottavia asioita. Suklaa on sellaista, yleensä.

Gittelin perhe-elämä oli aika epävakaata, isä epäonnistui työssä kuin työssä, siitä seurasi riitoja vaimon kanssa ja niistä seurasi äidin ja Gittelin matkustaminen sukulaisten luo Antwerpeniin. Pyhinä ja juhlapäivinä isä ja äiti tappelivat kuin kissa ja koira.

Tyttö rakasti olla isoäitinsä luona, koska pääsi soittamaan upeaa Steinway-flyygeliä naapuriin. Samalla hän tutustui naapurin väkeen, itseään vanhempaan naiseen ja tämän perheeseen ja ystäviin. Ja oppi katkeran opetuksen ystävyydestä, luottamuksesta ja niiden menettämisestä.

Gittelin isä olisi halunnut olla viulisti, mutta perheensä painostuksesta joutui liike-elämään. Hän puursi kymmenen tuntia työssä, johon hänellä ei ollut mitään taipumusta eikä edellytystä. Mutta elämä musikanttina ei ollut tarpeeksi arvokasta hänen hienolle perheelleen.

Perheen tyhmällä vaatimuksella saatiin musikaalisesti lahjakkaan miehen elämä kunnolla sivuraiteilleen ja pakotettiin hänet elämään elämää, jota hän ei halunnut. Liiketoimet toisensa jälkeen epäonnistuivat ja ainoa, missä hän olisi omasta mielestään pärjännyt, olisi ollut hautausurakoitsijan ura. Siinä ei asiakkaat lopu ikinä.

Kirjassa oli hauskoja lausahduksia, vai mitä mieltä olette Gittelin mustalammas-sedän ajatuksista aviouskollisuudesta?
”Vaikka ihminen omistaisi maailman upeimman Rembrandtin, haluaa hän kai silloin tällöin katsella muitakin maalauksia”, tai ”Jos mies rakastaa yhtä naista, ei hänen silti tarvitse vihata muitakaan”.

Gittel vihasi koulua. ”Aikuiseksi kasvaminen tuo mukanaan paljon ikäviä asioita, mutta ainakaan sitten ei tarvitse enää käydä koulua!”, tyttö tuumi.

Koko kirjan lukemisen ajan pelkäsin sydän syrjällään, miten juutalaisperheen käy. Välillä he muuttivat maanpakoon Berliiniin. Sanoin ääneen itselleni: ”Herranjestas, älkää nyt sinne ainakaan muuttako!”

Onnekseni kirjan tapahtumat loppuvat ennen kuin oikeassa elämässä kauhut alkoivat. Kirjasta jäi hyvä mieli. Ja edelleen olen sitä mieltä, että Gittel oli kaikkea muuta kuin tyhmä.

Tyhmä neitsyt on 1920-30-luvun juutalaisyhteisöön sijoittuva kertomus.

 

 

Teksti: Jaana
Avainsanat: 1920-30-luvun, Berliini, Gittel, Gummerus, Ida Simons, juutalaisyhteisö, maanpako, Tyhmä neitsyt

Kommentit

Oma kommentti