Sekaisin KonMarista

Olen hamsteri, ties kuinka monetta sukupolvea. Ostan, jos halvalla saan, ja varmuudeksi myös kaverille tai sukulaiselle.

Pikkuhiljaa kotini alkoi muistuttaa varastoa, joka on täynnä pussukoita ja laatikoita, joista en edes tiedä mitä ne sisältävät tai kenelle ne olivat tarkoitettu annettaviksi. Siihen päälle äidin jäämistöä ja hänen ottoäitinsä jäämistöä, jota äiti oli säästänyt vuosikymmeniä. Anna-tädilläkin oli purkillinen narun pätkiä. Etiketissä luki: Liian lyhyitä naruja käytettäväksi mihinkään. En raaski heittää mitään pois, kaikkiin tavaroihin tuntuu olevan vahva tunnesidos. Sitä paitsi niitä voi tarvita vielä joskus.

Vieläkin minua harmittaa, kun myin kirpparilla 22 vuotta sitten erään Aarikan kaulakorun. Tiedättehän, sellaisen oranssin, puisen renkaan, josta roikkui muistaakseni neljä-viisi puupalloa. Se olisi nyt ihanan retro, käyttäisin sitä varmasti usein. Kaipaan sitä korua. Kiroan typeryyttäni.

No, joka tapauksessa, kodissani on liikaa tavaraa, kaksi huonetta on jo valjastettu varastoiksi ja muukin osa asuntoa tursuaa yli äyräiden. Minua ahdistaa, mutta en osaa tehdä asialle mitään. Mietin ammattijärjestelijän tilaamista, mutta samalla kauhistun pelkästä ajatuksesta. Miten joku ulkopuolinen osaisi päättää oikein mitä hävitetään ja mitä säästetään? Hylkään sen vaihtoehdon täysin. Olen vaipumassa epätoivoon, kunnes huomaan mainoksen Marie Kondon kirjasta KonMari, siivouksen elämänmullistava taika (Bazar, 2015).

Tuo kirja on saatava, mietin silloin ja tietenkin e-kirjana, enhän halua kotiini enää yhtään lisää tavaraa. E-kirjoissa on parasta se, että ne saa saman tien, ei tarvitse odotella postia.

Alan lukea, suorastaan ahmia Kondon kirjaa. Kondo toteaa: ”Jos asunto on sekaisin ja täynnä rojua, wc-istuimen jynssääminen ei paljon auta.”

No, ei auta, ei. Mutta ei se tietenkään tilannetta pahennakaan, mietin. Kondon mielestä ei kannata siivota yhtä nurkkaa kerrallaan, vaan tehdä muutos omien korvien välissä ensin. Asenne ratkaisee. Kirjassa kehotetaan järjestämään tavarat lajeittain, kategorioittain. Kerää siis kaikki samaan lajiin kuuluvat tavarat yhteen, samaan kasaan ja tavara kerrallaan mieti, tuottaako se iloa sinulle. Jos ei tuota, laita se pois. Heti. Roskiin vain!

Hetkinen! Roskiin vain? Entäs kierrätys? Olen vuoden käynyt Kierrätyskeskuksessa eri kursseilla ja tuo roskiin vain –kehotus tuntuu todella väärältä. En halua heittää hyvää tavaraa roskiin, vaikka se ei minua enää ilahdutakaan. Aion siis kierrättää. Mutta ymmärrän, että roskiin laittaminen olisi nopeampaa ja helpompaa. Pois silmistä, pois mielestä.

Luin kirjan nopeasti läpi ja petyin. En saanut minkäänlaista inspiraatiota, päinvastoin. Tunsin itseni hieman huijatuksi. Arvasin, ettei mitään elämää mullistavaa siivousta ole olemassakaan. Unohdin koko kirjan ja jatkoin elämääni varastossani, tarkoitan asunnossani, siis kotonani.

Talvella sitten huomasin Facebookissa KonMari Suomi –ryhmän. Pyysin päästä jäseneksi, koska asia silti kiinnosti minua. Ja voi pojat, olipa se hyvä päätös! Asia aukesi minulle aivan uudella tavalla.

konmari_vaatteetLuin muiden kokemuksia marittamisesta ja innostuin ihan valtavasti. Luin kirjan uudestaan, nyt ehkä enemmän ajatuksella.

Ensi töikseni maritin kaikki vaatteeni, kaksi säkillistä lähti Kierrätyskeskukseen, viikkasin jäljelle jääneet Marie Kondon ohjeiden mukaisesti kaappiin ja nyt voin joka päivä tyytyväisenä katsella vaatekaappiani. Ennen sen sai hädin tuskin kiinni, piti samalla toisella kädellä tunkea puseroita tiiviimmäksi kasaksi ja toisella kädellä sulkea ovea. Silti en koskaan löytänyt mitään päälle pantavaa.

Seuraavaksi sai keittiö kunnon marituksen. Se on pysynyt siistinä jo monta kuukautta, niin helppoa on ylläpitää siisteyttä, kun kaikilla tavaroilla on oma paikkansa. Samalla ratsasin kaikki lääkkeet. Niitäkin sai viedä muovikassillisen apteekkiin. Eteisen lipaston sain kaivettua tavararöykkiön alta esille. Maritus tosin sillä kertaa toppasi lipaston laatikoihin. Niissä oli sellaisia muistoja, joita en pystynyt sillä hetkellä käsittelemään. Laitoin laatikot kiinni. Mutta pikkuhiljaa…

Kierrätyskeskus sai myös 250 cd-levyä, joita olin hillonnut vuosikausia kotona. Löysin vihdoinkin ne levyt uudestaan, joita haluan kuunnella ja jotka tuottavat iloa.

Innostuin marittamisesta niin, että suunnittelin koko ajan, että seuraavaksi tyhjennän kaikki laatikostot, sitten kaapit, kengät, hatut, purkit… Tajusin, etten meinaa pysyä Kondon kategorioissa, joten palasin pian ruotuun. Silti nautin siivoamisesta. Ryhmästä saa paljon tukea, innostusta ja iloa, hyvistä vinkeistä puhumattakaan. Onneksi Marie Kondo ei kuitenkaan itse tule koteihimme tarkastamaan, onko siivous juuri tehty millilleen hänen ohjeidensa mukaan.

Koko kotia en ole saanut vielä maritettua, kirjat tulevat olemaan minulle kompastuskivi. Tuskin saan niitä paljoakaan vähennettyä, koska ne kaikki tuottavat minulle iloa, tavalla tai toisella.

Pääasia, että kodissani on jälleen hyvä olla, tiedän miten parannan sitä ja tartun toimeen kun aika on oikea. Mutta täytyy sanoa, ilman ryhmää en olisi alkanut marittaa. 

Teksti: Plaza
Avainsanat: bazar kustannus, konmari, konmari suomi, marie kondo, siivouksen mullistava taika

Kommentit

Oma kommentti