Ajattelen sinua kuolemaasi saakka ja sen yli

cedervallOlen löytänyt uuden kirjailijan. Siis minulle uuden. Itse asiassa löysin hänen kirjansa jo kesällä Turun Suomalaisesta Kirjakaupasta, mutta nyt vasta pystyin keskittymään lukemiseen. Olimme silloin koko päivän pakkolomalla Turussa, kun koiramme Alyssa oli tiputuksessa sillä aikaa Tuhatjalassa.

Alyssaa oli purrut kyy perjantaina illansuussa ja silloin se oli Tuhatjalassa ensimmäisen kerran tiputuksessa. Sai vahvat särkylääkkeet ja antibiootit. Pääsimme yöksi mökille, mutta Alyssan kunto kuitenkin huononi lauantaina. Kannoin hänet ulos ja sisään, mitään hän ei syönyt ja juomaan suostui vain kämmeneltä lipeksimällä. Kuono turposi vielä lisää ja veimme hänet takaisin Turkuun Tuhatjalkaan.

Muistikuvani kyseisestä kuumasta ja aurinkoisesta päivästä on hieman hatara, Turku vaikutti aivan kuolleelta kaupungilta. Sitten tajusimme, että oli varhainen aamu, sunnuntaina klo 8, joten ei ihme, ettei väentungosta ollut. Mutta ei meinannut löytyä edes avonaista kahvilaa. Tuomikirkkoon kyllä pääsi sisälle.

Aikamme kierreltyämme Turkua ristiin rastiin, katsoimme varmaan kaikki pakolliset nähtävyydet, ajelimme jopa pikku junalla, mutta emme osanneet mistään nauttia oikealla tavalla. Huoli koirasta painoi mieltä.

Päädyimme takaisin keskustaan nälkäisinä, janoisina ja huolissamme. Silmiin osui Suomalaisen Kirjakaupan kyltti, joka houkutteli meidät (lue: minut) keitaan tavoin kauppaan sisälle.

Viileää, aika vähän muita asiakkaita, paljon tarjouksia, kauhean paljon kaikkea ihanaa, mitä en tarvitse, mutta mitä oli pakko ostaa. Ostoskoriin päätyi eri värisiä tusseja, teippikone ja kolme pakkausta teippiä (avasin pakkauksen vasta viime viikolla), värejä (nyt en edes muista oliko ne akryylivärejä vai akvarelleja) enkä liioin tiedä missä ne nyt ovat. Oli vain pakko saada. Entäs kun pääsin kirjapuolelle? Piti ottaa jo toinen kori, mies sai kantaa. Näin kun hän salaa pyöritteli silmiään, ”Taas se alkaa” –katse.

Muistaakseni ostin kaksi kassillista kirjoja, kuumalla kadulla niitä raahatessamme ihmettelin itseäni. Selkeää lohtuostamista. Kello läheni neljää, oli sovittu, että haemme Alyssan silloin pois tiputuksesta. Nyt en enää edes muista mitä ne muut kirjat olivat, tämä yksi jäi mieleeni nimensä vuoksi: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka, Marianne Cedervall, Atena.

Nimi kosketti. Huoli Alyssasta oli kova. Tuhatjalassa sanoivat, etteivät anna Alyssaa mukaamme, koska suonet vuotavat, tiputus ei ole tehonnut toivotulla tavalla. Heidän pitää antaa suurempimolekyylistä nestettä. Alyssa oli tuskainen ja vihaisen oloinen. Ei oikein tunnistanut meitä.

Ajoimme takaisin Kemiöön, kannoin ostokseni sisälle mökkiin, jätin ne muovikasseissa lattialle sängyn viereen. (Siinä ne olivat monta viikkoa.) Mies laittoi saunan lämpiämään.

Saunottuamme puhelin hälytti, Tuhatjalasta soitettiin. Sydän pysähtyi hetkeksi kauhusta. Alyssa pitäisi välittömästi viedä Viikkiin, he eivät enää pysty tekemään mitään Alyssan hyväksi.

Lähdimme ajamaan takaisin Turkuun hakemaan Alyssaa ja sitten suoraan Viikkiin sieltä. Joskus illalla yhdentoista maissa olimme perillä. Alyssa oli pissannut alleen, mikä oli ilo, neste oli ainakin mennyt läpi niin kuin pitikin.

Viikissä eläinlääkäri tutki Alyssan jo odotushuoneessa eikä pitänyt tapausta edes kovin kiireellisenä. Tuhatjalan hoito oli kuitenkin auttanut.

Alyssa jaksoi jo kiinnostua ympäristöstään. Tutkimusten jälkeen, niin uskomatonta kuin se olikin, Alyssa pääsi kotiin kanssamme. Siitä alkoi hidas toipuminen. Kaikki mitä sen jälkeen tapahtui, onkin kokonaan toinen juttu.

Ajattelen sinua kuolemaasi saakka –kirjassa kaksi kovin erilaista naista ovat ystävystyneet. Toinen on lääkäri ja toinen shamaani-tyyppinen noitatohtori. Tarina on kerrottu humoristisesti ja vetävästi. Naisten uhreja käy sääliksi, vaikka he ovat olleet täydellisiä roistoja, eikä sääliä pitäisi tuntea. Vai pitäisikö?

Keskeisenä teemana on pohdiskelua, voiko ajatuksen voimalla tappaa? Minkä verran luonnonyrteistä todella tiedetään, voiko niillä ohjailla uhreja kuolemaan?

Tavallaan pidin tosi paljon tuosta kirjasta ja aion lukea seuraavankin osan, mutta mieluummin haluaisin uskoa, että ajatuksen voimalla voisi parantaa.

Teksti: Plaza
Avainsanat: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka, Atena, kyy, Marianne Cedervall, Suomalainen Kirjakauppa, Tappijalan Alyssa, Tuhatjalka, Turku

Kommentit

Kiitos. Ikävä Alyssaa yllättää vieläkin vaikka sen kuolemasta on jo yli kolme kuukautta. Meni pitkään ennen kuin pystyin lukemaan mitään kirjoja kunnolla. Katselin lähinnä kuvia puutarhakirjoista ja tuijottelin merelle.

Kauniita ajatuksia <3

Oma kommentti