Parhaat koirat ikinä

Olen miettinyt ankarasti, melkein pääni puhki. On aika vaikeaa panna kirjallisia koiria mihinkään järjestykseen. Päädyin kuitenkin pitkän pohdinnan jälkeen seuraavanlaiseen listaan, joka ei välttämättä ole paremmuus- eikä edes aikajärjestyksessä:

Sarjakuva- ja elokuvakoirista viehätti eniten Lassie, ja meidän perheen ensimmäinen koira olikin skotlanninpaimenkoira nimeltään Rippe. Koira kuitenkin annettiin pois jonnekin päin Kemiönsaarta melko nuorena, tai niin meille ainakin väitettiin. Se voi autossa huonosti, eikä isä kestänyt autossaan oksentelevaa koiraa.

Rin Tin Tin kiinnosti minua yhtä paljon, mutta rotuna saksanpaimenkoirat jäivät minulle hieman vieraiksi. Meillä oli mökillä paksut sarjakuvakirjat, toinen oli Lassiesta ja toinen Rin Tin Tinistä. Niitä luimme, veljeni ja minä, jokaisena lapsuuden kesänä uudestaan ja uudestaan. Voi niitä kirjoja, missä lienevät nyt?

Ikisuosikkini on Tenavien Snoopy. Nimesin oman hollanninpystykorvani Ressuksi hänen mukaansa. Meillä oli entuudestaan jo toinenkin hollanninpystykorva, se oli lähinnä isoveljeni Kimmon koira. Senkin nimi oli Rippe (kuvassa Rippe keskellä ja minä oikealla joskus 60-luvulla). Myöhemmin kuulin, että äitini suvun puolella aina annettiin lemmikille sama nimi. Siellä sukuhaarassa vissiin taitaa vieläkin olla Rippe -nimisiä kissoja.

Viisikko –kirjojen Tim (Timmy) oli lapsuuteni sankari. Omista koiristani monirotuinen Elli muistutti Timiä eniten. Se oli ehkä viisain, lempein ja uskollisin koira ikinä! Kova hakemaan palloa, keppiä, uistinta, kiveä… mitä tahansa heitettiin, Elli oli heti menossa hakemaan. Laiturilta uistinta heiteltäessä, Elli oli pakko viedä sisään, koska se aivan tärisi innosta uistinta hakemaan. Elli oli myös loistava uimari, maalivahti ja etsivä ja etevä rosvo. Erinäisiä herkkuja katosi pöydältä ja paikalla oli vain pieni viaton koira, joka lipeksi huuliaan.
Elli juoksi rannalla vierellä, kun lähdimme soutelemaan. Jos otimme koiran veneeseen, se hyppäsi pois ja ui rantaan.
Ihana Elli osasi tulkita eleitäni ja mielentilojani, se oli mainio lasten kanssa, varsinainen terapiakoira. Elli sai olla ilonamme 16 vuotta, vaikka oli jo vuoden vanha saadessani hänet ystävältäni Reetalta. Elliä sanottiin myös laulavaksi koiraksi. Se alkoi ulvoa heti kun kuka tahansa soitti huuliharppua.

Milou, Tintin karkeakarvainen kettuterrieri, on nokkeluudessaan ylivertainen, mutta sen ulkonäkö ei ole koskaan minua viehättänyt. Sitä vastoin Lucky Lukesta tuttu, varjoaan tyhmempi Rantanplan, ja Mikki Hiiren seikkailuissa sekoileva Pluto, ovat tunaroinneissaan hellyyttäviä.

Kaunotar ja Kulkuri oli ensimmäinen kirja, jonka ostin pojalleni 23 vuotta sitten. Se on edelleen suosikkini, sekä videona että kirjana. Varsinkin se spagettikohtaus sykähdyttää!

Tällä hetkellä tarvitsisin Gromitin tyyppistä koiraa, joka neroudessaan tekisi minunkin aamuista helppoja ja heräämisen arvoisia. Wallace, Gromitin isäntä on keksijä, ja Gromit on hänen antropomorfinen älykkökoiransa. Mainio kaveri!
Englannissa ovat monet tunnetut taiteilijat tehneet oman näköisensä jättikokoisen Gromitin. Niitä voi ihastella täällä.

Yksi lapsuuteni lempikoirista oli Jaakko Haavion Pientä väkeä –runokirjasta:

MUSTI
Seiso tässä, Musti!
Hauku vimmatusti!
Muut me vieraisille
käymme kanttorille.
Vahdi taloamme
poissa ollessamme.

Teksti: Plaza
Avainsanat: Elli, Herättäjä, Jaakko Haavio, Kaunotar ja Kulkuri, Lassie, Milou, Pientä väkeä, Pluto, Rantanplan, Ressu, Rin Tin Tin, Rippe, Tammi, Tim, Viisikko, Wallace ja Gromit

Kommentit

Oma kommentti