Satunnaisotantaa kirjahyllystä

Olen hajamielinen. Sinnehän se Eropaperit -kirja jäi, mökille yöpöydälle ennen kuin pääsin alkua pidemmälle. Joskus jonkin kirjan lukeminen kestää ja kestää, luen siinä välissä monta muuta ja sitten taas jatkan alkuperäisen kanssa. Onkohan muilla yhtä omituisia lukutapoja?

Odotellessani mökkikauden alkua, olen lueskellut aika kasan kirjoja. Laitan niitä tähän satunnaisessa järjestyksessä, parilla kommentilla höystettynä, jos sopii. Laittakaa omia kommenttejanne myös tänne päin. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä te olette.

Janet Evanovich: Yhdeksän hyvää, WSOY 2012

Stephanie Plum, tuo outo, hento ja huvittava palkkiometsästäjä, joka joutuu asiakkaitaan useammin kiipeliin. Tämän kirjan lukeminen meinasi tyssätä heti alkusivuille, suomennos oli tökeröä ja karkeaa. Myös kaupungin nimi oli eri kuin muissa sarjan kirjoissa. Luulisi, että edes paikan nimet pysyisivät samoina. Muissa kirjoissa Kylä, tässä Burg. Suomentaja oli pakko tarkistaa eikä ollut mikään yllätys, että se oli vaihtunut jossain vaiheessa. Meinasi jäädä lukematta, mutta kahlasin sen kuitenkin läpi. Ihan viihdyttävä suomennoksesta huolimatta, kun tottui astetta karkeampaan tyyliin.

Chris Cleave: Poikani ääni, Gummerus 2012

Ihana, koskettava, herkkä, surullinen, upea kirja. Mikään ylisana ei ole liikaa. Tätä kirjaa lukiessa itketti ja nauratti, kosketti syvältä sydämen sopukoista. Yhtä ihana ja unohtumaton kuin Little Been tarina.

Tarquin Hall: Vish Puri & Kadonneen palvelijattaren tapaus, Gummerus 2012

Rakastan näitä ulkomaisia dekkareita, joihin on jätetty paikallisen maan sanontoja ja ruokia, tapoja ja kuriositeetteja. Tässä sanasto oli kerätty kirjan loppuun erilliseksi liitteeksi. Koin sen lukiessani hidastavaksi, pidän enemmän siitä, että sanat on selitetty heti siinä paikassa kuten Rei Shimura –kirjoissa. Ajatus katkeaa kun joutuu pläräämään ensin kirjan lopusta sanastosta vieraan sanan. Sen löydyttyä on jo unohtanut missä yhteydessä sitä oli käytetty.

Kirjan lukeminen ajoittui samaan ajankohtaan kuin Intiassa raa´asti pahoinpideltiin ja joukkoraiskattiin nuori nainen bussissa. Se vaikutti tunteisiini kirjaa lukiessa. Miksei kirjassa kuolleena löydetystä naisesta välitetty enempää? Olihan tietenkin hyvä, ettei ruumis ollut se palvelijatar, mutta se oli kuitenkin joku. Vähän jäi epämiellyttävä olo vaikka kirja muuten oli oikein hauska ja viihdyttävä. Odotan jatkoa.

Alaa Al-Aswani: Chicagolaisittain, WSOY 2007

Sain miltein herätyksen tätä kirjaa lukiessa. Lääkäriksi aikovat opiskelevat vuosikausia pystyäkseen vaikkapa tekemään sydämen ohitusleikkauksen ylilihavalle ihmiselle. Sen sijaan, että ylipainoinen ottaisi vastuun omista syömisistään, jättäydytään lääkärien hoidettavaksi syystä, jonka on itse aiheuttanut. Eihän se voi noin olla! Tämä oli vain pienen pieni sivujuoni kirjassa, mutta se jäi päällimmäiseksi mieleeni.

Pirjo Manninen: Rakas Juulia, Kirjayhtymä 1972

Mainio ajan kuvan tallenne. Herätti paljon muistoja ja huvitti ihan ammatinkin puolesta. Kirjassa ollaan lehtimaailmassa, perhe-elämän pyörityksessä ja ihastumisissa. Arkikomiikkaa parhaimmillaan. Miten sitä ollaankaan selvitty ilman kännykkää? Mielenkiintoinen.

Carita Forsgren: Perintö, Otava 2012

Omituisen suvun omituinen tarina. Kateus, rakkaus ja raha määrittelevät tämän suvun jäsenten välisen kiintymyksen määrän. Mikä kuuluu kenellekin ja miksi? Ahneus ajaa murhaamaan ja paha saa palkkansa lopulta, mutta miten hyvälle käy?

Tuija Lehtinen: Tuhansien aamujen talo, Otava 2012

Yllättävä, viihdyttävä ja hauska. Oli mukavan letkeää luettavaa. Ei silti tekisi mieli armeijaan.

Tuija Lehtinen: Miehiä ja menestystä, kolmen kirjan yhteispainos sisältää romaanit: Ruusunnuppu, Onnentyttö, Maria, Otava (1984, 1995, 1996)

Ei voi muuta sanoa, kuin että onneksi kännykät ja netti on keksitty. Kyllä elämä on ollut hankalaa ennen, mikäli tähän romaaniin on uskomista ja miksi emme uskoisi. Varmasti se kuvaa sen ajan tilaa ja tunnelmia. Hassuja kohelluksia ja jännittäviä juonenkäänteitä. Ihan luettavaa ennen nukahtamista.

Teksti: Plaza
Avainsanat: Alaa Al-Aswani, Carita Forsgren, Chris Cleave, Janet Evanovich, lukupiiri, Pirjo Manninen, Tarquin Hall, Tuija Lehtinen

Kommentit

Varjolukupiirissäni (eskapistista kirjallisuutta lukeva lukupiiri) käsiteltiin Janet Evanovichin Stephanie Plum -sarjaa viime kerralla. Saimme hersyvää keskustelua aikaiseksi kirjojen hahmoista ja juonenkäänteistä. Itse olen lukenut sarjasta vain kaksi osaa suomeksi 1990-luvun puolivälissä, kun kirjasarjan alkupäätä ensimmäisen kerran käännettiin. Suomentajat ovat vaihtuneet kaiketi muutamaan otteeseen, mutta siirryin kolmatta lukiessa jo alkuperäiskieleen ja olenkin tasaisesti vuosittain saanut Stephanie Plum -annokseni. Kirjoja on tällä hetkellä 19, mutta lisäksi Evanovich on kirjoittanut ”in-between”-lyhyttarinoita, jotka tarjovat välipaloja Stephanien seikkailuihin sarjan pidempien romaanien välissä.

Sarja on huumorissaan ratkiriemukasta! Evanovichin kirjoja luen silloin, kun kaipaan piristystä – ja ainahan sellaisia päiviä tulee vastaan. Lisäksi Stephanien arpominen Morellin ja Rangerin välillä on kutkuttavan jännittävää. Itse olen ”Team Rangerin” puolella, mutta en pistä pahakseni kohtauksia Morellinkaan kanssa. 😉

Suosittelen myös Evanovichin uutta Wicked-sarjaa, joka yhdistää romantiikkaa ja paranormaaleja elementtejä. Yksi päähahmoista (ja romanttinen sankari) on Diesel, joka on tuttu Stephanie-faneille. Kirjoja on ilmestynyt tähän mennessä kaksi: Wicked Appetite ja Wicked Business.

Tarquin Hallin Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus odotteleekin lukuvuoroaan. Viikonlopun aikana aion sen lukea, jotta ehdin makustella intialaisia mausteita ennen verkkolukupiirimme alustusta. Keskustelu alkaa siis perjantaina 15. päivä helmikuuta. Monikohan on jo ehtinyt saada kirjan käsiinsä?

Oma kommentti