Unelmien kaikuja Maeven seurassa

Olen surullinen. Yksi lempikirjailijoistani, Maeve Binchy, on poissa. Pari vuotta sitten Irlannissa käydessäni, matkustin Maeven kotikylän, Dalkeyn, läpi ja kuvittelin hänet mielessäni kadulle kävelemään. Ajattelin miten jännittävää olisi tavata hänet ja kertoa miten paljon hänen kirjansa ovat tuottaneet minulle iloa. Tuolla hän varmasti käy kahvilla, ajattelin nenä kiinni bussin ikkunassa ja tiirailin idyllisen kylän raittia. Tuolla hän ihan varmasti asuu, talo jotenkin näyttäisi häneltä. Ihana puutarha!

Mutta turistibussi hurautti kylmästi kylän läpi, opas vain kuriositeettina mainitsi Maeven asuvan siellä. Olisi pitänyt lähettää edes ihailijakirje.

Ehdoton suosikkini hänen kirjoistaan on Italian illat. Olen lukenut sen varmasti kymmenisen kertaa ja se kolahtaa joka kerta. Se saa hyvälle mielelle ja luo uskoa ihmisiin, ystävyyteen ja jopa rakkauteen.

Toinen suosikkini on Talo Dublinissa. Binchyn kirjoissa on hellyyttä ja lämpöä, jotka koskettavat myös suomalaisen mieltä. Ongelmat ihmissuhteissa taitavat olla pääpiirteittäin samoja joka maassa, kirjoihin on helppo samaistua ja elää mukana.

Sattumalta olin juuri eilen aloittanut Maeve Binchyn Koko kadun kasvatin, joka ilmestyi 2011. Aamulla herätessäni luin Maeven kuolemasta ja kirja tuntui jotenkin merkitykselliseltä. Siinäkin eräs tärkeä ihminen menehtyy vaikeaan sairauteen.

Outoa miten täysin vieraan ihmisen kuolema koskettaa. Olisin vielä mielelläni lukenut lisää hänen ystävyyden piireistään ja illallistarinoistaan. Mutta ei aina käy niin.

Teksti: Plaza
Avainsanat: Koko kadun kasvatti, Maeve Binchy

Kommentit

Oma kommentti