Kaikki hyvä kirjassa

Aamupalana: Hymyn nettisivut. Ehtii vielä käydä tsekkaamassa Hymytytöt. Todella kauniita!

Lounaaksi: Viherpiha. Niitä harvoja lehtiä, jotka luen kannesta kanteen.

Välipalana: Lemmikki.

Illallinen: Parnasso.

Olen ällistynyt. Juuri kun luulin, etten voi löytää parempaa ja koskettavampaa kirjaa kuin Rosamund Luptonin Sisar, luin Linda Olssonin  Kaikki hyvä sinussa, (Gummerus). Luin ja itkin, itkin ja luin. Kirja tuli uniini ja valveilla ollessani mietin sitä. Surin jo etukäteen sen loppumista. Minusta paksut, monen sadan sivuiset kirjat ovat parhaita, vaikkakin niiden painon takia saan aina peukalot kipeiksi. Luen nimittäin aina sängyllä ennen nukahtamista. Tosin ei sekään ole mukavaa, että herää siihen kun paksu kirja kopsahtaa nenään. Tässä ei kuitenkaan ollut kuin 320 sivua, joten pelko pikaisesta loppumisesta oli aiheellinen. Yritin viivytellä, laitoin kirjan hetkeksi pois, mutta en pystynyt vastustamaan. Minun oli luettava se parissa päivässä.

Tämä kirja kosketti minua, sai minut armollisemmaksi itseäni kohtaan. Päähenkilöön pystyi samaistumaan, eläytymään tämän elämän karmeisiinkin kokemuksiin ja suruihin. Ja lopultakin iloon, jonka hän suo itselleen.

Kirjan ansiosta aloin jo suunnitella muuttoa Uuteen Seelantiin, vaikka tuskin se aivan lähipäivinä toteutuu.

Tässä katkelma kirjasta:

”Taisin tavoitella jonkinasteista ymmärrystä. Ja kenties anteeksiantoa. En toisilta vaan itseltäni…” ”Taisin toivoa muistojen sulautuvan yhteen, muuntuvan eheäksi kokonaisuudeksi. Ja ennen kaikkea eheyttävän minut.”

Ei kannata siis koskaan menettää toivoaan, sillä aikaa on – loppuun asti.

Teksti: Plaza
Avainsanat: Kaikki hyvä sinussa, Linda Olsson

Kommentit

Oma kommentti