Kirjalöydöt kirpparilta

Aamupalana: Hymy. Nyt kannattaa lukea Hymyä ja äänestää ihania Hymytyttöjä! Siis ihan mahtavat tytöt! Olin heidän kanssaan risteilyllä ja tiedän mistä puhun!

Lounaaksi: Hymyn nettisivut. Rekisteröidy ja osallistu keskusteluun!

Välipalana: Anna. Hyviä haastatteluja.

Illallinen: Kotilääkäri, ihan paras lehti! Aina kiinnostavaa luettavaa.

Olen taas lapsuuden tutuissa tunnelmissa ja maisemissa. Pengoin innoissani Kemiössä kirppiksellä kirjahyllyjä. Se on jännä paikka, suomalaisia ja ruotsalaisia kirjoja sulassa sovussa ja joukossa joskus todellisia löytöjä. Niin tälläkin kertaa. Ensin hahmotin vain kirjojen selistä jotain tuttua… Hetkinen, nuo olen nähnyt jossain ennenkin. Tempaisin kirjat esiin ja oikeassa olin. Kaksi tuttua kantta lapsuudestani. Kalle Päätalon Mustan lumen talvi 1 ja 2, joissa on isäni tekemät kannet. Muistan kun hän teki niitä ja siitä tietenkin muistui muitakin lapsuuden tapahtumia mieleeni.

Joskus sain oman paperin, lainata isän kalliita värejä ja maalata itsekin jotain. Yritin parhaani mukaan matkia häntä. Isoveljeni Kimmo maalasi myös mielellään ja muistelenkin, että usein piirsimme ja maalasimme yhdessä. Muistan isän työpöydän ja peitevärit, hahmotelmat ja kokeilut. Välillä hän kiivastui, jos satuin vaikkapa kaatamaan vesilasin pöydälle tai roiskimaan maalia hänenkin paperilleen.

Isän maalaamista oli innostavaa ja jännää katsella. Vielä jännempää oli nähdä sitten valmis kirja. Isä sanoi aina, ettei kannesta saa koskaan päätellä murhaajaa eli liian paljoa ei saa kertoa, mutta tarpeeksi kuitenkin, että se saa ihmiset lukemaan. Aikamoinen taito.

Hassu yhteensattuma: työkaverini Esa kertoi lukevansa juuri Vladimir Nabokovin Naurua pimeässä. Siinäkin on isän tekemä kansi.

Mutta summa summarum, sain kahdella  eurolla kaksi kirjaa ja kasan lapsuusmuistoja. Aika hyvä kauppa.

Teksti: Plaza
Avainsanat: Kalle Päätalo, Kemiö, kirppari, Mustan lumen talvi, Naurua pimeässä, Tapani Aartomaa, Vladimir Nabokov

Kommentit

Oma kommentti