Guidon kanssa Venetsiassa

Aamupalana: Oma puutarha

Lounaaksi: Meidän mökki

Välipalana: Hymy

Illallinen: Anna

Olen Venetsiassa Guidon kanssa. Tunnettehan Guidon, Guido Brunettin? Hänen kanssaan on mukavaa kierrellä Venetsiassa, poiketa pikku baareihin muutamalle paukulle (Grappaa? No, mikä ettei?) tai vain kahville (un espresso e un capuccino, per favore). Tai hypätä vaporettoon ja matkata kanaalia pitkin muutaman pysäkinvälin. Joskus huristelemme poliisiveneellä täydellä höökyllä. Tuolla on kuuluisa Muranon saari! Mennään sinne, Guido! Mutta ei hän kuuntele, tyypillinen mies. Hyvänen aika mikä määrä puluja San Marcon torilla! Ja turisteja!

Ihanaa on odotella nälkäisenä mitä Paola Brunetti tarjoaa lounaaksi tai illalliseksi. Parasta tietenkin on Guidon perheen arki, maittavat ruoat ja keskustelut. Guidon vaimo vaikuttaa mukavalta, mutta häntä en tunne vielä kovin hyvin. Lapset ovat hyvin kasvatettuja, tietenkin. Kohteliaita ja älykkäitä. Mutta yleensä keskityn vain Guidoon, kuinkas muuten. Italialaisissa miehissä on sitä jotain…

Minua ainoastaan mietityttää miten Paolalla on aikaa tehdä niin mahtavia ateriakokonaisuuksia? Alku-, pää-, ja jälkiruokineen kaikkineen. Ja aina hyvä viini valittuna. Paola kuitenkin käy töissä yliopistolla. Onko hän paikallinen Superpaola?

Yleensä Guidon kanssa tulee aina nälkä. Ajatus harhailee oman jääkaapin sisältöön eikä sieltä juuri koskaan löydy sellaisia herkkuja kuin Brunettien luona. Hätäpäissäni saatan keittää tortellineja ja ripotella parmesania ja pippuria niiden päälle, ehkä lorauksen oliiviöljyä, mutta mitään muuta meiltä ei useinkaan löydy.

Tällä kertaa Guidon työpaikalla (Donna Leon, Seitsemän syntiä, Seven) oli kuuma ja tunteetkin nousivat helposti lähellä kiehumispistettä. Varakas vanha rouva on löytynyt kuolleena asunnostaan, raa´asti murhattuna. Guidon höperö esimies luulee selvittäneensä murhan, mutta uusi todistaja saa Guidon innostumaan uusista tutkimuksista.

Puoliväkisin Guido aloittaa tutkinnan uudelleen ja joudummekin samalla omituiseen vyyhtiin, jossa on virkamiehiä, uhrin sukulaisia ja apulaisia.

Murhan syy on tietenkin ahneus.

Guido selvittää murhan nokkelasti ja saa samalla näpäytettyä pomoaan. Hykerryttävää.

Nyt vain odottelen Guidon seuraavaa kutsua, minä olen valmiina kuin partiolainen uudelle Venetsian kierrokselle. Ciao, Guido, ciao! Buona notte!

Teksti: Plaza
Avainsanat: Donna Leon, Seitsemän syntiä

Kommentit

Oma kommentti