Lumoava Sisar

Aamupalana: Viherpiha
Lounaaksi: Meidän mökki
Välipalana: Oma piha
Illallinen: KuntoPlus

Rosamund Lupton, SisarOlen sivulla 340 ja ahdistunut. Tämä lumoava kirja loppuu kohta. Enää vajaa sata sivua ja se on ohi. Huokaus. Luen varmuudeksi pari sivua uudelleen, ehkä missasin jotain, ainahan kuumeisena lukee vähän huonosti. Tai ainakin ymmärtää vähän väärin. Ei, kyllä minun on pakko lukea tämä kirja viimeiseen sivuun asti. Nyt. Hetkinen vain. Kerron ensin noista aiemmin lukemistani.

Ainoa hyvä puoli tässä parhaaseen A-virusryhmään kuulumisessa on, että on aikaa lukea. Se, että muistaako lukemastaan mitään on eri asia. Viikossa ehdin joka tapauksessa lukea jos jonkinlaisia lehtiä ja kirjoja. Aloitin kevyesti Tuija Lehtisen Rakasta minua, Seven. Se oli varsinainen järkäle, melkein 700 sivuinen. Miinuksena pitää sanoa, että kirja oli tungettu varsin täyteen, teksti aika pientä ja rivit leveitä. Ainakin kuumeessa oli hankalaa lukea.

Kirjassa oli samoissa kansissa kolme romaania, Lehtisen varhaisempaa tuotantoa. Virkistävää niissä oli ihan tavallisten nimien käyttö, huumoria riitti ja jonkin verran jännitystäkin, rakkaudesta puhumattakaan. Ei yhtään hullumpi kirja.

Siitä jatkoin kovin ennakko-odotuksin Venla Hiidensalon Mediahuoraan, Otava. Innoissani tartuin kirjaan, olenhan itsekin sensaatiolehdessä töissä. Mutta, mutta… ei oikein iskenyt. Ei meillä ainakaan ole tuollaista, onneksi.

Mutta pitänee lukea se uudelleen, kun kuume ei korvenna. Ehkä silloin kirjan mustahuumori aukeaa minullekin.

Mari Jungstedt, Hiljaisuuden hinta

Kolmas kirja oli ruotsalaissuosikkini Mari Jungstedtin Hiljaisuuden hinta, Otava. Omituinen kertomus, mutta varmalla kädellä kirjoitettu, ei tuottanut pettymystä, mutten ihan päässyt euforiaankaan. Osasyynä saattaa olla A-virus, mutta jotain jäin tästäkin kaipaamaan. Ehkä vähän jo kyllästyttää Jungstedtin kirjojen sama rakenne. Kerran keksitty hyvä resepti, mitä sitä vaihtamaan. Gotlantiin silti tekisi mieli matkustaa.

Viimeiseksi otin esiin Rosamund Luptonin Sisaren, Gummerus. Ajattelin lukea pari sivua, saadakseni edellisten kirjojen maun pois. Mitä vielä! Huomasin yhtäkkiä olevani sivulla 240 enkä voinut laskea kirjaa käsistäni.

Mikä siinä oli, että sukelsin täydellä vauhdilla mukaan Sisaren tarinaan? Luptonin kirjoitustyyli on upea ja koukuttava. En kerta kaikkiaan voinut laskea sitä käsistäni. Loppua kohden ahdistuin ajatuksesta, että kirja päättyy. Mutta se on ehkä paras koskaan lukemani kirja. Tulen lukemaan sen varmasti moneen kertaan, vaikkakaan varsinainen lohtukirja se ei ole. Se on jännäri ja jonkinlainen kunnianosoitus sisarusten väliselle kiintymykselle ja rakkaudelle. Upea!

Teksti: Plaza
Avainsanat: Hiljaisuuden hinta, Mari Jungstedt, Mediahuora, Rakasta minua, Rosamund Lupton, Sisar, Tuija Lehtinen, Venla Hiidensalo

Kommentit

Oma kommentti