Söpö huopamaskotti ja muita kertomuksia

Aamupalana: Deko

Lounaaksi: Meidän mökki

Välipalana: Oma piha

Illallinen: Kotilääkäri

 

Olen söpöstynyt. Aranzi Aranzon Söpöt huopamaskotit (Otava) valtaavat ensin mieleni sitten ehkä kotini. Tällä hetkellä taistelen mielitekoani vastaan, sillä mihin sadat söpöt pikkuoliot mahtuisivat? Ja kuka niillä leikkisi? Koiramme Alyssa olisi turhan raju leikkikaveri söpöille huopamaskoteille.

Mutta täytyy myöntää, että mieleni minun tekevi – askarrella ja näprätä japanilaishenkisiä maskotteja. Ohjeet ovat selkeät ja kuten nimikin jo paljastaa, mallit ovat söpöjä.

Sain Suomalaisesta Kirjakaupasta 15 euron bonussetelin, kanta-asiakkuus palkitaan. Kaupassa kiertelin ja kaartelin ja yritin valita sopivaa kirjalahjaa itselleni. Miksi se valitseminen on aina yhtä vaikeaa? Valitsen yleensä sellaisen kirjan, joka minulla jo on tai ainakin olen lukenut sen jo aiemmin.

Päädyin joka tapauksessa Pirjo Tuomisen Perintömaat (Tammi), Claire Ahon Helsinki 1968 (WSOY) ja Susien Hodgen Maalaa valokuvista (Atena) kirjoihin. Ja yllätys, yllätys, kotiin päästyäni tarkastin kirjahyllyt, minulla ei ollut niistä yhtäkään enkä liioin ollut lukenut niitä. Miten ilahduttavaa.

Mutta kaikkein ilahduttavinta oli kaupan kassalla. Kirjat maksoivat vain noin kympin alennussetelin ja alennusmyynnin ansiosta.

Claire Ahon kirjan kuvien mukana pääsin mukavalle aikamatkalle seitsenvuotiaan Helsinkiin. Moni asia palautui mieleen, miltä näytti kun kuljin koulusta kotiin, ihmisten vaatteet, autot, kaupungin väljyys, ei ruuhkia. Ihania muistoja, olivat ne sitten oikeita tai kuviteltuja.

Maalaa valokuvista -kirjassa oli ihan käyttökelpoisia vinkkejä valokuvista maalaamiseen ja piirtämiseen. Niitä aion kokeilla kesälomalla, tosin sormet syyhyävät jo nyt. Löysin edesmenneestä Anna-tädistäni valokuvan ja olen päättänyt kunnianhimoisesti maalata hänestä muotokuvan. Inspiraatiota odotellessani jatkan kirjojen lukemista.

Pidän Pirjo Tuomisen kirjoista. Perintömaat oli juuri sellainen kuin voi kuvitella, ison kartanon isäntä yrittää hallita kanssaihmisiään mahdollisen tulevan perinnön varjolla. Henkistä kiristämistä ja mitätöintiä harjoittava isäntä sai arvoisensa lopun. Niinhän se on, ettei meistä kukaan mitään mukaansa viimeiselle matkalle saa, mutta suomalaiseen luonteeseen näyttää kuuluvan, että pitää ainakin yrittää. Ja jos ei muuten onnistu, voi ainakin pilata jäljelle jääneiden elämää parhaansa mukaan. 

Teksti: Plaza
Avainsanat: Aranzi Aranzo, Atena, Claire Aho, Helsinki 1968, Maalaa valokuvista, Otava, Perintömaat, Pirjo Tuominen, Söpöt huopamaskotit, Susien Hodge, Tammi, wsoy

Kommentit

yeas

Oma kommentti