Luontoretkellä pihallamme

Aamupalana:

Antti Halkka: Linnut Suomen luonnossa, Otava

Lounaaksi:

Olohuone puutarhassa, Minerva

Välipalana:

Netissä surffailua

Illallinen:

Maeve Binchy: Punaisen höyhenen keittiö, WSOY

 

 

 

Olen innoissani. Aamukahvia juodessani saatan bongata pihapuustamme lukemattomia lintuja. Oksilla riippuu erilaisia pikkulintujen herkkuja, joita ne käyvät nälissään nokkimassa.

Yhtä näkyä en unohda koskaan; omenapuumme oli täynnä edellisvuotisia jäätyneitä omenoita ja parvi tilhiä oli niiden kimpussa. Minua vieläkin harmittaa, etten saanut siitä kuvaa, sen koommin ne eivät ole pihapuuhumme palanneet. Tilhi on lempilintuni, hippiäisen ohella.

No, joka tapauksessa, kahvikuppini vieressä on Antti Halkan Linnut Suomen luonnossa –opaskirja. Siitä tarkastan, että kuka pihallamme käy ja kuka ajaa ketä takaa tai karkottaa pihalta kokonaan.

Sinitiaiset ovat ahkerimmat vierailijamme ja talitiaiset heti kakkosena. Satunnaiset vierailijat, varpuset ja harakat, piristävät pihaelämäämme ja saavat vähän muihinkin eloa.

Viime kesänä yksi harakanpoika nukkui monena yönä omenapuussamme. Joka ilta oli sama rutiini. Se loikki puun oksalta toiselle ja raakkui tai ainakin piti kovaa meteliä. Sitten se valitsi aina saman oksan, meni siihen aina samoin päin ja alkoi nukkua. Siinä se nukkui noin aamuneljään, jolloin se herätti minut aamulaulullaan. Sitä oli hauska seurata ja jätinkin makuuhuoneemme verhot auki, jotta sen näki. Se ei huomannut meidän tarkkailevan itseään.

Oravat uskaltautuvat syöttöpaikoille melkein joka päivä. Ennen ne asuivat välikatollamme, jolloin ne vierailivat päivittäin, monta kertaa. Kattoremontin jälkeen niitä näkee harvemmin.

Tänään bongasin erittäin kauniin, ruskean pikkulinnun. Piti kirjasta tarkastaa ja luultavasti se oli pikkuvarpunen. Söpö kuin mikä!

Läheisissä korkeissa männyissä ja kuusissa asustelee sepelkyyhkyjä, tai sieltä päin ne ainakin tulevat pihallemme. Pysähtyvät ensin portinreunalle tarkkailemaan pihaa ja sitten lennähtävät pihatielle ja arvokkaasti kävelevät oksilla rippuvien herkkujen alle. Sieltä ne nokkivat suihinsa muiden pudottamia pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä. Ylväästi tepastelevat pitkin pihaa.

Melkein kuin olisi luontoretkellä.

Täytyy kyllä myöntää, että koiramme Alyssa on vähintään yhtä kiinnostunut pikku vieraistamme, mutta eri syystä. 

Teksti: Plaza
Avainsanat: Antti Halkka, Linnut Suomen luonnossa, lintuja, Otava, pihaelämää, ruokintaa

Kommentit

Meidänkin taloyhtiön lintulaudalla on nämä samat linnut kuin myös orava.

Oma kommentti