Plaza

tanssi, Espanja, flamenco, videokamerat, jumppa, Andalusia

Vapaapudotusta lähemmäs lentämistä ihminen ei pääse. Maan lähestyessä parinsadan kilometrin tuntinopeudella yhteistyön on oltava saumatonta, jotta toisen hyppääjän käteen voi tarttua ja lentää muodostelmassa. Laskuvarjohyppääminen kuljettaa henkisesti ja fyysisesti korkealle taivaalle, josta katsottuna oliivipuiden suorat rivistöt, vihreän sävyissä kumpuilevat pellot ja puolentoista kilometrin kiitorata kutistuvat pikkuruisiksi. Katso upea video ja anna mielesi lentää Espanjan aurinkoon!

Suomen talvi ei kovin korkealta houkuttele hyppäämään. Jo kilometrin korkeudelta hypättäessä vällyjä saa pukea ylleen huolella ja hanskojen on oltava sekä lämmittävät että riittävän ohuet laskuvarjon ohjauslenkkeihin tarttumiseen.

Etelän aurinkoon

Moni suomalainen laskuvarjohyppääjä suuntaakin sydäntalvella lämpöisemmille seuduille. Floridan aurinko vetää puoleensa useita kymmeniä suomalaisia joka talvi, ja tänä vuonna parinkymmenen hengen suomalaisporukka matkasi flamencon ja sangrian maustamaan Andalusiaan lähelle Sevillan kaupunkia. Espanjan aurinko ei ollut hullumpi talvellakaan.

Vapaapudotus antaa mahdollisuuden kolmiulotteiseen tanssiin. Tunnelma tiivistyy koneessa, kun lähestytään 4500 metrin hyppykorkeutta. Maata varjostava pilvikatto jää kauas alle ja aurinko paistaa sen yläpuolella kirkkaana ja kutsuvana: kun pilotit antavat hyppyluvan, ovi avataan ja yhteistä exitiä odottamaan asetutaan hyppykavereiden kanssa, eivät työpaineet, opiskeluhuolet tai ihmissuhdeongelmat saa hyppääjää kiinni.

Aivojumppaa muutaman kilometrin korkeudessa

Ready, set, go! Ilmavirta nappaa heti mukaansa, eikä vatsanpohjasta kutkuta. Kun hyppykone lentää reilua satasta eteenpäin, ei tyhjään putoamisen tunnetta synny lainkaan. Samalla hetkellä kun kädet ja jalat irtoavat koneesta, voi alkaa lentää. Koordinaatiokyky on koetuksella, kun ilmavirrassa lennetään vatsallaan, selällään ja istuen. Erityistä jumppaa aivot saavat, kun lennetään head down ja kavereiden kanssa katsellaan horisonttia ylösalaisin.

Hypyn kulku on suunniteltu etukäteen yhdessä. Maassa sovitaan, kuka lentää muodostelman keskipisteenä eli pohjana, kenen tehtävänä on tulla ottamaan otteita toisista ja kuka tallentaa hypyn videokameralleen. Ilmavirta haastaa keskittymään, ja kaikenlainen hötkyily johtaa vain muodostelman hajoamiseen. Liian suuri liike lennättää hyppääjän hetkessä kauas muodostelmasta.

Puolentoista kilometrin rajapyykki

Puolessatoista kilometrissä koko porukan äänikorkeusmittarit alkavat piipata kypärien sisällä muodostelman purkamiseksi. Purkumerkki on ehdoton, ja jokainen lähtee liukumaan taivaalla omaan suuntaansa. Kilometrin korkeudessa mittari piipittää uudestaan, ja hyppääjän oikea käsi nappaa apuvarjon taivaalle. Muutamaa sekuntia myöhemmin päävarjo on avautunut ja matka maata kohti jatkuu varjon varassa.

Jalat jälleen maan pinnalla heitetään ylävitosia ja kiitellään kavereita hyvästä hypystä. Awesome skydive guys! Varjot pitää vielä pakata, mutta ajatukset siirtyvät jo seuraavaan hyppyyn.

Teksti: Anne
Video: 8maukka

Lue lisää:
Suomen Laskuvarjokerho ry
Suomen Ilmailuliitto