Plaza

kalat, Helsinki, kiiski, kolmipiikki, lahna, ahven, taimen, meritaimen, huligaanit, kalastusmatkailu

Mikä saa täysijärkisen ihmisen onkimaan kaloja ojasta, jolla leveyttä on noin metri, syvyyttä viisi senttiä ja virtaama parin ämpärin luokkaa minuutissa? Ei varmaan mikään muu kuin Helsingin Kalamaraton.

Helsingin Kalamaraton on Suomalaisen Kalastusmatkailun Edistämisseuran (SKES) järjestämä tuikihauska kalastuskilpailu, jossa ideana on kalastaa mahdollisimman monta eri kalalajia vuorokauden kuluessa Helsingin kaupungin vesialueilta.

Lajimäärä siis ratkaisee sijoituksen, ei saaliin paino. Kilpaileminen tapahtuu 2-3 hengen joukkueilla, ja pyynnissä saa käyttää ainoastaan vapavälineitä.

Kilpailu on järjestetty vuodesta 2001 alkaen joka kevät suunnilleen toukokuun puolessavälissä, ja myös Erä-lehden tamperelaispainotteinen joukkue on ollut aina mukana yhtä kertaa lukuun ottamatta. Mikä hauskinta, olemme oppineet tuntemaan pääkaupungin vesiä sellaiseltakin kantilta, miltä niitä ei muuten tulisi ikimaailmassa katsastettua.

Sallinette tässä muutamia paljastuksia kalapaikkojen kummallisimmasta päästä.

Rastilan kymmenpiikkiparatiisi

Kymmenpiikki on yksi niistä lajeista, joka ei ole kovin yleinen Helsingin vesillä, vaan ei kaiketi harvinaisuuskaan. Joka vuosi ovat muutamat joukkueet onnistuneet tämän alle kymmensenttisen pikkukalan bongaamaan.

Ajatellaanpa vaikka Itä-Helsingin Rastilassa, aivan Vuosaaren sillan tuntumassa olevaa noin metrin levyistä ojaa, joka luirii läpi aidatun karavaanarialueen ja aidan alitettuaan laskee uimarannan vierellä Vartiokylänlahteen. Vettä ei ojassa kulkenut ainakaan viime käynnillämme kuin muutaman sentin paksuudelta, joten kuivina kesinä siitä ei varmaan liikene märkää postimerkillekään. Mutta kaloja tuossakin onnettomassa pissilirussa vipelsi.

Pyyntitekniikka on esimerkiksi tällainen: Koho viritetään noin viiden sentin päähän koukusta, otetaan paketti kouraan ja viskataan sisälle siltarumpuun niin pitkälle kuin mahdollista. Yritetään sisälle kurkkimalla tai siiman liikkeitä seuraamalla arvata, milloin tärppää. Kiskaistaan vastaisku ja vedetään saalis lajitunnistukseen.

Me nyhdimme putkesta kaksinumeroisen määrän kaloja näytille, mutta kaikilla sojotti vaivaiset kolme piikkiä selässä, siis vääriä lajeja meidän kannaltamme.

Taimenpuro Mellunkylässä

Toinen kymmenpiikin bongaajan täytyy-puro löytyy Mellunkylästä ja laskee Vartiokylänlahden perukkaan. Vettä ei siinäkään järin runsaasti lorise, enemmän sentään kuin Rastilan ojassa.

Länsimäentien kupeelta, pajua ja koiranputkea pukkaavan joutomaan keskeltä löytyy rujo betonirakennelma, jonka vuoksi puroon muodostuu pieni köngäs. Könkään alle on kovertunut vähän syvempi, ehkä jopa puolimetrinen kuoppa.

Heti kun ongen vippasi poteroon, koho sukelsi lupaavasti. Mutta saaliiksi saimme ainoastaan läjäpäin kolmipiikkejä, jokusen salakan ja - yllätys yllätys - kaksi taimenta!

Samasta purosta löytyy toinenkin ”huippupaikka”, nimittäin mittapato noin puoli kilometriä ennen kuin vesi saavuttaa Vartiokylänlahden. Tämän huligaanien tuhoaman rakennelman alla on jälleen vähän syvempi monttu, jossa kaloja pyörii tuhottomasti, nimittäin kolmipiikkejä ja salakoita.

Jos haluat kokea, millaista on onkiminen kun tärppiä ei kertaakaan puolen tunnin aikana tarvitse odottaa kolmea sekuntia kauempaa, terve menoa mittapadolle toukokuussa!

Ruutanapaikkoja, Pukinmäki - Oulunkylä

Yksi mieluisimmista ja varmimmista rasteista Kalamaratonissa on ollut ruutanapinnan hakeminen. Ruutana on kalalaji, jota on kutakuinkin turha yrittää löytää isoilta vesiltä. Sen sijaan pikku lammikot kelpaavat mainiosti, ja kun muut lajit eivät niissä viihdy, ruutanat pystyvät kasvattamaan melkoisen tiheän (ja nälkäisen) populaation.

Ruutanalampia löytyy Helsinginkin alueelta useita. Pukinmäen Sunilanpuiston lammikko petti joukkueemme kerran, joten sen jälkeen olemme hakeneet ruutanapinnamme Oulunkylän itäpuolella olevista lampareista.

Jos joku kaipaa vaikkapa syöttejä pitkäänsiimaansa, täältä niitä saa pienellä madolla ja koukulla.

Nimeään parempi joki - Mätäjoki

Tämä haukiparatiisi on nimeltään Mätäjoki. Se tarjoaa silmäniloa mm. Kaarelan, Konalan ja Pitäjänmäen asukkaille ja laskee Iso-Huopalahden perukkaan. Tosin mätäjokelaisten haukien koot eivät ennätyskalatilastoja hämmentele, mutta Kalamaratonissahan ei koko ratkaise.

Eipä silti, kolmisen vuotta sitten noin puolitoistakiloinen vonkale katkaisi minulta siiman, kun en ollut viitsinyt solmia siihen peruketta.

Meidän ottipaikkamme sijaitsee Konalan ja Kannelmäen välissä olevalla osuudella, jossa Mätäjoki laajentuu selväksi lammeksi ja jättää keskelleen pienen saaren. Pintauintinen pikku vaappu tai lippa, siihen nappaa.

Kivinilkkapyhättö - Hernesaari

Hiukan vähemmän hullujen kalapaikkojen osastoon kuuluu Länsisataman naapurissa sijaitseva Hernesaaren kärki. Eihän se mikään saari ole, ainakaan nykyisin, vaan läpeensä rakennettu satama-alue monenlaisine varasto-, teollisuus- ym. halleineen.

Nyttemmin onkipaikkamme on joutunut korkean verkkoaidan eristämäksi. Mutta kun laiturissa ei ole laivaa, aidan taakse pääsee auki jätetystä portista. Ihan käyttökelpoinen silakanlitkauspaikka muuten, ellei Lauttasaaren sillalla onkiminen kiinnosta. Muita täältä saamiamme kalalajeja ovat olleet särki, ahven, kiiski, pasuri, lahna ja meritaimen, tosin pienikokoinen.

Salakkaränni - Vanhankaupunginkoski

Lopuksi poimimme juttuun paikan muutaman sadan metrin päästä Vanhankaupunginkosken suvannon itäpuolelta. Tämä kaivetun näköinen, muutaman metrin levyinen ränni kehittää vaatimattoman virtauksen jostain Viikistä päin tulevilla mutavesillä. Koho liikkuu alavirtaan vauhdilla metrin minuutissa.

Tämäkin virtaus riittää houkuttelemaan uomaan kaikenmoisia kaloja, erityisesti salakoiden miljoonaparvia. On joukossa myös pasureita, lahnoja, särkiä, vimpoja, turpia, ahvenia, kiiskiä, jopa kuulemma säyneitä, suutareita ja karppejakin.

Käytä isoa matoa jos haluat, että koukussa roikkuu joskus muitakin kaloja kuin salakoita.

Teksti ja kuvat: Jari Tuiskunen, Erä-lehden kalastustoimittaja