Karhuseikkailu Lieksassa: Metsän kuningas

6.11.2009

Karhu herättää voimakkaita tunteita. Sitä pelätään, kunnioitetaan ja arvostetaan. Eikä syyttä. Euroopan suurimman petoeläimen näkeminen luonnossa on unohtumaton elämys, jopa kuvauskojun suojista.

Ilta-aurinko paistaa lämpimästi, mutta kirkas sää lupaa kylmää yötä. Tuuli tyyntyy vähitellen, mutta metsä ei hiljene. Ääniä kuuluu läheltä ja kaukaa. Tikka nakuttaa keloa, ja harakka pomppii hermostuneesti oksalta toiselle. Heinäsuolla makaavaa sianruhoa uskaltautuu ensimmäisenä tutkimaan pikimusta korppi. Pian äänekkäästi kommentoivia korppeja laskeutuu maahan lisää. Ruokapöytään on katettu sikaa ja lohta, mutta ei korpeille. Linnut vain koemaistavat kuvauskojun etumaastoon katetun aterian petoja varten.

Silmät seuraavat piilosta

Korppien ruokailu katkeaa varoitushuutoon. Parvi nousee siivilleen ja asettuu tarkkailemaan tilannetta lähipuihin. Tarkkailukämpän ulkopuoliset äänet kuuluvat kuulokkeissa vahvistettuna. Lautasmikrofoni kerää ympäröivän metsän äänimaailman kuultavaksi pienintä risahdusta myöten.

Korpit huutavat nälkäänsä, mutta äänekäs parvi ei palaa suolle. Se on lähes varma merkki siitä, että lähellä on jotain tarkkasilmäisiä lintuja pelottavaa. Todennäköisesti petoeläin. Suon takana kohoavasta vaarasta kuuluu murahdus, mutta mitään ei näy. Tummanpuhuvan kuusikon kätköissä tilannetta tarkkailee todennäköisesti karhu.

Läheinen puro solisee kuulokkeissa sen verran äänekkäästi, että lammen rantaan ilmestynyt ahma tuntuu pudonneen sijoilleen suoraan taivaasta. Ahma juo lammesta pikaisesti ja nousee juoksujalkaa ylös vaaran jyrkkää rinnettä. Ruoka ei tunnu sitä kiinnostavan. Tai sitten itsesuojeluvaisto neuvoo sitä odottamaan vuoroa vielä vähän pidempään.

Ilta hämärtyy ja usva nousee

Katselu- ja kuvauskojujen edessä levittäytyvä heinäsuo on mitä mainioin paikka eläinten tarkkailuun. Näkyvissä on kerralla laaja alue, joka tarjoaa eläimille siinä määrin suojaa, että niiden voi olettaa liikkuvan suolla luottavaisin mielin.

Ilta hämärtyy verkkaisesti ja lämpötila laskee. Kuulokkeissa kuuluu ohi lentävän korpin siiveniskut, mutta muuten on hiljaista ja rauhallista. Kaasulämmitin kohisee hetken tarkkailukämpän uumenissa. Kuvausaukkoihin viritetyt kamerat odottavat kuvattavien saapumista.

On aikaa eväille ja omille ajatuksille. Keskustella ei kuitenkaan voi, sillä eläimet ovat villejä, eivätkä tule haaskalle, jos ympäristössä on jotain epäilyttävää. Pienikin kolina riittää karkottamaan pedot. Saman asian ajaa myös ihmisen haju. Pahin mahdollinen virhe olisi polttaa tupakkaa. Sen tarkka nenä haistaa helposti yli kilomerin päästä.

Syksyinen ilta kääntyy odotellessa lopulta yöksi. Kuvaaminen on ollut pitkään mahdotonta ja pian silmä hukkaa myös maaston muodot. Tällä kertaa tuuri ei ole myötä petojen suhteen.

Majapaikkana toimivan tukkikämpän saunassa sovitaan uudesta yrityksestä seuraavana kesänä. Myöhemmin unessa heinäsuolla kävelee karhu ja kamera laulaa.

Uusi yritys

Toista yritystä on odotettava talven ja kevään yli. Juhannuksen jälkeen sopiva ajankohta järjestyy. Kevään aikana alueella työskennellyt kansainvälinen kuvausryhmä on saanut kuvattua ainutlaatuista materiaalia ahmoista ja karhujakin on tavattu usein. Odotukset ovat ennakkotietojen perusteella korkealla auton keulan osoittaessa jälleen kohti Lieksaa.

Tukikohtana toimivan tukkikämpän vieraskirjaan on kuluneiden vuosien varrella kertynyt havaintoja ahmoista, ilveksistä, sudesta ja kotkista. Tuorein merkintä on kahden päivän takaa ja kertoo lupaavasti kahdesta karhusta. Mahdollisuudet metsän valtiaan näkemiseen ovat siis vähintäänkin kohtuulliset.

Tällä kertaa tarkoitus on viettää tarkkailuasemissa koko yö, sillä kesällä valoa riittää kuvaamiseen lähes läpi yön. Katselemiseen valo riittää varmasti yön pimeimpinäkin hetkinä. Satoi tai paistoi.

Mukaan lähtee myös muita petojen katselusta kiinnostuneita. Järeällä kuvauskalustolla varustautuneita kuvaajia on mukana kolme ja katselusta kiinnostuneita oppaan lisäksi neljä. Perillä porukka jaetaan kahteen kelohonkaiseen katselukämppään ja suon tasalla olevaan kuvauskojuun mahdollisimman niukalla metelillä. Ovien sulkeuduttua reilun puolen vuorokauden mittainen odottaminen voi alkaa. Kesken tarkkailun petokämpältä tai kuvauskojusta ei voi livistää.

Tuhat karhua

Hiljaisuus laskeutuu jälleen suon ylle. Lammen rannassa sorsaemo kaitsee piipittäviä poikasiaan, ensimmäiset korpit ja tikka tutustuvat päivän tarjontaan haaskalla. Muuta liikettä ei näy. Kolme tuntia vierähtää.

Suomessa asustaa kaikkiaan alle tuhat karhua. Uhanalaisesta lajista ei ole kyse, mutta määrää ei voi pitää kovin suurenakaan. Tihein karhukanta on keskittynyt raja-alueen tuntumaan Itä-Suomeen, mutta karhuja tavataan säännöllisesti myös muualla maassa.

Yhtäkkiä pienen puron yli kaatunutta runkoa pitkin juoksee ahma. Ketterä eläin kerää nopeasti lammenrantaan kätkettyjä herkkuja suuhunsa ja lähtee viemään niitä parempaan talteen. Todennäköisesti poikasilleen. Seuraavaa ahmaa ei tarvitse odottaa varttia pidempään.

Kaksi ahmahavaintoa on huikea suoritus, sillä kaikkiaan näitä kookkaita näätäeläimiä elää Suomessa noin 200, joten vähintään prosentti porukasta on paikalla. Ja ilta on vasta alussa.

Karhut antavat kuitenkin odottaa itseään ja ajan madellessa se vaatii kärsivällisyyttä. Kuvauskopissa ei voi juurikaan liikkua ja kaikkea ylimääräistä ääntä on vältettävä viimeiseen asti. Kolahdukset ja kilahdukset varmistavat sen, että arat eläimet välttävät näkösälle astelemista. Pokkarin selaamista ja ympäröivän maaston tarkkaavaista seuraamista kummempaa ajanvietettä ei tarjolla ole. Kiikarikin jäi kiireessä autoon.

Vihdoin odottaminen palkitaan kojun tähystysikkunassa päivystävän kuvaajakollegan kuiskatessa hiljaa ”karhu tulee”.

Siinä se on

Aluksi on vaikea hahmottaa missä karhu on. Heinäsuolla sitä ei näy. Kuvaajakollega osoittaa suoraan eteenpäin, mutta käden suunnassa ei näy mitään. Suon ja metsän välissä on horsmapusikko, mutta ei mitään muuta. Paitsi, että horsmien keskeltä pilkistää pyöreä pää, korvapari ja nappisilmät. Karhu tuijottaa kuvauskoppia liikkumatta. Kopissa aika tuntuu pysähtyvän. Ensikohtaaminen on niin vaikuttava elämys, että kuvaaminen unohtuu. Hetken kuluttua huomaan myös unohtaneeni hengittää. Happivajeen korjaaminen puuskuttamalla ei tule kuuloonkaan, joten on hengitettävä syvään, mutta hiljaa. Yhdistelmä on yllättävän vaikea.

Vihreällä ja punaisella merkillä korvamerkitty karhu tarkkailee ympäristöään kärsivällisesti. Kun mitään uhkaavaa ei näy, kuulu tai ole haistettavissa, se lähtee liikkeelle määrätietoisesti kuin juna. Karhu ei enää hiivi vaan vyöryy suoraan kohti kuvauskopin etumaastoon kätkettyä porsaanruhoa. Kamerat naksuttavat sarjatulta, mutta kopista kuuluva vaimea napsutus ei tunnu häiritsevän karhua, joka käy haaskan kimppuun antaumuksella. Karhu repii parhaat palat irti haaskasta ja kantaa ne metsään. Haaskalle se ei jää syömään. Todennäköisesti lähistöllä liikkuu toinenkin karhu. Kenties useampikin.

Karhun kadottua näkyvistä palaa hiljaisuus heinäsuolle. Ahmat eivät näyttäydy ja korpitkin pysyttelevät puissa. Vain valkoinen lokki uskaltautuu tutustumaan illan ruokakattaukseen lähemmin.

Kolme karhua kerralla

Digikameran näytöllä ensimmäisen karhukuvauksen saalis ei näytä kovin hääviltä. Alkujännityksen hellitettyä kuvia on sentään kertynyt muistikortille, mutta hyvät otokset ovat harvassa. Korkeassa heinässä liikkuva eläin ei ole helpoin mahdollinen kuvattava. Valoa sentään riittää, joten mahdollisuus uuteen yritykseen saattaa tarjoutua vielä illan edetessä.

Odottelu keskeytyy toisen karhun astellessa metsästä haaskalle. Se on edellistä pienempi ja hakee haaskalta syötävää pysähtymättä tutkimaan tarjontaa sen tarkemmin. Suupala hampaissaan se vetäytyy syömään kauemmas. Syy varovaisuuteen selviää pian suuren karhun ilmestyessä suon laitaan kuin tyhjästä. Se on selvästi porukan suurin yksilö ja muut välttävät lähempää tuttavuutta sen kanssa.

Karhulla on monipuolinen äänirepertuaari. Tuhahdusten ja hiljaisten murahdusten lisäksi kuvauskojuun ei kuitenkaan kuulu muuta. Isot eläimet liikkuvat ennakko-oletuksiin nähden yllättävän verkkaisesti ja äänettömästi. Luonto-ohjelmissa kuultua kumeaa karjuntaa ei suviyössä kuulla vaikka näkösällä on kaksi karhua kerralla.

Hiipivän askellus on karhulle kuitenkin vain yksi tapa liikkua. Parhaimmillaan se kiihdyttää juoksuvauhdin 60 kilometriin tunnissa, joten kohtaustilanteessa juoksupako ei ihmiseltä onnistu. Pönäkältä vaikuttava karhu on myös ketterä kiipeilijä, joten puuhun kapuaminen on niin ikään turhaa touhua. Myös uiminen onnistuu karhulta.

Illan edetessä karhut liikkuvat kameran ulottuvilla tasaiseen tahtiin ja kuvia kertyy runsaasti. Pilvistyvä ilta tosin vähentää kuvausvaloa harmillisen paljon, mutta havaintoja ja katseltavaa riittää lähes jatkuvasti. Parhaimmillaan näköpiirissä on kaikkiaan kolme karhua yhtä aikaa. Ryhmäkuvaan ne eivät sentään asetu. Haaskalla ruokailtaessa marssijärjestys on selvä. Isot syövät ensin ja muut sitten. Ellei sitten nopealiikkeinen pikkukarhu ehdi nappaamaan omaa osaansa possunruhosta syrjemmällä syötäväksi.

Ahma tuijottaa karhun paikalleen

Karhujen ruokavuorojen väliin ilmestyvät myös ahmat. Parhaimmillaan niitä on näkösällä kolme samalla kertaa. Yhdellä on selvästi poikaset piilossa jossain lähellä, sillä pienikokoinen emo kuljettaa hampaissaan ruokaa kuvauskojun takamaastoon lähes tauotta. Nopealiikkeinen ahma on niukassa valossa karhuakin hankalampi kuvattava. Se ei juuri pysähtele, vaan nuohoaa ruokakätköjä uupumattomasti laukka-askelin ja hyppien. Kyyryssä kulkeva eläin katoaa hetkeksi heinikkoon, työntyy sisälle onttoon puunrunkoon tai kiipeää puuhun etsimään syötävää. Porsaanruhon sijaan ahmaa näyttää kiinnostavan erityisesti kala. On vaikea uskoa, että mäyrän kokoinen eläin pärjää mainiosti syvässä lumessa ja pistää poskeensa vaikka poron.

Ahma tarjoaa näytteen kipakasta luonteenlaadustaan erehtyessään karhun kanssa samaan aikaan aukealle suolle. Perääntymisen sijaan se kääntyy kohti nuorta karhua ja aloittaa itsevarmasti tiukan tuijottamisen. Reilusti yli satakiloinen karhu on selvästi hämillään moisesta käytöksestä. Molemmilla on kuitenkin omat eväät edessään, joten sen suurempaa rähinää ei tuijottelusta synny. Molemmat jatkavat yön hiljaisuudessa touhujaan heinäsuolla. Hajurakoa pidetään kuitenkin parikymmentä metriä.

Petojen yö on maineensa veroinen. Nähtävää riittää aina aamuneljään asti, jolloin haaskalla vuorotelleet karhut poistuvat paikalta lähes yhtä aikaa eikä ahmojakaan näy. Odottelun sijaan väsymys vie voiton ja kuvauskojun patjalla ei unta tarvitse houkutella. Kellosta katoaa hetkessä tunti. Uteliaisuus ja vilu pakottavat vilkaisemaan ulos ikkunasta. Muutaman metrin päässä kaatuneella puulla istuu kaksi tuimasti tuijottavaa ahmaa. Kojussa on ilmeisesti kuorsattu. Kameran luokse hivuttautuminen kestää kuitenkin niin kauan, että ahmat jatkavat matkaansa ja reissun hienoin kuva jää ottamatta.

Petokämpälle Lieksaan

Eräeero on luontomatkailuun erikoistunut yritys Lieksassa. Sen palvelutarjontaan kuuluu muiden luontoaktiviteettien lisäksi myös petojen katselu ja kuvaus tarkoitusta varten rakennetulla petokämpällä kuvauksellisissa maisemissa Lieksan erämaassa. Vuodenajasta ja tuurista riippuen alueella on mahdollisuus nähdä koko kotimainen suurpetokavalkadi ahmasta karhuun ja sudesta ilvekseen. Tyypillisimpiä nähtäviä ovat ehdottomasti ahma ja karhu. Eläimet ovat täysin villejä, joten havainnointitakuuta ei voi antaa. Yleensä havaintoja kertyy, mutta ne edellyttävät ehdotonta hiljaisuutta, oppaan ohjeiden noudattamista ja pitkää pinnaa. Petojen lisäksi nähtävillä on vuodenajasta riippuen runsaasti erilaisia lintuja maakotkasta korppiin ja teerestä tikkaan.

Petojen tarkkailu tapahtuu turvallisesti kelokämpästä käsin. Kaksiosaisessa tarkkailumökissä istutaan mukavasti kuin henkilöautossa. Penkit ovat nimittäin samaa mallia. Ulkoseinän lautasmikrofoni poimii ympäröivän maaston äänet tarkasti ja kuunteleminen onnistuu sisällä tavallisilla kuulokkeilla. Kuvausta varten rakennuksen etuseinään on tehty kuvausaukot. Luontokuvausta vakavissaan harrastaville ja ammattikuvaajille on rakennettu erillinen kuvauskoju kämpän edessä olevan lammen rantaan. Katselu- ja kuvauspaikat on varustettu vessalla ja nukkumapaikoilla. Kylmään vuodenaikaan tilat ovat lämmitettyjä.

Lisätietoja petojen katselusta Eräeeron verkkosivuilta eraeero.com.

Teksti: Antti Hentinen
Kuvat: Antti Hentinen ja Arto Wiikari