Plaza

Opel, Zafira

Uudessa Zafirassa edellismallin kuiva käytännöllisyys on korvattu ylellisen reiluilla sisätiloilla.

Tila-autojen segmentin kehitys alkoi aikoinaan siitä, kun pikkubusseihin keksittiin ympätä irrotettavat erillisistuimet ja muutenkin muunneltavat sisätilat. Ne saivat heti suurperheiden suosion, ja uusien tilaver­sioi­den kehitys sai vauhtia. Pienten tila-autojen markkinarako huomattiin Opelilla ennen monia muita valmistajia. Vuonna 1999 saksalaismerkki esitteli Zafiran, joka oli uranuurtaja kompaktin kokoisten seitsemän hengen tila-autojen luokassa. Sen takaistuimet eivät olleet irrotettavat, mutta ne sai käännettyä lattiatasoon pois käytöstä, mikä oli uutta ja vieläkin parempi ratkaisu. Näppärä malli menestyi, ja tähän mennessä Zafiraa on myyty yli 2,2 miljoonaa kappaletta.

Kuskin ja etumatkustajan tilat ovat avarat ja ergonomialtaan hyvin suunnitellut. Lisää valoa saa poimimalla lisävarustelistalta panoraamatuulilasin.

Isompi ja kalliimpi

Juuri esitelty uusi Zafira Tourer ei ainakaan aluksi korvaa nykyistä Zafiraa, vaan tulee sen rinnalle myyntiin isompana vaihtoehtona. Akseliväliltään Tourer on 57 mm pitempi kuin Zafira ja raideväliä on edessä 96 mm ja takana 78 mm enemmän. Käytännössä nämä mitat mahdollistavat reilummat sisätilat ja vakaamman ajettavuuden. Korille pituutta on tullut 19 senttiä lisää. Tourer on Suomen mallistossa aina 7-paikkainen. Sen hinnat alkavat 31 609 eurosta 1,4 litran bensiiniturbomoottorilla. Pienempi Zafira taas on myynnissä alkaen 24 988 euron (1.8 bensiini) hinnalla myöskin 7-paikkaisena. Kuluttajalle annetaan näin mahdollisuus valita kahden Zafiran välillä.

Liukuvat takapenkit

Koska Tourer on tila-auto, on sisätilojen toimivuus ostajien mielessä varmasti tärkein hankintakriteeri. Uutta ovat keskimmäisen penkkirivin erilliset istuimet, joita jokaista voi erikseen liu’uttaa pituussuunnassa 210 mm. Keskiriville on saatavana myös Lounge Seating -järjestelmä, jolla voi nimensä mukaisesti järjestää matkustajille kaksi business-luokan käsinojallista istuinta. Keskimmäinen kapeampi istuin taitetaan alas ja reunapaikat työnnetään 50 mm keskemmälle.

Flex7-istuinjärjestelyyn kuuluvat edelleen kolmannen rivin kaksi lattiatasoon piiloon taittuvaa istuinta. Käynti takimmaiselle riville onnistuu nykäisemällä keskirivin istuimen eteenpäin easy entry -kahvasta. Viimeiset penkit ovat aikuisille ahtaat, mutta lapsille sopivat. Tavaraa Tourer imaisee parhaimmillaan 40 litraa enemmän kuin pienempi Zafira. Viidellä hengellä matkustettaessa matkalaukuille jää 710 litraa ja täydellä paikkavarauksella vain 152 litraa.

Lounge-järjestelyssä (lisävaruste) keskirivin ulommaiset istuimia liuútetaan 50 mm toisiaan kohti ja keskimmäinen istuin käännetään alas kyynärtueksi.

Business-luokan matkustamisessa kokoonpano on neljä istuinta ja 710 litran tavaratila.

Mukavasti pikkuturbolla

Tourerin motorisoinnista vastaavat ajan hengen mukaisesti turbomoottorit. Bensiini tekee meilläkin taas tuloaan suosituksi sekä suomalaisen verotuksen ansiosta että myös pienten turbojen kehityksen myötä. Opelin 1,4 litran turbo on 140 hv:n tehoisena yllättävän pätevä voimanlähde näinkin kookkaaseen autoon. Monia turboja vaivaavaa pienten kierrosten vääntöpulaa ei ajossa ilmennyt. Manuaalivaihteiston välitykset sopivat moottorin kanssa niin, että pykälien kautta ei tarvinnut olla jatkuvasti hakemassa voimaa. Pikkuturbo on hiljainen puurtaja, jolle on eu-testilaboratoriossa mitattu start/stop-sammutustoiminnolla varustettuna reilun kuuden litran keskikulutus. Todellisuus toki riippuu olosuhteista ja tila-autoissa usein rahdattavasta kuormasta, mutta vertailulukuna dieselvaihtoehtoon nähden bensankulutus on kilpailukykyinen.

Dieselvaihtoehto on 2-litrainen (165 hv/350-380 Nm) ja sen keskikulutuslukema on 5,2 l/100 km. Auton kotimaassa on sekä bensa- että dieselmoottorista tarjolla pienempitehoisia versiota, mutta meillä mennään ainakin aluksi näillä kahdella. Zafirasta tutun 1,6 litran CNG-maakaasumoottorin tulostakaan ei ole ilmoitettu. Molempien moottoreiden ecoFLEX-versio on pienten päästöjen ansiosta se edullisin malli ja ne sisältävät muun muassa start/stop-automatiikan. Vaihteistoksi Tourerin molempiin moottoreihin saa 6-pykäläisen manuaalin tai automaatin. Perinteisen automaatin miinuspuolena keskikulutuslukemat kasvavat molemmissa moottorivaihtoehdoissa lähes litralla.

FlexFix-system on auton perän alta esiin vedettävä teline, johon mahtuu 4 polkupyörää tai 100kg kuormaa. Auton taka-akselisto Watt-tukineen on suunniteltu sellaiseksi, että teline mahtuu liukumaan piiloonsa. FlexFixin hinta on noin tuhat euroa.

Tourerin ajettavuudessa on isompien tila-autojen tuntua, mikä on osittain leveän raidevälin tuoman vakauden ansiota. Ohjaus taas on pikkuautomaisempi kuin isommissa tila-autoissa, mikä on myöskin hyvä asia. Jousitus ja iskunvaimennus on säädetty mukavuuspainotteisiksi, mutta pullean korin huojahtelut pysyvät kuitenkin asiallisesti kurissa. Varustetasoja on kaksi: Enjoy ja Cosmo. Cosmon ostaja saa parin tonnin lisäsijoitukselleen vastinetta muun muassa lounge-istuimien, mäkipidättimen, sähkötoimisen käsijarrun, led-takavalojen ja automaatti-ilmastoinnin muodossa. Lisävarusteina Toureriin voi ostaa esimerkiksi mukautuvan Flexride-alustan, aktiivisen vakionopeudensäätimen, Opel Eye:n (liikennemerkkitunnistus, kaistavahti, etäisyysnäyttö ja törmäysvaroitin), älyvalot, peruutuskameran tai pysäköintiautomatiikan.

Timo Toiviainen
Moottori 12/2011