Plaza

autot, Opel, moottoritiet, bensiinimoottorit, ulkonäkö, ryhti, sylinterit, ajettavuus, muotoilu

Viime vuonna esitelty ja muun muassa Vuoden Autoksi valittu Opel Insignia sai pikavauhdilla mallistoonsa
tyylikkään farmarikorimallin.

Farmarimalli on tässä kokoluokassa automallin elinehto. Esimerkiksi Italiassa 80 ja Saksassa 70 prosenttia Opeleista myydään farmarimallina. Niinpä Insignia-malliston pikainen täydentäminen oli loogista.

Malli sai nimekseen Sport Tourer. Insigniaa edeltäneen Vectran ”farkkua” tituleerattiin meillä vielä Wagoniksi. Eri markkinoilla Vectra Wagonilla oli kaikkiaan seitsemän eri nimeä, joten nyt tätäkin soppaa on selkiytetty. Sport Tourer on uusi nimi ja se pätee kaikilla markkinoilla.

Korimallin ohella Opelin kevät toi muassaan pari moottoriuutuutta. Luonnollisesti myös kahteen muuhun korimalliin on nyt saatavana turboahdettu 1,6-litran bensiinimoottori, sekä hieman myöhemmin kahdella turboahtimella maustettu 2-litrainen CDTI-dieselmoottori (140 kW/190 hv).

Koeajossa keskityimme uuteen 1,6-litraiseen, josta odotetaan Suomen myydyintä moottoria. Kuten jo eräiden kilpailijoiden ahdetuissa pikkumoottoreissa on havaittu, nykytekniikalla on oikeastaan jokseenkin turhaa edes valmistaa isompia, vapaasti hengittäviä moottoreita.

Markkinoille tuleva 1,6 Turbo Ecotec kuluttaa vähemmän kuin ahtamaton 1,8-litrainen ja silti tarjolla on enemmän käytännön vääntöä sekä tehoreserviä. Lisäksi tarjolla on mm. viiden sekunnin mittainen ”turbobuusteri”. Ahtopaine voi reippaasti kaasua polkemalla hetkellisesti nousta 2,5 bariin, jolloin 230 Nm:n vääntömomentti nousee 266 Nm:n.

Tarpeeksi potentiaalia

Koeajomme suuntautui Frankfurtin lähistön vapaiden nopeuksien moottoriteille, joten saimme tilaisuuden nauttia myös tehoreservistä. Sekä moottorin että ajettavuuden puolesta kovakin vauhti tuntui vielä vaivattomalta, joten meikäläisissä olosuhteissa potentiaali riittää taatusti.

Ohuehko ohjaustuntuma tuli tutuksi jo porrasperäisen mallin koeajossa. Tottumus on kuitenkin toinen luonto ja nyt koettuna ohjaus ei enää maistunut häiritsevän vaimealta. Toki ryhtiä kokonaisuus kaipaisi, mutta kiusallista vetelyä tai muita häiriötekijöitä ei havaittu edes suurissa nopeuksissa.

Iso lastausaukko

Farmarimallissa huomio kiinnittyy luonnollisesti tavaratilaan. Tässä tapauksessa jo kannen avaaminen säväyttää. Näkymä tuo mieleen autolautan, sillä näyttää kuin koko auton takapää nousisi ylös. Lastausaukko on ainakin ensiluokkainen.

Hauskana yksityiskohtana kannattaa huomioida lisätakavalot, jotka on sijoitettu tavaratilan puolelle. Näin peräpään avaaminen ei sentään tee autosta kokonaan ”pimeää”.

Itse tavaratila on kookas ja suorakulmainen. Kannen kaareva muotoilu lisää kapasiteettia siten, että tavaratilaan mahtuu mm. pitkä ja korkea laatikko. Kiinnityskoukkuja tavaratilasta löytyy, mutta ainakaan esisarjan autoissa ei ollut virtapistoketta. Tavaratilan laajentaminen onnistuu 60:40-suhteessa. Takaistuinten selkänojat kaatuvat siten, että lattiasta tulee tasainen.

Auton virtaviivaisista muodoista maksetaan hintaa takaistuimella. Vaikka 4- ja 5-ovisiin verrattuna pääntilaa on nyt enemmän, jää istuin edelleen kiusallisen matalalle. Aikuinen istuu takana jalat koukussa. Hyvää pääntilan ohella on se, että varvasja jalkatilaa on riittävästi.

Jari Kohonen
Moottori 5/09