Plaza

autot, Ford, sisustus, insinöörit, ajettavuus, kätilöt, ilmastointi, tyyli, CD-soittimet

Autoteollisuus jos mikä on globaalia toimintaa. Esimerkiksi Ford Ka on varsinainen kosmopoliitti. Se on äidin puolelta
italialainen ja isässä on sekä brittiä että germaania, mutta kätilöt tulevat Puolasta.

Ensimmäinen Ford Ka näki päivänvalon runsaat 12 vuotta sitten. Koko konsepti oli ja on yhä niin persoonallinen, ettei sille ole löytynyt suoraa vastinetta muilta autonvalmistajilta. Yli miljoona myytyä autoa kertoo, että Ford liikutti ihmisiä myös tunnetasolla.

Erityisesti naisasiakkaat ottivat auton omakseen. Suunnilleen kahdeksan ostajaa kymmenestä oli naisia. Kassa olikin heti jotain sellaista särmää, jota oli aikanaan mm. Citroën 2CV:ssä ja Renault 4:ssä. Se oli sekä auto että elämäntapa.

Vaan ken vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. Maailma on muuttunut. Pienet autot eivät tunnetusti ole mikään rahasampo autoteollisuudelle. Niinpä Fordillakin jouduttiin uutta Kata pohdittaessa soittelemana muutamia puheluita. Ja kas, lempi syttyi vanhan kilpakumppanin Fiatin kanssa. Hiukan sellaista pakkoavioliiton makua lopputuloksessa kyllä on. Ei sillä, ettei myös uusi Ka olisi hauska ja persoonallinen auto. Mutta jo Fordin insinöörien kaartelevista puheista paistaa läpi se, ettei ihan kaikki ole sujunut mutkattomasti.

Auton perusrakenteen, ns. pohjalevyn ja toisaalta myös koko tuotantolinjan luomiseen kuluu valtavasti aikaa ja rahaa. Fiatilla oli sattumoisin tarjolla molemmat. Puolasta löytyi uudenkarhea tehdas ja samaan pakettiin tulivat vielä pohjalevyn ohella tekniikan pääartikkelit, joten synergiaedut olivat ohittamattomat. Kunnianhimoisena tehtaana Ford kuitenkin haluaa pitää omaleimaisuudestaan ja laadustaan huolta. Fiat taas tuottaa näyttäviä autoja ehkä hiukan boheemilla tyylillä. Niinpä Ford on pyrkinyt muuttamaan Kan mieleisekseen tekemällä eräitä muutoksia.

Vuoden Auton velipuoli

Kan sisarpuoli on Fiat 500, joka vuosin sitten kruunattiin Vuoden Autoksi eurooppalaisen toimittajaraadin suitsutusten saattelemana. Pikku-Fiatin tutut moottorit ja vaihteistot sopivat hyvin Fordin tarpeisiin. Tarjolla on kaksi voimanlähdettä, 1,2-litrainen bensiini ja 1,3-litrainen turbodiesel. Pelkällä hienosäädöllä Fiatista ei Fordia saatu. Tietenkin korin muotoilu ja sisustus on pistetty kokonaan erilaiseen kuosiin. Myös alustaan ja ajettavuuteen liittyviä seikkoja on pyritty kohentamaan, mutta totuuden nimessä on sanottava, että vaikka auto näyttää Fordilta, ei se siltä tunnu.

Erityisesti alustapuolella Fordin insinöörit ovat tehneet reippaampia muutoksia. Takaakselille on lisätty kallistuksenvaimennin ja etuvakaaja on vaihdettu paksumpaan. Myös ohjausgeometriaa on muutettu paremman palautteen saamiseksi. Silti alustan ominaisuuksiin kuuluvat äänekäs kolahtelu ja pompottava käytös. Lisäksi muihin Fordeihin verrattuna pehmeähkö ohjaustuntuma, vaihteiston vieno vonkuminen ja eräät hiukan erikoiset hallinta- ja apulaitteiden ratkaisut vihjaavat sukujuurista.

Jos uutta Kata peilataan edeltäjään, merkittävintä on se, että auton akseliväli on peräti 15 cm lyhyempi. Eniten lyhennys vaikuttaa ajettavuuteen. Edeltäjässä oli ison auton tuntua, koska pieni kori oli ikään kuin istutettu ylisuurelle pohjalevylle. Nyt pyörät eivät enää ole samalla tavalla nurkissa.

Vaivatonta vaihtelua

Mitään erityisen negatiivista ei uudessakaan Kassa silti ole.

Hinnaltaan edullisesta pikkuautosta ei voi odottaa samoja pirteitä kuin vaikkapa Mondeosta, tai edes Fiestasta, jonka suunnittelusta saatuja tietoja ja komponentteja on tosin jonkin verran hyödynnetty myös Kassa.

Sisustuksen värimaailma on pirteä. Edessä istutaan melko korkealla, laadultaan hyvillä penkeillä. Ohjauspyörässä on ainoastaan korkeussäätö. Takaistuin on ymmärrettävästi aikuiselle melko ahdas. Sekä jalka- että pääntila jäävät vähäisiksi.

Varustelussa huomattavaa on se, että radio/cd-soitin ja ajonvakautus ovat lisävarusteita. Varusteversiot ovat Trend ja Titanium, joista jälkimmäinen muodostaa pääosan Suomen tuonnista. Siinä on Trendin sähkölasien ja -peilien, sekä kauko-ohjatun keskuslukituksen ohella vakiona ilmastointi.

Erityisesti nuorisoon vedotaan erikoisversioilla Grand Prix, Tattoo ja Digital Art. Nämä omaleimaiset, noin tuhannen euron hintaiset varusteversiot poikkeavat sekä sisäettä ulkoväritykseltään huomattavasti muista malleista.

Pienet moottorit vievät autoa kahden hengen kuormalla asiallisesti. Toki vaihteita tarvitaan, sillä voimaa ei ole liikaa. Onneksi vaihtaminen on tehty vaivattomaksi. Vaihteenvalitsin on erittäin hyvin käden ulottuvilla ja vaihteensiirtomekanismi toimii napakasti.

Yksi erikoinen lisävaruste on tiheämpi perävälitys. Vakion 3,43:n sijaan varustelistalta voi ruksata 3,73-välityksen, jolla saadaan lisää kiihtyvyyttä, toki kulutuksen kustannuksella.

Jari Kohonen

Moottori 01/09