Hankkisinko harrasteauton?
4.7.2008
Kesän kynnyksellä harrasteautot palaavat katukuvaan. Silloin saattaa herätä innostus palata nuoruuden muistoihin ja aikoihin, jolloin autoa pystyi korjaamaan ja huoltamaan ilman kalliita erikoislaitteita.
Harrasteauton määrittely on hieman monitahoista. Joillekin harrasteauto on täysin kunnostettu tai alkuperäiskuntoinen museokatsastettu ajoneuvo. Joillekin se on vain vanhempi auto, jonka kanssa voi puuhailla ja käyttää kesäautona. Toiset haluavat kunnostaa itse autonsa, toiset ostaa valmiina.
Auto itsessään ei useinkaan ole kovin kallis, mutta kunnostuksen myötä sille alkaa kertyä hintaa. Tällä hetkellä ns. käyttöautojen hinnat ovat laskeneet reilusti. Kymmenkunta vuotta vanhoja ja vanhempia saa hyvinkin edullisesti. Monet yrittävät myydä vanhan autonsa itse, koska hyvityshinnat vaihdossa ovat alhaisia. Moni saattaa ”sortua” ostamaan halvan kesäauton, mutta näistä yksilöistä voi löytyä hyviä harrasteautoja edullisesti.
Parikymmentä vuotta vanhojen autojen hinnat määräytyvät kunnon ja harvinaisuuden mukaan. Hinnoissa näkyy selvästi museoiän vaikutus. Museoautojen ikäraja nousi tänä vuonna kolmeenkymmeneen vuoteen, joten tällä hetkellä voi museorekisteröidä ainoastaan vuosimallia 1977 tai sitä vanhempia. Väliin putoavat vuosimallit ovat halpoja ja pelkona onkin, että moni harvinaisempikin automalli romutetaan ennen museoikää.
Harrasteauton käyttö tulee kilometriä kohden kuitenkin melko kalliiksi. Mikäli käytössä ei ole ylimääräisiä vakuutusbonuksia, lähtevät uuden liikennevakuutuksen bonukset nollasta. Kaskoon voi saada yhtiöstä riippuen ykkösauton bonukset. Useinkaan edulliseen harrasteautoon ei kannata ottaa kaskoa. Kalliilla kunnostettuun tai museoautoon on saatavilla erikseen räätälöityjä harrasteautovakuutuksia. Asiaa kannattaa tiedustella omasta vakuutusyhtiöstä. Vakuutuksen lisäksi tulevat vuosiverot ja katsastusmaksut. Nykyisin auton voi poistaa tieliikennekäytöstä, jolloin veroa ei tarvitse maksaa. Unohtaa ei sovi, että autokin vaatii kunnostusta ja huoltoa.
Normaalirekisteröity vai museorekisteröity?
Houkutus museorekisteröintiin on suuri, sillä autolle saisi edullisen vakuutuksen ja vuosikatsastus olisi vain joka toinen vuosi. Museoautolla on kuitenkin rajoituksensa. Sillä saa ajaa vain kolmenakymmenenä päivänä vuodessa. Katsastus on myös tarkempi, koska samalla tarkastellaan auton alkuperäisyyttä. Korjaukset on tehtävä alkuperäisyydestä tinkimättä. Valmiiksi museorekisteröityä ostettaessa kannattaa olla tarkkana, että auto on todella vaatimusten mukaisessa kunnossa. Museoautoa harkitsevan on hyvä tutustua kyseiseen merkkiin ja malliin etukäteen mahdollisimman tarkoin. Tässä onkin jo puolet homman hauskuudesta.
Harrasteautoille on tarjolla laajasti erilaisia kerhoja, joista löytyy tiedonvaihdon ohella myös elämää rikastuttavaa toimintaa ja uusia ystäviä. Autojen huolto ja rakentaminen ei ole pelkästään isien ja poikien välinen juttu. Tytöt ja naiset voivat olla hyvin innostuneita vanhoista autoista ja niiden ympärillä tapahtuvasta toiminnasta. Missään ei sanota, että se olisi vain miesten juttu. Harrasteauto on usein koko perheen harrastus ja merkkikerhojen tapaamiset soveltuvat koko perheelle.
Varaosia ja teknistä tietoa eri merkeistä löytyy netistä valtavasti. Kielitaito on hommassa tarpeen, jolloin voi syntyä kimmoke kertaamiseen tai jopa uuden kielen opiskeluun. Nuorille harrasteissa tarvittava kielitaito voi olla arvokas kannuste opiskeluun. Kirjallisuutta eri merkeistä löytyy paljon, samoin korjausoppaita ym. Nykyisin harrastamisen voisi väittää olevan helpompaa kuin yli kymmenen vuotta sitten. Osa autoharrasteen viehätyksestä onkin juuri tiedon hankinnassa ja osien hankinnassa. Rahaahan voi käyttää vaikka kuinka paljon, mutta halvallakin selviää, mikäli tyytyy vähemmän haluttuihin malleihin.