Meksikosta Kolumbiaan käy Petri Heinolan ja Kalle Männistön tie. Matkaan mahtuu ainakin maya-intiaanien kaupunkeja, mutkaisia ja mutaisia teitä, mahtavia sukelluksia ja niitä suuria kaloja tai ainakin kalavaleita, niin ja tietenkin villiä viidakkoa ja erilaisia ihmisiä.
Matkaan on varattu viisi kuukautta aikaa. Tarkoituksena on taittaa matka Meksikosta Kolumbiaan käyden tutkimassa jokaista eteen tulevaa maata. Matkabudjetti määrää tutustumaan hieman askeettisempiin majoitusvaihtoehtoihin ja tee-se-itse -tourit ovat varmaankin niitä parhaita (lue ainoita) vaihtoehtoja.
Matka Väli-Amerikassa Meksikosta Kolumbiaan päättyy, mutta ennen kotiin paluuta matkalaise tutustuvat vielä Cartagenan siirtomaakaupunkiin ja kadonneeseen intiaanikaupunkiin. Jalkapallohuligaaneihinkin tutustutaan ja tehdään unohtumattomia sukellusretkiä.
Panama Citystä löytyy mukavasti tekemistä ja näkemistä. Kaupungista löytyy esimerkiksi vanhoja kolonialismin ajan alueita, suuria ostoskeskuksia ja tietenkin se kanava. San Blas’n saaristossa Karibianmerellä tutustumme kuna-intiaanien elämään.
-
-
Plazakauppa
Matkalle mukaan - tutustu myös kirjahakuun
Euroopan upeimmat vaellusreitit
35,00 €
Napoli & Sorrento
25,10 €
Oodi ilolle
27,00 €
Tervetuloa paratiisiin
21,30 €
Matkakirja Roomasta Roomaan
18,10 €
Ensimmäinen tukikohta Panaman puolelta otetaan Boqueten pikkukaupungista, joka sijaitsee Panaman suurimman (ja ainoan) tulivuoren kyljessä, eli ylängöllä ollaan. Ilma on helpottavan raikas, lämpötila kuin lämpiminä kesäpäivinä Suomessa. Boquete tarjoaa matkailijalle paljon erilaisia aktiviteetteja, löytyy veneilyä, kahviplantaaseihin tutustumista, hevosseikkailuja ja paljon erilaisia vaellusreittejä.
Koko Väli-Amerikan ajan eri maissa on mainostettu quetsaleita, värikkäitä ja kaiketi harvinaisia lintuja. Nyt viimein ollaan tultu siihen pisteeseen, että on aika lähteä etsimään noita otuksia. Boqueten ja Cerro Punta -nimisen kylän välissä kulkee linnun nimelläkin varustettu vaellusreitti, joten sinne mars. Aamulla neljän jälkeen bussi Davidiin, jossa bussin vaihto ja nyt kohti Cerro Puntaa. Reilun kolmen tunnin bussimatkustamisen jälkeen Cerro Punta saavutetaan ja reippailu vaellusreitin alkulähteille saa alkaa.
Nicaraguasta edetään Costa Rican puolelle kohtalaisen sotkuisen rajan ylitse, kauppaa käydään ja raha vaihtaa omistajaa. Ensimmäiseksi etapiksi otamme Monteverden, tai itseasiassa Santa Elenan kylän, joka sijaitsee metsäisellä ylänköalueella. Aika nopeaa käy kuitenkin selväksi, että bussimatkustaminen Costa Ricassa ei ole mitään kovin nopeaa.
Granada itsessään tarjoaa mukavasti nähtävää, varsinkin erilaisista rakennuksista pitävälle henkilölle. Ensikosketuksen suureen Nicaraguajärveen voi hoitaa myös täällä varsin helposti. Granadan ympäristössä erilaisissa pikkukylissä ja kaupungeissa on omat mielenkiintoiset nähtävyytensä ja aktiviteettinsa. Näihin kun vielä lisätään vähintään 35 asteen päivälämpötila, voi Granadassa vierähtää päivä jos toinenkin.
Vamos a Väli-Amerikka: Kohti Karibiaa
15.4.2010
Roatanin saari on varsinainen turistirysä ja saarelle onkin esimerkiksi useita suoria lentoja monesta eri USA:n kaupungista. Roatan toimii myös Karibian risteilyalusten pysähdyspaikkana. Tänne emme tulleet kuitenkaan tapaamaan jenkkituristeja, vaan sukeltamaan.
Guatemalasta jatkamme matkaa El Salvadorin rantahietikoille käyttäen julkista liikennettä. Yhden matkapäivän aikana otamme autolautan virkaa ajavan puujollan, sekä kuusi bussia, kunnes pääsemme perille hyvästä surffausrannastaan kuuluisaan El Tuncoon. Sitähän mekin tänne tulimme kokeilemaan.
Nyt suuntana on Semuc Champey, jonka tunnetuin nähtävyys on noin 300 metriä pitkä kalkkikivisilta, jonka alitse kohtalaisen kokoinen joki vuolaasti virtaa. Onneksemme sillan päällä kulkeva vesi on uurtanut hienoja syviä pooleja, joihin voi hyppiä uimaan varsin turvallisin mielin.
Vamos a Väli-Amerikka: Kohti Guatemalaa
11.3.2010
Pakolliset jutut Belizessä on nyt tehty. Kun vielä manaattien bongausmatka peruuntuu, on aika suunnata mantereelle ja jättää hyvästit hetkeksi Karibianmerelle. Belize Cityyn saavutaan aamupäivällä ja sieltä otamme vanhan koulubussin kohti Guatemalaa. Bussi vie rajalle, josta passinleimaamisten jälkeen jatketaan hiacella kohti Santa Elenaa ja Floresta. Pätkähiace tuleekin suhteellisen täyteen, kun meidän lisäksi mukana matkustaa kaksikymmentä guatemalalaista.
Saavumme Chetumalista prameasti suoralla vesitaksilla Belizen puolelle ja suuntana ”paratiisisaari”. Vaikka Madonna kauniisti siitä laulaa, ei San Pedron kaupunki saa matkalaisia vielä haukkomaan henkeään. Haukkomista aiheuttaa korkeintaan hintataso ja palvelun törkeys.
Tlacolulaan sunnuntaimarkkinoilla on on kaupan kotikaljaa, kurpitsaa, kalkkunaa, kiviä, koruja ja kretonkia. Myyjillä on naurusta pitelemistä, kun meistä ei tulekaan kertaheitolla valkosipulilla maustettujen heinäsirkkojen ystäviä. Palan painikkeeksi käy mezcal-viina toukkineen.
Tunteja on takana pitkälle toistakymmentä, vaikka kellon viisarit eivät sitä todistakaan. Lentokone laskee Meksiko Cityn kentälle. Tästä se alkaa, viisi kuukautta Väli-Amerikkaa edessä.