Plaza

Alanya - Jylhissä maisemissa

31.8.2007

Alanyan loman ei tarvitse olla pelkkää rannalla makaamista, vaikka sekin tietysti onnistuu. Vuoristoiset rannat tarjoavat hienoja maisemia ja tippukiviluolan hämärä jännitystä. Massaturismi on vaurastuttanut Alanyaa, mutta samalla on hintatasokin noussut.

Erään tarinan mukaan Alanyan alkutaival turistikaupunkina alkoi aivan sattumalta vuonna 1948. Silloin sataman räjäytystöissä sortui vahingossa Kale-linnoituksen juurelta kallion seinämää, jolloin löydettiin Damlatas-tippukiviluola, joka on turistien suosima nähtävyys tänäkin päivänä. Luolan löydyttyä huomattiin, että tippukiviluolan ilma on erittäin terveellistä astmapotilaille. Paikalliset lääkärit kirjoittavat astmaa sairastaville luolassakäyntireseptejä yhä vieläkin. Siksi luola avataan nykyisinkin turisteille vasta kello 10 aamulla, sitä ennen luolan täyttävät astmapotilaat usean tunnin ajan joka aamu. Kun Alanyaan ensin alkoi virrata astmapotilaita hoitoa saamaan, sana kauniista maisemista levisi, ja pian kaupunkiin alkoi virrata turisteja ympäri Eurooppaa.

Suomalaiset matkanjärjestäjät ottivat Alanyan omien kohteidensa joukkoon 1980-luvun lopulla. Muistelen, että Alanya oli aikoinaan suuressakin suomalaisten suosiossa. Ei näytä olevan enää. Suomenkieltä toki edelleenkin osataan lähes joka kaupassa, mutta nyt eniten turisteja tulee Norjasta ja Ruotsista, hyvin paljon myös Hollannista ja Saksasta, jonkin verran myös Virosta ja Venäjältä. Tyrkyttävä kaupankäynti, joissa turisteja vedetään hihasta sisään kauppaan ja tarjotaan omenateetä, on mielestäni myös vähentynyt.

Nyt Alanyassa käy joka vuosi jo yli miljoona turistia, ja he jättävät kaupunkiin vuosittain yli miljardi dollaria. Kaupunki elää lähes pelkästään turismista. Ilmeisen hyvin elääkin, sillä vauraus alkaa näkyä pikkukaupungin katukuvassa. Huonokuntoisia taloja ei enää näy oikein missään. Rakennukset ovat joko uusia, tai vanhoja on kunnostettu. Kaupunki on kasvanut lyhyessä ajassa valtavasti. Lisää rakennetaan valtavaa vauhtia koko ajan.

Myös hintataso Alanyassa on noussut. Vielä 5 vuotta sitten 2 ihmistä söi paikallisessa ravintolassa yhteensä 10 dollarilla oikein hyvin, eli hintataso oli 5 dollaria per ihminen. Nyt edes 10 euroa per henkilö ei ravintolassa enää tahdo kaikissa ruokavaihtoehdoissa riittää. Niinpä nelihenkinen perheemme sai kulumaan ensimmäisenä lomapäivänä pelkkiin ruokiin yli 100 euroa. Seuraavina päivinä tosin selvittiin jostain syystä paljon pienemmällä summalla, mutta ihan Helsingin hinnoissa mennään – eipä ravintolassa syöminen Helsingissäkään olisi tullut juurikaan kalliimmaksi. Valuutanvaihdossa on ihan sama missä valuuttaa vaihtaa. Päivästä riippuen kurssit vaihtelevat kuitenkin vähän. VISA-korttikin käy useimmissa paikoissa.

Paikallinen olut, Efes on muuten yhtä hyvää kuin suomalaiset oluet, mutta selvästi halvempaa. Ravintolasta ostettuna iso tuoppi 2-3 euroa, kaupan hyllyllä noin euron per puoli litraa. Muut alkoholijuomat ovat selvästi kalliimpia kuin Suomessa.

Lentomatka Helsingistä Antalyaan kestää vajaat 4 tuntia, sen jälkeen noin tunti kuluu lentoasemalla ja kun matkatavarat on viimein saatu, matka jatkuu bussilla kohti Alanyaa. 130 km taittuu noin 2 tunnissa. Nyt maantie Antalyasta Alanyaan on lähes koko matkan 4-kaistainen, Alanyaan tullessa jopa 6-kaistainen ja nopeudet maltillisia, nopeusrajoitus taisi suurimmillaan olla 70 km/h. Puolivälissä matkaa teimme 15 minuutin pysähdyksen huoltoasemalla. Hintataso ”puolimatkan krouvissa” oli Alanyaan verrattuna korkea. Ostimme 2 hampurilaisleipää, 2 jäätelötuuttia, yhden oluen ja yhden pulloveden. Hinta 30 liiraa eli noin 20 euroa.

Itse kävin Alanyassa ensimmäistä kertaa 15 vuotta sitten. Silloin bussimatkalla Antalyasta Alanyaan oli joskus jopa vaarallisiakin tilanteita. Mutta toisin on nyt. Ainakin bussimatkalla kaikki näytti sujuvan erittäin turvallisesti, mutta edelleen liikenne on Turkissa niin riskaabelia, että esimerkiksi skootterin vuokraamista ei turisteille suositella. Paikallisista asukkaista suurin osa toki tietää, mitä punainen liikennevalo merkitsee, muttei silti sitä noudata. Myös yksisuuntaisia katuja ajettiin väärään suuntaan, joten jalankulkijanakin joutui olemaan tarkkana. Moottoripyöräilijöistä tai skootterilla ajelijoista juuri kukaan ei käytä kypärää, ja kyydissä on monesti koko perhe tai niin monta ihmistä kuin pyörän päälle mahtuu.

Kaikki suomalaisten matkanjärjestäjien käyttämät hotellit lienevät nykyisin ns. täyden palvelun viihdekeskuksia, joista ei välttämättä tarvitsisi poistua ollenkaan. Hotelleissa on omaa iltaohjelmaa suunnilleen joka toinen ilta, uima-altaat ovat hotellin viihtyisillä ja turvallisilla pihoilla. Hotellista löytyy myös valuutanvaihto, ruokakaupat, ravintolat, kahvilat, turkkilainen sauna ja hieroja, parturit, pelisalit ja matkaoppaat.

Sen verran mitä muiden lomailijoiden kanssa juttelimme, olivat kaikki omaan hotelliinsa tyytyväisiä, joten lienee ihan sama minkä hotellin itselleen valitsee. Joku ehkä painottaa hyviä näköaloja, jolloin yksi hyvä vaihtoehto saattaisi olla jyrkänteen partaalla sijaitseva Bella Vista –hotelli. Siellä omasta ikkunasta avautuu huimat näköalat Kleopatra Beachille. Jos kaupungin yöelämä on tärkeää, hotelli kannattaa ottaa itäisen rannan, eli Begonvill Beachin tuntumasta, mieluiten sen länsipäästä. Siellä ovat kaikki hienoimmat diskot ja ravintolat. Jos aikoo viettää lomansa uima-altaalla, lienee kai aivan samantekevää missä päin hotelli sijaitsee. Nykyään monella ravintolalla, kaupalla ja matkanjärjestäjällä on ilmainen ”pick-up service” eli he tulevat pikkubussilla hakemaan asiakkaansa hotellilta ja vievät heidät sinne takaisin, aivan ilmaiseksi. Senkin puolesta ihan sama missä hotelli sijaitsee. Jos kuitenkin hotelli sattuu olemaan kaupungin keskustassa tai keskustan tuntumassa, kaikki Alanyassa on kahden kilometrin säteellä, jolloin joka puolelle jaksaa vaikka kävelläkin.

Alanyan nähtävyydet

Alanyan nähtävyyksistä suurin ja kaunein on keskikaupungilta mereen työntyvän jyrkän kallioniemekkeen päällä oleva linnoitus – Kale. Se on peräisin 1200-luvulta. Se näkyy joka puolelle, ja sinne vievältä kiemurtelevaiselta tieltä näkyy todella upeat maisemat. Vielä 15 vuotta sitten linnoitus oli sellaisenaan samassa tilassa, mitä se oli ollut varmaan viimeiset vuosisadat, eli osittain raunioitunut, osa muureistakin sortumisen partaalla. Turistit saattoivat vapaasti mennä ihan mihin tahtoivat, vaikka olisivat kiivenneet jo rapautuneiden muurien päälle. Moni kiipesikin. Mutta toisin oli tämäkin nyt. Muureja oli korjattu ja linnoitukseen oli tehty laudoista kävelyreittejä, ja vaarallisimmat paikat oli eristetty rautaisin aidoin ja portein. Nyt liikkuminen linnakkeessakin oli turvallista, eikä enää tarvinnut itse varoa, mihin astuu.

Linnakkeen juurelta länteen avautuu kolme kilometriä pitkä Kleopatra Beach. Nimi tulee siitä, että tällä paikalla aikoinaan tiettävästi Kleopatrakin olisi käynyt uimassa. Hyvä uimapaikka se on vieläkin. Se on myös paikallisten asukkaiden suosiossa. Ranta on tosin äkkisyvä, mutta vesi on aivan kirkasta pohjaan asti. Aivan Kleopatran rannan ja kukkulan välissä on Damlatas-tippukiviluola, joka on noin 20 metriä syvä. Se oli joskus aikaisemmin puoliksi hämärä paikka, jossa salamavaloa käyttäen sai kuitenkin aika hyviä kuvia. Nyt paikka oli aivan viimeisen päälle laitettu hienoon kuntoon, ja sisällä oli valonheittimet, joiden avulla luola oli valaistu todella kauniisti.

Linnakkeen itäpuolella on 13 km pitkä ”itäinen ranta”, jolla nykyisin on hienompi nimi Begonville Beach. Se oli vielä 15 vuotta sitten lähes luonnontilassaan, ranta kivikkoinen, myös veden alla. Kivien seassa oli hankala kävellä. Nyt ranta oli kunnostettu, ja kukkulan juurella olevaan satamaan oli keskittynyt kaupungin yöelämä. Myös aikoinaan kaupungin keskellä sijainnut basaarialue on nyt laajentunut itäiseen rantaan kiinni.

Aivan sataman kupeessa myös Kizilkule eli ”punainen torni”. Se on alun perin vuonna 1226 rakennettu kahdeksankulmainen torni sataman puolustukseksi. Nimen ”punainen torni” rakennus sai, kun se vuonna 1956 kunnostettiin, ja silloin tornin yläosa rakennettiin punaisista tiilistä.

Meillä oli nyt ensimmäinen etelänmatka lasten kanssa ja siksi olimme reissussa vain viikon. Kaikki sujui kuitenkin todella hienosti, joten sen puolesta olisimme voineet olla vaikka kaksikin viikkoa, sillä turkkilaiset ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita. Hyvä esimerkki tästä sattui kun Alanyan meriristeilyllä joltain putosi jalkapallo mereen. Laivan tarjoilija hyppäsi heti laidan yli uimaan palloa kiinni, samalla kun laiva teki laajassa puolen kilometrin kaaressa ympyrän, ja jalkapallo ja tarjoilija poimittiin takaisin kyytiin. Tarjoilija sai matkustajilta mahtavat aplodit.

Vinkkejä onnistuneelle Turkin matkalle

• Maitohappobakteereita kannattaa ostaa ja syödä hyvissä ajoin ennen matkaa ja koko matkan ajan.
• Paikallisella vedellä voi pestä hampaat, mutta sitä ei voi juoda.
• Elokuussa Turkin etelärannikolla yli 40 asteen kuumuus voi olla suomalaiselle liikaa. Hotellin oppaan mukaan suomalaisia tulee kuitenkin elokuussa ihan yhtä lailla kuin muinakin kesän kuukausina.
• Kotoa kannattaa ottaa mukaan kahvipaketti, suodatinpaperit, aurinkorasvat ja puhdistusaineet haavojen varalta. Nämä ovat Turkissa kalliita, ja kunnollista kahvia ei saa mistään. Olut on halpaa, mutta väkevät viinat kalliita. Sadan euron päiväbudjetilla 4-henkisen perheen pitäisi pärjätä ihan hyvin, mahdollisten tuliaisten hinta tulee sitten päälle.
• Joka puolella kannattaa tinkiä. Myyjä kertoo aina kaksi hintaa, ensimmäinen hinta on niin sanottu ”normal price”, jota taatusti kukaan ei maksa koskaan. Seuraava kauppiaan ilmoittama hinta on se hinta, jolla hän haluaa myydä jotain juuri ja vain Sinulle ”special price only for you my friend”. Tästä jälkimmäisestäkin hinnasta kannattaa vielä neuvotella. Välillä tuntuikin ihan siltä, että turkkilaiselle myyjälle on tärkeintä on voitosta välittämättä, että kaupat syntyy. Monet kauppiaat myös arvostivat jostain syystä pieniä euroja, hinta liiroissa saattoi olla kaksinkertainen (virallinen vaihtosuhde 1.75).
• Omatoimimatkakin onnistuu. Lentoliput (2 aikuista + 2 lasta) maksavat alkaen 600 euroa edestakaisin Lufthansan koneilla Frankfurtin kautta, ja viikko hienossa hotellissa Alanyassa maksaa noin 300 euroa. Taksimatka Antalyasta Alanyaan maksaa 60 euroa per suunta.

Hintatiedot 7/2007

Teksti ja kuvat: Mika Rautio

• Seuraava sivu »

Sisältö

1. Alanya - Jylhissä maisemissa
2. Retkiä Alanyasta