Plaza

London Pass - avain Lontoon nähtävyyksiin

11.7.2006

Lontoo, Englanti

Jos Lontoon nähtävyyksiä on lähdössä katsomaan, matkan suunnittelu kannattaa aloittaa surffaamalla netissä sivulle www.londonpass.com. Sieltä voi ja myös ehdottomasti kannattaa tilata ”London Pass” -kortti, jolla pääsee ilmaiseksi sisään yli 50 paikkaan. Lisäksi passilla saa alennuksia monista ravintoloista ja ruokapaikoista, retkistä yms. London Pass kortin mukana saa tilattua maksutta London Pass Guide kirjasen, jossa on erittäin paljon ja yksityiskohtaista sekä tuoretta up-to-date-tietoa eri paikoista. Opaskirjasesta on paljon hyötyä matkan ennakkosuunnittelussa. Muitakin matkaoppaita kannattaa silti lukea.

Itse olen käynyt useita kertoja Lontoossa ja yhden lukukauden olen siellä opiskellutkin. Luulin siis tuntevani kaupungin ja sen nähtävyydet kohtalaisen hyvin, mutta olinkin väärässä. Aikojen saatossa Lontoo oli muuttunut, ja lisäksi London Pass Guidea lukiessani kirjasesta löytyi paljon sellaisiakin paikkoja ja nähtävyyksiä, joiden olemassaolosta en ollut koskaan kuullutkaan. Esim. Chislehurstin luolat ovat olleet olemassa jo tuhansia vuosia, mutta ensi kertaa sellaisista sain tietää vasta lukiessani London Passin Guide-kirjaa. Kannattaa käydä. Lämpötila luolissa on +10C, ja mailin mittaisen yht. 45 minuutin kierroksen tarkenee kyllä shortseissa ja T-paidassakin. London Pass Guidessa on myös yksityiskohtaiset ohjeet millä metrolla tai bussilla ja mitä eri reittejä kauempana sijaitseviin kohteisiin on helpointa matkustaa. Korvaamaton apu satunnaiselle turistille.

London Passin Guidessa ei kuitenkaan ole lueteltu kaikkia Lontoon tärkeimpiä kohteita. Sieltä puuttuvat mm. Madam Tusseaun vahakabinetti, London Eye ja London Dungeon. Näissä kohteissa London Passista ei ole mitään hyötyä, vaan sisäänpääsymaksut pitää maksaa portilla. Madam Tusseaun pääsylippu maksaa hankintatavasta riippuen noin 20 puntaa aikuiselta, London Eye on 13,50£ ja London Dungeon 15£, tässä muutamia esimerkkejä mainitakseni. Suunnilleen samalla hintatasolla on moni muukin turistikohde. Siksi London Pass, joka maksaa 12 puntaa päivä, eli 6 päivältä yhteensä 72 puntaa, on todella rahansa väärti, jos joka päivä käy keskimäärin vaikkapa vain kahdessakin eri paikassa. London Pass helpottaa myös kulkemistakin, sillä esim. hop-on-hop-off jokilaivaristeilyt Catamaran Cruisers ja The Tate Boat companyn aluksilla ovat ilmaisia. Samoin Windsorin linnaan, joka sijaitsee vyöhykkeiden 1-6 ulkopuolella pääsee ilmaiseksi Paddingtonin asemalta (vaihto Sloughissa), jos kädessä on voimassa oleva Lontoon passi sekä Travelcardilla, jossa on maksettuna vyöhykkeet 1-6.

Kokemuksia rikkaampana

Pidin erityisesti London Bicycle Tour companyn opastetusta polkupyöräretkestä. Sellaiselle voi osallistua sunnuntaisin klo 14:00 alkaen, pyöräretki on rentoa ajelua ja se kestää 3 tuntia. Mielestäni pyöräretki kannattaisi ajoittaa aivan lomansa ensimmäiselle tai ensimmäisille päiville. Pyöräily Lontoon katuvilinän vasemmanpuoleisessa liikenteessä ja liikenneympyröissä on jo sinänsä huima kokemus, ja ainakaan itse en ilman opasta uskaltaisi pyörällä tällaiseen vilinään lähteä. Oppaan perässä kiertely sujuu kuitenkin helposti ja turvallisesti, ja samalla opas kertoo monesti hauskojakin tarinoitaan useimmista keskustan paikoista ja nähtävyyksistä. Reitti kulkee mm. parlamenttitalon, Buckinghamin palatsin, Hyde Parkin ja Covent Gardenin kautta. Polkupyörällä moniin paikkoihin voi päällisin puolin tutustua nopeasti ja paljon tehokkaammin kuin jos ajelisi samat paikat läpi välillä metroon tai bussiin istuen, välillä taas kohteeseen kävellen.

Toinen mielenkiintoinen kohde oli kanavaristeily Jason´s Canal Boat Trip:n järjestämänä. Reitti kulki mm. Lontoon eläintarhan läpi, ja samalla sai kuulla paljon tarinoita ja historiaa kanaviin liittyen. Kanavan maisematkin olivat todella kauniita.

Jos on kiinnostunut kuninkaallisista palatseista, niin London Passilla ilmainen sisäänpääsy onnistuu Windsor Castleen, Hampton Court Palaceen ja Kensingtonin palatsiin. Mielestäni tärkeysjärjestys on myös tuo edellä mainittu, ja jos Kensingtonin palatsissa ei ehdi käydä, niin omasta mielestäni vahinko ei ole kovinkaan suuri. Sadepäivän täyteohjelmaksi sekin ehkä on ihan hyvä.

Windsorin linna sen sijaan oli todella upea. Kukkulalta oli mahtavat näköalat ympäröivään maastoon, ja linnan sisätilat olivat todella suuret ja loistokkaat. Windsorissa käyntiin pitää kuitenkin uhrata kokonainen päivä, mutta mielestäni se on sen väärti. Windsorin kylässä voi lisäksi tehdä vaivattomasti ja edullisestikin ostoksia, kun kääntyy linnasta pois tullessa vasemmalle, pääsee suoraan kylän pääkadulle, jossa lukuisten pikkuliikkeiden lisäksi on paljon suuriakin tavarataloja. Kaikki kävelykadun varrella, aivan muutaman sadan metrin matkalla.

Jos ottaa London Passin voimassa olon vaikkapa 6 päiväksi, niin silloin loman kokonaispituus olisi hyvä olla muutaman päivän pidempi. Loppupäivinä voi sitten käydä niissä kohteissa, joihin London Passilla ei pääse, ja loppupäivät voi myös pyhittää vaikkapa ostoksilla käynteihin, sekä omatoimisiin matkoihin Lontoon ympäristössä. Esim. yhden päivän junamatka Pariisiin on aika mielenkiintoinen kokemus.

Eurostar luotijunat Pariisiin lähtevät Waterloon asemalta, ja opasteet Eurostarin Check-in pisteelle ovat selkeät. Mukaan junaan tarvitset kolme asiaa. Eli passin tai jonkun vastaavan dokumentin rajan ylitykseen, junamatkan varausnumeron sekä juuri sen VISA-kortin, jolla junamatka on varattu ja maksettu.

Asemalla (jos et ole tilannut junalippuja esim. postitse kotiin) syötät varausnumeron e-ticket automaattiin, jolloin kone kysyy VISA-korttia, ja sen luettuaan saat käteesi junaliput. Niillä sitten passintarkastukseen ja turvatarkastukseen. Jos ei osaa automaatteja käyttää, aseman virkailijat varmaan auttavat ja opastavat mielellään, mutta jos nyt osaa ostaa lipun metroon, suunnilleen yhtä helppoa on lippujen tulostaminen Eurostarin e-lippu automaatistakin. Ovet laiturialueelle avataan noin 20 minuuttia ennen junan lähtöä, ja Check-in pisteessä on oltava 45 minuuttia ennen junan lähtöä. Tosin - jos on käynyt hakemassa lippunsa e-automaatilta jo vaikka edellisenä päivänä, sitten ei tarvitse enää aamulla jonottaa, ja silloin myös riittää, että on check-in portilla 30 minuuttia ennen junan lähtöä.

Pariisista takaisin tullessa voi tulla houkutus asemalle päästyään nousta lasiovien takana, laiturilla odottaviin Eurostars juniin, mutta lasiovet eivät kuitenkaan koskaan aukene. Oikea reitti takaisin junaan on katsoa taakseen sinne suuntaan, minne saapuneiden junien keulat osoittavat, ja mennä liukuportaat ylös, jossa ensin check-in, sitten passin tarkastus, sitten turvatarkastus, ja sitten toisia liukuportaita alas asemalaiturille. Opasteet Pariisissakin erittäin selkeät. Pariisin päässä erikoisuutena se, että sen jälkeen kun Ranskan rajaviranomainen on passin tarkastanut, niin sen jälkeen 5 metrin päässä olevalla tiskillä British immigration officen virkailija tarkastaa sen vielä uudestaan. Eivät näköjään luota toinen toisiinsa?

Pariisissa kuluu helposti 10 tuntia ja ylikin, sinä aikana ehtii käymään esim. Eiffel-tornissa, riemukaarella ja Louvressa. Paljon muuta ei sitten ehdikään. Jonotus Eiffelin hissijonossa kestää helposti 2 tuntia, sitten 2-tasolla joutuu jonottamaan ½-tuntia huipulle menevään hissiin, ja poislähtiessä uudestaan ½-tunnin jono, että pääsisi alas.

Eurostarin liput Lontoosta Pariisiin ja takaisin saa sitä halvemmalla, mitä aikaisemmin lippunsa on tilannut. Halvin edestakainen lippu aikuiselta maksaa 59 puntaa ja junamatkan kesto yhteen suuntaan on 2h 45min. Eli aamulla aikaisin liikkeelle ja iltamyöhään takaisin, jos Pariisissa aikoo käydä. Yksi tapa järjestellä matkansa olisi sekin, että saapuu ensin Lontooseen muutamaksi päiväksi, siirtyy sitten Pariisiin, on siellä muutaman päivän, ja palaa sitten joko Suomeen tai takaisin Lontooseen. Jos Lontoo-Pariisi akseli ei kiinnosta, niin Lontoosta Eurostarilla pääsee myös Brysselliin.

Itse lensin Lontooseen tällä kertaa Ryanairilla. Todennäköisesti lennän seuraavallakin kerralla. Stanstedista Lontoon keskustaan pääsee jatkuvasti sekä junilla että busseilla. Bussilippu esim. Terravision bussiin olisi maksanut laiturilta ostettuna 7 puntaa per suunta. Itse tilasin bussiliput kuitenkin netin kautta ennakkoon. Tuli edullisemmaksi sillä tavoin. Bussimatkan kesto aikataulun mukaan on 55 minuuttia, junamatka kestää 45 minuuttia. Itse pidän bussista, kun siinä näkee vähän maisemia ja katukuvaakin Lontooseen saavuttaessa, mutta varsinkin lasten kanssa matkustaville suosittelisin mieluummin junamatkaa. Sitten ainakin tietää mitä saa, eli junat lähtevät aikataulussa, ja matka kestää aikataulussa ilmoitetun ajan.

Linja-auton kanssa sen sijaan saattaa sattua kaikenlaista, ja niin sattui minullekin. Menomatkalla juutuimme moottoritien ruuhkaan, jota riitti kymmeniä kilometrejä. Ihme, että siinä nytkytellessä ei matka-aikaa kertynyt kuitenkaan kuin vartin. Onneksi ei ollut kiire mihinkään. Paluumatkalla puolestaan bussin ilmastointi meni rikki. Ilmastoidussa bussissa ei ollut mahdollista avata minkäänlaisia luukkuja ulkoilmaan, eikä esim. kattoluukkuja ollut olemassakaan. Kokemus yli 30 asteen helteessä oli mieleenpainuva. Suomalainen nyt istuu puoli tuntia vaikka sata-asteisessa saunassa, mutta moni turistit oli lähellä pyörtyä, varsinkin lapset alkoivat voida pahoin. Tästä huolimatta matkustan itse todennäköisesti seuraavallakin kerralla bussilla, mutta suosittelen kaikille muille, että helpommalla pääsee jos ottaa junan, vaikka se vähän enemmän maksaakin.

Perillä Lontoossa majoituin tällä kertaa Osborn Street 12:ssa sijaitsevaan ”City Hotel & Apartments” nimiseen paikkaan. Hotellin varaus käy kätevästi esim. www.booking.com -sivuilla. Hotelli sijaitsee noin kilometrin päässä Tower of Londonista, lähimmälle Aldgate East metroaseman sisäänkäynnille on noin 100 metriä. Netin kautta tekemäni varaus maksoi 10:ltä päivältä 60 puntaa(n.85 euroa) per yö eli yhteensä 600 puntaa (2 hengen huone omalla WC:llä ja suihkutiloilla). Sisääntuloaulassa, jos olisi maksanut respan hinnastossa olevan hinnaston mukaan, niin sama huone olisi ollut 150 puntaa per yö.

Continental aamiainen oli mielestäni ihan riittävän hyvä ja monipuolinen (paahtoleipää, kroisantteja, sämpylää, mysliä, muroja, marmelaadia, kahvia, teetä yms). Ei sitä voi verrata mihinkään Cumulus tai S-hotelli tasoiseen aamiaiseen, mutta lontoolaisittain kuitenkin mielestäni ihan OK.

Muutenkin koin hotellin suhteen saavani rahoilleni enempi vastinetta mitä edes uskalsin odottaa, joten uskallan kyllä suositella kyseistä hotellia muillekin. Ei siinä valinnassa ainakaan pahasti voi pettyä. Itselläni ei ollut valittamista minkään asian suhteen, mutta jos nyt jotain negatiivista olisi pakko keksiä, niin huoneen ikkunasta Lontoon City:n pilvenpiirtäjien edessä näkyvät matalat East Endin vanhat ja rähjäiset punatiilitalot eivät ainakaan kaikki kovin kauniita ole. Tältäkin seikalta voi toki välttyä, jos varaakin huoneensa naapurissa olleesta Ibis Hotellista. Se näkyi ikkunasta, ja se on vielä lähempänä Lontoon Cityä, eikä sielläkään hintataso ei ole kovin paljon City Hotel & apartments hotellia kalliimpi. Tästä Ibis City hotellista itselläni tosin ei ole mitään kokemuksia. Muita hotelleja Lontoon Cityn alueella ei sitten taida juuri olla.

Kuriositeetteja matkan varrelta

Lontooseen kannattaa ottaa mukaan askelmittari. Se ei paljon paina, ja se voi näyttää yllättäviä tuloksia. Omasta mielestämme me emme kävelleet kovin montaa metriä ”turhaan”, eli kohteesta toiseen siirryttiin aina metrolla tai bussilla, mutta silti ensimmäisenä päivänä askelmittarin mukaan olimme vähän reilun 12 tunnin aikana ehtineet kävellä yli 28 kilometriä. Jalat oli toki aivan puhki, sen huomaamiseen ei edes askelmittaria tarvittu, mutta siltikin askelien niin suuri määrä oli iso yllätys. Tosin, esim. British Museumin esitteissä kerrotaan, että jos kaikki osastot aikoo käydä läpi, pitää pelkästään kyseisessä museossa kävellä noin 4 km.

Toinen kuriositeetti liittyi London Passiin, jonka avulla käytännössä kaikki paitsi ruokailut olivat ilmaista. Esim. eräänä päivänä olimme olleet jokiristeilyllä, käyneet palatseissa, elokuvissa, keilaamassa, kanavaristeilyllä, jonka päätteeksi sitten syötiin päätepysäkillä Camden Townin ”Ice Wharf ” pubissa aivan sulkujen luona, ateria kahdelle maksoi 7,50 puntaa (joku tarjous kampanja). Ja ihan hyvää oli ruoka. Samana päivänä oli syöty myös jätskit ja käyty kahvilla. Hotellin aamupalalla pärjättiin kovassa helteessä pitkälle iltapäivään, joten kun päivän päätteeksi hotellihuoneella aloimme illalla miettimään, että paljonko sinä päivänä oli kulunut rahaa, niin lopputulos oli, että alle 10 puntaa. Aika erikoinen tilanne: kaksi ihmistä päivän Lontoossa, käyty aamusta iltaan lukuisissa eri paikoissa, ja silti rahaa ei oltu saatu kulumaan käytännössä lainkaan…

No, seuraavina päivinä shoppailtaessa otettiin sitten ”vahinko takaisin”. Shoppailupaikoista erityismaininnan ansaitsee ainakin sunnuntaiaamun Petticoat Line market, jossa esim. turisti-T-paidat olivat 10:llä 5 kpl. Samat paidat keskustan matkamuistomyymälöissä olivat 5-6 puntaa. Lisäksi Petticoat Linellä muutakin vaatetta ja muutakin tavaraa, todella edullisesti. Kalliimpia ja laadukkaampia ostoksia haluaville varmaan voi suositella Lontoon kuuluisimpia tavarataloja, eli Harrods, Selfridges (todella suuri!), Hamleys (lelut) ja Fornum & Mason (herkkuosasto).

Lopuksi toteutuneista kustannuksista pientä laskelmaa (2 aikuista, 10 päivän reissu):

Lentoliput Ryanairilla 205 euroa
Lentoaseman pysäköinti 26 euroa
Bussiliput kentältä Lontooseen ja takaisin 26€ Hotelli 900 euroa London Passit 2 kpl yht 216 euroa Travel cardit 144 euroa Lontoo-Pariisi-Lontoo Eurostarilla 207 euroa

Yhteensä 1731 euroa. Eli noin 86 euroa per henkilö per päivä.

Plus ruokailut, tuliaiset, muut shoppailut yms.

Teksti ja kuvat: Mika Rautio