Plaza

Yhdysvallat, New York, Vapaudenpatsas

Olimme lähdössä mieheni kanssa Karibian aurinkoon, kun päätimme aloittaa lomamme viikkoa aikaisemmin. Halusimme nähdä ja kokea Karibian letkeän elämänrytmin vastakohdan, New Yorkin sammumattoman sykkeen! Heitimme aurinkorasvojen ja sandaalien sekaan muutaman villapuseron ja hyvät kävelykengät ja hyppäsimme koneeseen.

Viisi päivää on armottoman lyhyt aika tutustua kaupunkiin, jossa voit käydä aamukahvilla Italiassa, lounaalla Chinatownissa, juoda iltapäivä teet Venäläisessä teehuoneessa ja päättää päivän illallisella Intiassa, joten kun suunnittelee matkaa noin 22 miljoonan asukkaan kaupunkiin, mukaan lukien esikaupunkialueet, on aikaa ja rahaa säästävää tutustua tarjontaan etukäteen ja poimia ne mielenkiintoisimmat nähtävyydet, reitit ja retket.

Kirjastoista löytyi useita teoksia ja oppaita New Yorkista. Internetin hyötykäyttäjinä olemme kuitenkin saaneet rahanarvoisia neuvoja ja vinkkejä muun muassa kohdemaan tai kaupungin omilta sivuilta suunnitellessamme aikaisempia matkoja. Tieto on päivitettyä, ja sieltä saat ajankohtaiset tapahtumakalenterit kohteesta. Tässäkin tapauksessa tutustuimme New Yorkin omille sivuille, jotka antoivat hyvän kokonaiskuvan tarjonnasta. Pitkä lento edessä tarjoaa viimeistään mahdollisuuden uppoutua turistioppaisiin, joista meidän raati valitsi suosikikseen Helsinki Median kaupunkikirjan, New York. Kaiken kattava opaskirja kävelykartoista, yksityiskohtaiseen paikkainformaatioon, jota on elävöittämässä 1200 värikuvaa.

New York on muutakin kuin pelkkä Manhattan. Siihen mihin loppumaton ihmisvirta ja pilvenpiirtäjät loppuvat, alkaa normaalisykkeellä elävä esikaupunkialue, monine museoineen ja nähtävyyksineen, mutta me emme ehtisi valitettavasti kuin raapaisemaan New Yorkin pintaa, joten listaltamme löytyi perinteiset “must”-nähtävyydet: Vapaudenpatsas, Empire State Building, Pier 17, American Museum of Natural History, Times Square, Harlem, Soho, Little Italy, China Town ja lisäksi loputon lista monia, monia muita kiinnostavia kohteita. Päätimme aloittaa listan alusta ja siirtyä kohteesta toiseen mahdollisimman paljon jalkaisin ja busseilla, nähdäksemme sen, mitä metrolla menettäisimme. Onneksi olimme varustautuneet hyvillä jalkineilla, nimittäin käveltävää riittäisi.

Dollareita vaihdoimme, kun kurssit olivat suotuisimmillaan. Tällä kertaa muistimme pyytää vain pieniä seteleitä, koska aikaisemmilla kerroilla törmäsimme useissa paikoissa samaan ongelmaan, jopa 50 dollarin seteli oli liian suuri, yrittäessämme maksaa ostoksiamme. Tässä kohtaa luottokortit pelastivat monet matkamuistot. Osasimme nyt varata dollarin seteleitäkin mukaan riittävästi tippejä varten.

Ensi vaikutelmat keltaisen taksin takapenkiltä

Takana on 6600-kilometriä ja aikaeroa suomeen -7 tuntia, kun koneemme alkaa laskeutua JFK:n lentokentälle. Mahdollisuuksien maa avautui eteemme jo heti lentokentällä, kun pohdimme eri vaihtoehtoja matkata 25 km päässä sijaitsevaan hotelliimme, Manhattanille. Kuljetukset hotelleille järjestyvät busseilla, metroilla, sukkulabusseilla, taxeilla, limusiinilla ja listalta löytyi myös helikopterit! Taxilta vie noin tunnin päästä lentokentältä Manhattanille, kun taas väsyneen matkustajan houkuttimeksi, helikopteri kiidättäisi asiakkaansa 10 minuutissa huikeiden maisemien yli, Manhattanin keskustan tuntumaan. Valitsemme näistä vaihtoehdoista perinteisen keltaisen taksin ja hintaa matkalle tuli 45 dollaria + 4 dollaria tietulliin (yhteensä noin 38 euroa).

Istuimme nyt perinteisen keltaisen taksin takapenkillä, kuunnellen intialaista kansanmusiikkia, New Yorkin pahimpaan ruuhka-aikaan. Juuri kun pilvenpiirtäjät alkoivat vilahdella kerrostalojen lomasta, sukelsimme tunneliin. Tullessamme tunnelista Manhattanin laidalle, todellisuus iskeytyi tajuntaan. Olimme todellakin täällä, pilvenpiirtäjien juurella. Lasitornit, joiden välissä kulkevat pikkukadut elivät ikuisessa varjossa. Saavuimme tunnin taksimatkan jälkeen hotellillemme Hotel Presidenttiin, 48th Streetille, joka sijaitsee kävelymatkan päässä Broadwaylta.

Kello oli 18.30, kun saavuimme hotellille, joten nähtävyydet oli jätettävä huomiselle. Ilta oli kuitenkin vielä nuori ja New York alkoi vasta heräillä. Lähdimme kävelemään hotellimme ovelta kohti valomerta. Saavuimme Broadwaylle, joka pysäytti ensikertalaiset ihmettelemään uskomatonta valoshowta! Liikkeiden sisääntuloaukot kilpailivat lavasteillaan ja valoillaan. Olimme kuin keskellä suurta näytelmää. Nämä olivat niitä nurkkia, joita näemme jatkuvasti elokuvissa ja sarjoissa. Tuttuja paikkoja, mutta kuitenkin olimme täysin eksyksissä.

Joka puolella näkyi kamerat kaulassa kulkevia turisteja, joiden niskat olivat koetuksella, nostaessaan katseensa pilvenpiirtäjien huipuille. Turisteja varoitettiin olemasta turistin näköisiä, mutta tässä kohtaa se tuntui mahdottomalta. Hämmästelevien turistien turvana oli kuitenkin kymmeniä jalkapoliiseja ja poliisiautoja, joten saimme keskittyä ihmettelemiseen. Kadut ovat täynnä liikkeitä, jotka myyvät halpaa elektroniikkaa, matkamuistoja ja kaikkea mahdollista -I Love NY -tavaraa.

Käännyimme Broadwaylta sivukadulle ja kävimme syömässä irlantilaisessa ruokapaikassa. Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Hyvänä esimerkkinä palvelusta oli se, kun mieheni tilasi pihvin mediumina ja ravintolan vuoropäällikkö tuli ystävällisesti kysymään, voisiko mieheni halkaista pihvin, jotta hän voisi tarkistaa pihvin oikean kypsyyden. Alku- ja pääruuat juomineen, maksoivat 50 dollaria (38 euroa) + tipit, joka on noin 15 - 20 % laskun loppusummasta.

New York on paikka, jossa ei nälän yllättäessä kannata rynnätä lähimpään hampurilaisravintolaan. Paikka on täynnä upeita ruokaravintoloita ja tarjonnan monipuolisuus takaa, että jokainen löytää omansa. Löysimme Brasilialaisen ravintolan, joka oli hotelliamme vastapäätä. Täällä mieheni söi yhden elämänsä parhaista pihveistä, ja itse sain todella herkullisen kana-annoksen. Ruoat, ruokajuomat ja brasilialaiset alkudrinkit maksoivat noin 90 dollaria (69 euroa) tippeineen.

Uuden lain mukaan jokaisen ravintolan ikkunassa tai ulkopuolella, pitää olla hinnat näkyvissä. Jos niitä ei ole, paikka kannattaa kiertää kaukaa. Moni tietämätön turisti on joutunut maksamaan kahviloissa, huikeita summia kahvikupista ja pullanpalasta, kun tarjoilija on tuonut loppulaskun.

Myrsky nousee

Aamun valjetessa, menimme aamiaiselle kulman takana olevaan kahvilaan, josta sai perinteiset puurot ja munakkaat, sekä tyypillisen amerikkalaisen aamiaisen pannukakkuineen ja hilloineen.

Sade yllätti meidät ja saneli säännöt päivän ohjelman suhteen. Menimme turistien infokeskukseen Broodwaylle. Ostimme kahden päivän lipun, joka sisälsi muun muassa Vapauden patsaan ja Empire State Buildingin sisäänpääsyn, liput sightseeing-busseihin, kolmelle eri reitille, jotka kattaisivat reitit eteläkärjestä, Uptownille Harlemiin, ja kaiken siltä väliltä. Kahden päivän lippu maksoi 73 dollaria (56 euroa) hengeltä. Tälle välille mahtui kaikki se, mitä olimme suunnitelleet näkevämme.

Hyppäsimme bussiin, joka tekisi reitin Uptownille. Sightseeing bussimme lähti kiemurtelemaan New Yorkin katuja kohti Central Parkkia, jonka läheisyydessä sijaitsee Museum of  Natural History, joka olisi ensimmäinen pysähdyspaikkamme. Matkaoppaamme näytti koko rahan edestä nähtävyyksiä, kertoi rakennusten historiasta ja merkittävistä paikoista.  Saimme myös erittäin hyviä vinkkejä, ohjeita ja varoituksia, mistä, ja mitä ei kannata ostaa. Esimerkkinä hän kertoi, että halpaa elektroniikkaa myyvät pikkuliikkeet, joita muun muassa Broadway oli pullollaan, myyvät mielellään tuotteitaan halvalla, koska tietävät, että emme välttämättä tule palauttamaan niitä takuu-aikana.

Joku matkustajista kysyi oppaalta, kuolisivatko he, jos he uskaltautuisivat metroon. Opas ihmetteli, mistä tämä New Yorkin maine oli lähtöisin. Hän vakuutti, että metrolla matkustaminen on  turvallista ja hyvänä esimerkkinä kertoi, että jopa kuuluisuudet, jotka haluavat päästä kaupungin toiselle laidalle mahdollisimman nopeasti, hyppäävät metroon. Manhattanin ruuhkaiset kadut eivät anna armoa limusiinilla matkustaville kiireisille kuuluisuuksillekaan. Turvallisin paikka kuitenkin metrossa on kuljettajan vaunussa, tai keskivaunussa. Tämän vinkin antoi 40 vuotta New Yorkissa ammatikseen ajanut mies.

Odotellessamme museon avaavan ovensa päätimme tehdä aamulenkin New Yorkin keskuspuistossa muiden lenkkeilijöiden seurassa. Puiston reunoilla kohoavissa arkkitehtuurisesti kauniissa rakennuksissa on kalliita asuntoja, joista opas kertoi yhdenkin talon sisältävän 30 asuntoa, joissa jokaisessa on vähintään 20 huonetta! Puistossa näkyi muutamia koiranulkoiluttajia, jotka oli palkattu vain ja ainoastaan huolehtimaan mm. näiden puiston reunoilla asuvien varakkaiden amerikkalaisperheiden koirista.

Central Park ei ollut kauneimmillaan puiden ollessa vielä lehdettöminä, mutta nähtävää riitti silmänkantamattomiin. Harmaaseen puistoon toi väriä Christon porttinäyttely, josta kirjoitettiin myös Suomen lehdissä. Portteja oli 7500 kappaletta! Jokainen portti oli samankokoinen ja näköinen. Kahden metallitolpan väliin oli ripustettu kirkkaan oransinen kangas. Kuljimme näiden liehuvien kankaiden alta, miettien samalla tämän taideteoksen tarkoitusta.

Tihkusade kasteli meidät ja kiiruhdimme museoon, jossa muutaman tunnin kierros saisi samalla kuivattaa vaatteemme. Museo täyttyi koululaisista ja turisteista. Esillä oli upea näyttely dinosauruksista, jalokivistä, merenelävistä, villieläimistä ja mahdollisuus nähdä muun muassa sinivalas luonnollisessa koossa.

Kun astuimme museosta ulos, vastassa oli kunnon lumimyräkkä. Hyppäsimme bussiimme, jossa oli tilaa vain näköalapaikoilla, bussin katolla. Heitimme sadeviitat niskaamme ja menimme suomalaisella sisulla loppureitin viitat hulmuten Harlemin kautta hotellillemme. Myräkkä yltyi myrskyksi ja kadut tyhjenivät. Puita kaatui autojen päälle ja kolarit työllistivät poliisit ja palokunnan. Sulkeuduimme hotellihuoneeseemme ja seurasimme myrskyn tuhoja turvallisesti televisioruudusta.

Lady Libertyn hameenhelmoissa

Myrskyisän yön jälkeen, tuuli jatkui kovana, mutta lumisade oli hellittänyt. Tänään oli vuorossa Downtown. Siellä odottaisi suurin osa kaikesta mitä olimme listanneet näkevämme. World Trade Centerin alue, Vapauden patsas, Wall Street, Pier 17, Brooklynin silta, China Town, Little Italy ja paljon kaikkea muuta.

Hyppäsimme reittibussiimme ja laitoimme jälleen niskamme koetukselle, oppaan osoittaessa nähtävyyksiä yksi toisensa jälkeen. Flatiron Buildingin ohitse ja muutaman mutkan kautta olimme Sohossa, josta ajelimme Chinatownin ja Little Italyn kautta Battery Parkille, jossa oli pysähdyspaikkamme.

Lähdimme kulkemaan puiston läpi ja odotimme, koska eteemme avautuisi näkymä seitsemän sakaran kruunua kantavasta rouvasta. Sakarat edustavat seitsemää valtamerta ja mannerta. Muutama askel kohti rantaa ja siellä se näkyi edessämme, Lady Liberty! Turvatarkastuksen jälkeen, pääsimme lautalle, joka kuljettaisi meidät patsaalle. Raaka ilma tunkeutui luihin ja ytimiin, mutta auringossa kiiltävät Manhattanin pilvenpiirtäjät, saivat jokaisen kameran kantajan kapuamaan sisätiloista lautan kannelle ja nappaamaan oman postikortti kuvansa. Kun pilvenpiirtäjät jäivät yhä kauemmaksi, kohosi Vapaudenpatsas sitä uljaampana meitä vastaan.

Patsaan jalustassa tutustuimme sen historiaan, rakennusvaiheisiin ja satoihin pienoismalleihin ja postikortteihin, joita tästä patsaasta on vuosien varrella tehty. Hissityttö huuteli halukkaita kyytiin ja pettymys oli ilmeinen meille ja monille muille kanssa matkustajille, kun meille ilmoitettiin, että emme pääsisi patsaan huipulle. Pääsisimme vain patsaan helmoihin asti. Syynä olivat syyskuun 11. päivän tapahtumat. Valitettavaa, mutta ymmärrettävää.

Hyppäsimme takaisin lautalle ja rantauduimme jälleen Downtowniin. Bussimme oli sopivasti pysäkillä ja matkasimme sen kyydissä South Street Seaportille, jossa on kuuluisa Pier 17. Se antoi enemmän kuin osasimme odottaa. Uljaan upeita purjeveneitä, haastamassa Manhattanin pilvenpiirtäjät. Rinta rinnan näky oli kuvaamisen arvoinen. Satama oli myös yhtä suurta ostoskeskusta, jossa olisi ollut ostettavaa matkalaukullisen verran. Ulkoterassilta avautui ykkösluokan paikat ihailla Brooklynin siltaa.

Valoja silmänkantamattomiin

Aurinko alkoi laskea ja kaupungin mainosvalot loistaa kirkkaammin. Illan pimetessä yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä, Fifth Avenuella sijaitseva, Empire State Building alkoi täyttyä. Kun tämä yksi New Yorkin suosituimmista nähtävyyksistä sai mastonsa, 10.11.1930, tuli siitä sen ajan maailman korkein rakennus. Turvatarkastusten jälkeen pääsimme hissiin, jossa vauhdin kiihtyessä kerrosnumerot eivät pysyneet mukana, vaan hyppäsivät kymmenen numeroa kerrallaan ylöspäin, sen selittäköön se, että hissit kulkevat 427 metriä minuutissa!

Romantiikan janoiset ja valomerta ihailemaan tulleet pariskunnat täyttivät Empire State Buildingin näköalatasanteen. Vaikka luulimme nähneemme loisteputkia ja vilkkuvia valoja tarpeeksemme Broadwayllä, veti nämä näköalat suomalaispariskunnan hetkeksi sanattomaksi. Värikkäitä mainosvaloja silmänkantamattomiin. Tämä kaupunki ei katuvaloja tarvitse!

Seuraava päivä meni kauppoja kierrellessä. Macy’s-tavaratalon puiset liukuportaat kuljettivat meitä kerros toisensa jälkeen ylöspäin. Opas kertoi tavaratalon olevan suurin maailmassa. Emme hetkeäkään epäilleet sitä seikkaillessamme sen kerroksia eteenpäin. Ensimmäiset kuusi kerrosta oli naisten vaatteita, joka sai mieheni hengittämään entistä raskaammin. Vinkkinä naisille neuvon ottamaan luottokortit mukaan ja jättämään miehen matkasta, kun tulette Macy’sille.

Pyörähdimme myös Virgin Megastoressa Broodwayllä, jossa uusimpien CD:en hinta oli 18 dollarin (14 euroa) luokkaa. Tuhansia CD:itä myytiin myös 2 kappaletta/15 dollaria, eli 11 euroa.

Ensimmäisenä päivänä kauppoja kierrellessä, turistikrääsä lähinnä huvitti mahdottomuudellaan ja nyt neljättä päivää niitä katsellessa, I love NY-paidat tuntuivat olevan se, mitä ilman ei voisi kaupungista lähteä.

Kun New Yorkin matka läheni loppuaan, totesimme olevamme loman tarpeessa. Olimme haravoineet New Yorkin katuja kymmeniä kilometrejä, ahmineet nähtävyyksiä ja tehneet viidessä päivässä sen, mihin moni varaisi tuplasti enemmän aikaa. Liian paljon jäi näkemättä ja New York muuttuu alituisesti. Täällä on kaikkea, kaikille. Monet palaavat tänne yhä uudestaan. New York on jotain, mitä ei pysty tuhannella sanalla, eikä muutamalla kuvalla selittämään, se on jotain, mikä on nähtävä ja koettava itse.

Tiedot ja hinnat ovat vuodelta 2005.

Teksti: Heidi Lindholm
Kuvat: Heidi ja Aki Lindholm