Plaza

Yhdysvallat, New York, San Francisco, kansallispuistot, Las Vegas, Grand Canyon, Los Angeles

Matkalaukun lukijat kirjoittivat omista vauhdikkaista ja ikimuistoisista kokemuksistaan USA:n määperällä. Lue kirjoituskilpailun satoa!

New Yorkin vilinää

Yritä nyt sen verran nukkua lentokoneessa, jossa iso ja ahtaasti istuva mies yskii ja ryskää etummaisessa penkissä, ja takana joku potkii tuoliasi. Lentokoneen ikkunasta avautuu silmiisi kirkas ja sininen näkymä. Tietysti asian valoisa puoli on se, että enää viisi tuntia ja voit astua jämäkälle Ison Omenan maaperälle.

Lentokentän ulko-ovien avauduttua sinua odottaa kymmenet erilaiset ihmiset, jotka huutavat ja heiluttelevat käsiä ja odottavat sinun antavan matkalaukun heille, hakevat sinulle taksin ja vievät sinut minne ikinä haluat. Luovutappa matkalaukkusi heille, niin et sitä luultavimmin enää näe. Kun astut ulkoilmaan viileästä tuloaulasta, kostea ja kuuma ilma meinaa kaataa sinut, se tunkee kasvoihisi kuin suuri hyökyaalto. Siinä huomaa helposti, kuinka raikasta, virkistävää ja kuivaa ilmaa me hengitämme Suomessa New Yorkin saasteiden täyteiseen, kosteaan ja kuumaan ilmaan verrattuna.

Viisi ensimmäistä päivää menee totutellessa paikalliseen päivärutiiniin, kestää hetki tottua olemaan melkein päivän verran kellossa jäljessä.

Seuraavat viisi päivää menevät totullessa Yonkersin vilinään. ”Pienessä” New Yorkin laitakaupungissa ihmiset kävelevat sinua vastaan lyhyissä shortseissa ja hihattomissa paidoissa, samana vuodenaikana kun sinä tottuisit koto Suomessa kävelemään verkkari ja t-paita päällä, jos et sateen ja tuulen takia niin hyttysten ja paarmojen.

Sitä päivää oli odotettu! New York, isompana kuin voit kuvitellakaan, kiireisempänä kuin voit kuvitellakaan. Wall Street, jossa mahahaavaa sairastavat pörssimeklarit ja maailman liikekeskuksen miehet ja naiset juoksevat mustissa puvuissaan joka suuntaa, yritä siellä sitten sulautua joukkoon, tyypillisenä suomalaisena turistina, kamera kaulassa, suomipaita päällä.

Kun saavut Empire State Buildingin juurelle, voit viimeistään huomata, kuinka suuresta paikasta on kyse. ”Vapise Näsinneula!”, rakennus tuntuu huutavan.

Yrittäessäsi sulautua joukkoon, huomaat itsekin käveleväsi hullunlailla, melkein juokset kadulta toiselle, et enää edes lopulta tiedä minne mennä, saatikka missä olet! Yksi ehkä upein rakennus, jonka kerkeät kiireeltäsi nähdä on Keskuskirjasto, ovella vartioivat leijonat, ja jyhkeät lähes Senaatintorimaiset portaat.

Times Square. Se on upeampi kuin kuvissa, kymmenet mainostaulut ja niiden vaihtuvat kuvat, Hard Rock Cafe, tuhannet ihmiset. Kokonaiskuvana muurahaispesä ja sen kaikki muurahaiset, voisi olla hyvä esimerkki havainnollistamaan sitä vilinää, mikä New Yorkissa vallitsi.

Kävellessä ahtailla kaduilla ja erilaisten kunnostustöiden takia rakennettujen suojien alla, huomaa kuinka kiireisiä ihmiset oikeasti ovat. Miksei heistä kukaan vain pysähdy hetkeksi, katso ympärilleen ja totea, kuinka upeassa kaupungissa he oikeasti elävät.

Teksti ja kuvat: Karoliina Heikkilä

USA:n kiertomatka Western Highlights

New York

Olemme tuskin saaneet äitini Raijan kanssa laukkua hihnalta kun laittomien taxien kalastelijat ovat kimpussamme. Jono keltaiseen taxiin näyttää pitkältä, mutta se etenee vauhdilla. Kiinteä taksa Manhattanille on aina 45$. Majoitumme Edison hotelliin, jonka 17:n kerroksen ikkunasta on osittain näkyvyys Broadwayn valtaviin, värikkäisiin mainostauluihin sekä alati vaihtuviin pörssikursseihin. Huomio kiinnittyy liikenteeseen ja sen keltaisten taksien loputtomaan virtaan, joita saarella onkin yli 13 000 kpl. Liikenteen meteli sekä taukoamatta ohi kiitävät hälytysajoneuvot hiljenevät vain pariksi tunniksi kello kolmen ja viiden välillä.

Seuraavana aamuna kadut täyttää herkullinen vastaleivotun leivän ja kahvin tuoksu. Ensikertalaisina olemme ostaneet kaupunkikierroksen etukäteen netin kautta. Nousemme pieneen retkibussiin parin korttelin päässä ja reilu kuuden tunnin kierroksemme kattaa 42 nähtävyyttä. Aloitamme oppaamme Robertin kanssa Keskuspuiston pohjoisosasta. Puistossa puiden oksat ovat pienillä silmuilla ja maasta pilkottaa pieniä keltaisia kukkia. Muita pysähdyspaikkoja ovat mm. Rockefeller Center, Flatiron Building sekä kauppa-ravintolakeskus Seaport, josta avautuvat näkymät Brooklynin sillalle.

Lautta kulkee ilmaiseksi Manhattanin ja Staten Islandin väliä. Heti rantaan päästyämme lautta tyhjennetään ja joudumme juoksemaan terminaalin läpi ehtiäksemme heti seuraavalle lautalle takaisin Manhattanille. Robert vitsailee, että yleensä käymme saarella noin 30 sekuntia, mutta teidän kanssanne taisi tulla ennätys, 10 sekuntia. Matkamme jatkuu kaksoistornien tyhjän montun kautta Wall Streetille. Pörssi on erittäin tarkasti vartioitu ja miehet ovat aseistettuja päästä varpaisiin. Jäämme pois Empire State Buildingin kohdalla. Robert suosittaa ruokapaikkoja 9th Streetillä. Illalla käymme kävelemässä ja valokuvailemassa vielä Broadwaylla.

Vaikka seuraavan päivän lento New York:n ja San Franciscon välillä on vain kuusi tuntia, tuntuu kuin siihen menisi koko päivä ja illalla hotellilla olemme liian väsyneitä tutustuaksemme edes lähiympäristöön.

San Francisco

Wisherman’s Wharf’in rantabulevardi on täynnä kauppoja, ravintoloita Pier 39:lle asti, jonka rantalaitureille hylkeet tulevat nauttimaan keväisen lämmittävästä auringosta. Etäällä näkyvät Golden Gate ja Alcatraz. Rantabulevardilta pääsee takaisin kuuluisilla raitiovaunuilla muutamalla dollarilla, mutta kävelemme takaisin kaupungintalon lähelle hotellille suorinta tietä kukkuloiden yli Hyde Streetiä pitkin. Näkymät ovat upeat, mutta loputon ylämäki laittaa kunnon todella koetukselle. Monet koettavat ajotaitojaaan mutkaisella Lombart Streetillä. Matkan varrelle osuu todella paljon kodittomia ja kerjääminen vaikuttaa toisinaan aika aggressiiviselta.

Seuraavana aamuna alkaa varsinainen kierroksemme ja tapaamme oppaamme Yvonne de Wittin sekä muut 40 matkalaista. Saamme reilun paketin tulevista retkistä, karttoja sekä muuta materiaalia muista matkakohteistamme. Yvonne kääntää kaikki kertomukset englannin lisäksi myös saksaksi ja hollanniksi. Kuljettajamme Ron pyörittelee näppärästi bussin kapeillakin kaduilla ja kaupunkikierrokseen kuuluu mm. finanssialue pilvenpiirtäjineen, kiinalaiskorttelit, Whisherman’s Wharf, Golden Gate Park. Pysähdymme Golden Gatella sekä Tyynenmeren rannalla, jossa surffarit taiteilevat korkeilla aalloilla. Twin Peaks-näköalapaikalta avautuvat näkymät yli kaupungin.

Yosemite - Fresno

11 km pitkää Yosemiten kansallispuistoa hallitsevat tummanvihreiden, suurineulasten sembramäntyjen lisäksi valtavat pystysuorat 600 -1200 m korkeat hopeanharmaat graniittiseinämät kuten El Capitan sekä Half Dome. Kalliot ovat kalliokiipeilijöiden suosiossa. Kiipeäminen vie pari päivää, jolloin yöpyminen tapahtuu roikkuvassa teltassa kallion puolessa välissä. Ylhäältä kalliolta syöksyvät pienehköt vesiputoukset. Aluella on paljon polkuja, joita voi kulkea jalan tai hevosella.

Calico town - Las Vegas

Pysähdymme aina parin tunnin ajomatkan välein jaloittelemaan. Mojaven autiomaan kohdalla Yvonne huomauttaa katsomaan välillä mihin astumme, täällä on kalkkarokäärmeitä sekä karvaisia tarantella-hämähäkkejä. Tänne laskeutuvat myös avaruussukkulat mikäli se ei onnistu kun Floridassa riehuu hurrikaani ja kuljetus perille tapahtuu myöhemmin tavallisen lentokoneen päällä. Täällä myös armeija tekee paljon omia testejään.

Kullankaivajien tekemä hopealöytö Calicon vuorenrinteeltä johti erittäin tuottoisaan kaivostoimintaan. Nykyään toiminta on lopetettu, mutta paikalla ovat yhä saluunat sekä muut rakennukset. Kokeilemme hopean huuhdontaa vaskoolilla. On myös suosittua otattaa itsestä valokuva entisajan vaatetuksessa, jolloin valokuva tosiaan näyttää aivan siltä kuin se olisi otettu 150 vuotta sitten.

Yvonne kertoo mielenkiintoisesta Vegasin historiasta ja pelkästään rajan ylitys Nevadan puolelle saa bussissa aikaan levotonta liikehdintää ja tuskin maltamme odottaa perille tuloa. Vuonna 1993 aseistetut miehet tekivät tähän asti Vegasin suurimman ryöstön tyhjentämällä rahankuljetusauton, saaliina yli 3 miljoona dollaria. Sekä miehet, että rahat ovat yhä kadoksissa. Casinot ottavat vain n. 4-5 %  voiton eli ihmiset todella voittavat täällä. Prosentuaalisesti määrä kuullostaa pieneltä, mutta turistien ja tulojen määrä on miljoonia..

Nykyään 9 maailman 10:stä suurimmasta hotellista on täällä, mutta Yvonnen kanssa säästämme jaloissa ja saamme oikoa ovista, jonne tavallisesti ei ole mitään asiaa. Mieleen painuvat mm. Venetian hotellin sisällä kiemurteleva joki gondooleineen. Menee hetki ennenkuin huomaa, että hotellin sisäpihan taivas onkin maalattu, ei oikea. Bellagion sisällä on trooppinen puutarha, suuri lasikukkakatto sekä perhostalo. Kahdeksalta näemme kuuluisan suihkulähde-shown. Vesi näyttää kirjaimellisesti elävän musiikin tahdissa. Downtown ja Freemont Streetin jälkeen ajamme hitaasti pääkadun, Stripin päästä päähän kahdesti, että jokainen varmasti näkee kaiken esteettä. Osa meistä on varannut liput Rat Pack-esitykseen.

Seuraava päivä on omaa aikaa. Emme ehdi edes aamiaiselle kun huomaamme tuttuja kasvoja peliautomaattien ääressä. Useilla hotelleilla on palvelu, jossa minibussi kuljettaa tunnin välein hotellilta Stripille ja takaisin. Jokaisella hotellilla on oma vetonaulansa, jolla houkutellaan kokonaiset perheet sisälle ja mahdollisesti myös pelaamaan. Seinillä ei ole ikkunoita tai kelloja, jotta ihmiset eivät huomaisi ajan kulua. Amerikkalaiset sekä japanilaiset pelaavat lomansa aikana eniten, n. 500 dollaria. Jos voittaa vähänkin enemmän, casino tarjoaa jopa ilmaisen sviitin, jotta ihmiset pelaavat aamulla ja häviävät juuri voittamansa rahat.

Tutustumme hotellin kohteesta toiseen. Mandala Bayn sisällä oleva Shark Reef Aquarium (15,95$) sisältää mm. trooppisia kaloja sekä lasitunnelin, jossa hait uiskentelevat yläpuolellamme. Olemme täysin keskellä erämaata ja vuoret ympäröivät kaikkialla. Vaikutuksen huomaa kun lämpötila nousee jopa huhtikuun alussa auringossa jo 40 asteeseen eikä virkistävää tuulta ei ole. Koko päivän kävely vie loputkin voimat eikä jaloissa tunnu olevan enää tuntoa. Tropicanassa olisi varmasti mielenkiintoinen Titanic-näyttely, mutta päätämme kuuden aikaan palata hotellille heti ensimmäisellä taksilla.

Zion - Bryce Canyon

Maisemat muuttuvat harmaasta hiekasta ruskean punertavaksi. Maassa on pieniä vihreitä pensastupsuja. Arizonassa tie mutkittelee kymmeniä kilometrejä alamäkeä, läpi kanjonimaisen vuorijonon. Maisemat ovat vaikuttavia jo nyt.

Ensimmäisenä saavumme Zionin kansallispuistoon. Täällä kevät on pidemmällä ja puissa on jo pienet lehdet vaikkakin vuoristoinen ilma on jo huomattavasti viileämpää. Matkalla Bryce Canyonille maasta nousevat kivipilarit ovat täysin oranssin värisiä. Alueelle on ominaista kauniit, korkeat pylväsmäiset kivipatsaat, jotka ovat jäänet jäljelle miljoonien vuosien eroosiosta.

Aamulla voi vain ihmetellä muutosta; eilisen 40 asteen helteisestä ihmisvilinästä, olemme nyt keskellä erämaata, kuu loistaa korkealla ja pakkasta on 5 astetta. Tältä alueelta on kotoisin myös Sundance Kidin kumppani Butch Cassidy, hevosvaras ja pankkirosvo. Heidät muistetaan mm. junaryöstöistä, jossa saaliina oli mm. 50 000 $ mikä oli valtava raha tuohon aikaan. Heistä ei ole tarkkaa tietoa, mutta osa haluaa uskoa, että he elävät tänä päivänäkin USA:ssa.

Grand Canyon

Pysähdymme Lake Powell -padolla. Järvi on maailman suuri ihmisen tekemä järvi. Sen täyttö aloitettiin 1980 ja se vei 17 vuotta. Rantaviivaa sillä on n. 3000 km. Nykyisin sen pinta on vain puolet mitä se oli täytettäessä. Navajot tulivat alueelle n. 1400-luvulla. He tekivät suuren vaelluksen USA:sta Meksikoon, jossa moni vanhus ja lapsi kuoli kylmiin pakkasiin. Lopulta USA antoi luvan heille palata takaisin tänne, joiden reservaatti on nykyisin USA:n suurin, käsittäen 2000 intiaania. Navajo on saanut nimensä muilta intiaaneilta, tarkoittaen vihollista. Teiden varsilla näkyy heidän savimajoja, ovet osoittaen itään päin.

Olemme ajaneet tunti toisensa jälkeen ja olemme todellakin keskellä ei-mitään. Kapea tie mutkittelee lyhyiden mäntyjen keskellä ja on vaikea uskoa, että seuraavaksi edessä on 446 km pitkä, 29-60 km leveä Grand Canyon. Itse kanjoni saa todellakin sanattomaksi. Seinämissä on kerrostumia ja lukematon määrä erilaisia värisävyjä, joita aurinko sekä varjot muuntelevat. Olemme varanneet ylimääräisen 1/2 tunnin helikopterilennon ja emme saa ottaa mitään mukaan, kameraa lukuunottamatta. Meidät punnitaan kassalla ja mukaan mahtuu 6 henkilöä, joista kevyin pääsee ohjaajan viereen. Ilmasta käsin kanjonista saa paremman käsityksen, mutta äkilliset tuulen puuskat saavat kopterin inhottavasti heilahtamaan.

Flagstaff - Sedona - Laughlin

Aamulla ajamme Kanabin läpi. Alue on tunnettu täällä filmatuista lännen elokuvista, jossa mm. John Wayne näytteli yli 50 elokuvassa. Sedonassa jeeppi vie meidät paikalliselle näköalapaikalle. Kalliot ja kivimuodostelmat ovat ruskean punasävyisiä. Maisemassa on pieniä käppyrämäntyjä, erilaisia kaktuksia ja mehikasveja. Maisema muuttuu jälleen kun bussimme kipuaa serpeenitietä ylös Oak Creek Canyoniin. Palaamme takaisin harmaan sävyiseen erämaahan pitkine kuusineen. Näköalapaikalla intiaanit myyvät paikallisia käsitöitä.

Matka jatkuu Route 66-tietä Seligmaniin. Suuren laman aikaan vettä ei ollut eikä sitä voitu kuljettaa sisämaahan ja karja alkoi kärsiä. Ihmiset kuljettivat lopun karjansa turvaan Route 66 pitkin Kaliforniaan. Tietä ei enää tarvittu kun ihmiset olivat muuttaneet pois ja rinnalle rakennettiin paljon nopeampia moottoriteitä. 60-luvulla eräs mies kokosi liikkeen tien pelastamiseksi, johon moni liittyikin. Tänä päivänä tie on nähtävyys ja tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt täällä. Tapaamme paikallisen parturin, miehen, joka taisteli tien säilymisen puolesta. Illaksi saavumme juuri Nevadan rajalle, Laughliniin. Aquarious -hotellin tien toisella puolella on valtava Outlet-ostoskeskus.

Los Angeles

Aamiaisen valikoima sisältää täysin käsittömättömän määrän kylmiä ja lämpimiä ruokia, mukaan lukien shamppanjan. Saavuttaessa Los Angelesiin, tien varret täyttyvät värikkäistä kukista sekä pitkistä huojuvista palmuista. Pysähdymme Union Stationilla, jossa on markkinat. Myyntikojuissa on mm. intiaanien käsitöitä sekä nahkalaukkuja. Kaupunkikierroksella näemme mm. finassikeskuksen sekä Walt Disneyn konserttitalon. Ajamme vielä Hollywoodiin Rodeo Driven kautta Sunset Boulevardia pitkin ja katselemme kuuluisia tähtiä. Marilyn Monroe halusi oman tähtensä alusvaateliikkeen eteen, tänään paikalla sijaitsee McDonalds. Tähden saa ostaa asfaltille suosittelujen jälkeen 25 000 dollarin hintaan.

Hotellimme takana olevalla lentokentällä on filmattu mm. Casablancaa sekä Pearl Harbouria. Seuraavana päivänä osa jatkaa Universal Studiosille, mutta me jatkamme Yvonne kanssa takaisin Hollywoodiin. El Capitan -teatteri on entisöity alkuperäiseksi ja näemme parvelta pätkän Disneyn elokuvaa. Kiinalaisen teatterin edessä kokeilemme tunnettujen näyttelijöiden kädenjälkiä omiin. Teatterin edessä kuka tahansa voi tulla esittämään omaa idoliaan ja paikalla on mm. Charlie Chaplin, Batman, Elvis, Mikki Hiiri sekä Michael Jackson.

Kodak-teatterissa saamme perinpohjaisen selvityksen Oscareista. Tulemme kulissien kautta lavalle ja sali on niin vaikuttava, että ensimmäiseksi tahtomattaan tekee mieli kumartaa ja pitää jo kiitospuheita. Teatteriin tuodaan 2 viikkoa aiemmin pahvilevyt tähdistä, jotta kameramiehet voivat harjoitella lähetystä varten. Broadwaylla lavasteverhoja on n. 30 kpl, täällä niitä on yli 70. Jokainen verho voi nostaa norsun verran.

Teatteriin mahtuu n. 3500 ihmistä, joista 800 on akatemian jäsentä. Loput ovat näyttelijöitä, jotka ovat ehdolla oskareihin. Sali ei ole koskaan tyhjä. Kun näyttelijä lähtee lavalle, näytetään mainoksia ja stunt juoksee smokissa tyhjälle paikalle. Naisilla on lenkkarit iltapukujen alla. Akateemian kautta voi hakea varamieheksi, vaatimuksena on hyvä kunto sekä välipitämätön asenne eli ei voi näyttää ulospäin vaikka vierellä istuisi Tom Cruise. On suurempi todennäköisyys voittaa Oscar kuin päästä sisälle filmiakatemiaan päättämään Oscareista.

Kuorten haltijoita on 2 kappaletta ja heidät eristetään kunnes saapuvat tilaisuuteen laukut kiinnitettyinä kettingillä ranteeseen lavan taakse. Painava Oscar-patsas sisältää hopeaa, nikkeliä, kuparia sekä 24 karaatin kultauksen. Nimet kaiverretaan myöhemmin. Lehdistöä ei koskaan päästetä teatteriin ja siellä on aina ehdoton kuvauskielto. Alunperin vuonna 1929 120 ihmistä kävi illallisilla ja oscareiden jako vei 10 minuuttia. Nyt pelkästään, että kaikki tähdet saadaan limousiihin vastapäätä olevasta hotellista, kestää yli 4 tuntia.

Lounas on varattu Pizza Kitcheniltä ja syön yksinkertaisen, mutta varmasti elämäni herkullisimman valkosipuli-sieni-pasta -aterian. Ravintolasta on suora näkyvyys vuoreen rinteessä olevalle Hollywood-kyltille. Vaikka kaikki elokuvamaailma, käsite Hollywood ja sen tuoma glamour on ennen ollut vierasta, täällä ilmapiiri vain yksinkertaisesti tarttuu. Uteliaisuus nousee aina kun vierelle tai kadun toiselle puolelle pysähtyy pitkä musta limousine ja on jännittävää odottaa nouseekohan autosta taas kuuluisa filmitähti.

Kaksi tuntia kestävän Tähtiajelun aloitamme Mulholland Driveltä, josta avautuvat näkymät hieman utuiseen kaupunkiin. Kuljettajamme Rosa näyttää myös tuttujen elokuvien filmauspaikkoja. Ehdimme nähdä toinen toistaan loisteliaampia filmitähtien koteja kuten mm. Cherin, Madonnan, Beckhameiden ja Christina Aquileran kodit. Pihat ovat äärettömän kauniita kukkaistutuksineen ja nurmikot on lyhennetty kuin viivottimen kanssa. Ajamme Ben Affleckin ja Jennifer Gardnerin talon ohi, kun Ben lähtee samaan aikaan pihalta avoautollaan aivan peräämme. Tuskin saamme kamerat ikkunaan kun meidät, autollinen paparazzeja huomataan ja Ben kaasuttaa vauhdilla paikalta. Matka jatkuu vielä Beverly Hillsiin, mutta Bel Air jää porttien taakse tällä autolla.

Santa Barbara - Solvang - Arroyo Grande

Santa Monican ja Malibun rantatie kiemurtelee Tyynen valtameren viertä. Vuoren rinteillä on monien kuuluisien näyttelijöiden, kuten mm. Goldie Hawnin, Sylvester Stallonen, Tom Hanksin ja Larry Hagmanin taloja. Rannalla on surffareita, mutta aaltoja ei oikein ole. Santa Barbarassa pysähdymme oikeustalolla, jonka kellotornista on näkymät yli espanjalaistyylisen kaupungin. Talot ovat valkoisia, joissa on punertava tiilikatto. Pitkän rantalaiturin päässä on useita äyriäisravintoloita sekä matkamuistomyymälöitä.

Pysähdymme vielä pienessä tanskalaisessa Solvangin kaupungissa. On kuin olisi tullut kokonaan eri maahan. Kokonaisuudessaan tämä pieni kaupunkin on todella kaunis. Kaikki talot ovat erittäin koristeellisia, kadun kulmassa on pieni tuulimylly. Myöhemmin matka jatkuu ja kumpuilevan maaston rinteillä on silmän kantamattomiin viiniviljelmiä, joita kastelevat kastelujärjestelmät. Hotellimme on Arroyo Grandessa ja yllättäin taas aivan ostoskeskuksen vieressä.

Carmel - Monterey

Montereyn lähetysaseman ja linnoituksen asukkaat eivät tulleet toimeen, vaan rakensivat viereen uuden kaupungin, Carmelin. Carmelissa asuu paljon taiteilijoita ja talot eivät ole paljon meidän kesämökkejä isompia, mutta niiden hinnat alkavat puolesta miljoonasta ylöspäin. Kaupungin pormesterina on toiminut mm. sen pitkäaikainen asukas Clint Eastwood. 1900-luvulla havaittiin, että Montereyn edustalla oleva lahti on syvempi kuin Grand Canyon ja täynnä kalaa, kunnes sekin ajan myötä kalastettiin loppuun. Pebble Beach on yksi maailman vaikeimmista golfradoista sen tuulien vuoksi. Alueen puutkin näyttävät kasvavan täysin poikittain. Rantalaiturin

Seuraavana päivänä palaamme San Fransiscoon. Takana on aivan uskomaton määrä vaihtelevia maisemia. Ajokilometrejä parin viikon aikana tuli n. 3200 km. Yvonne tekee viikon päästä kierroksen itäisellä rannikolla uusien matkustajien kanssa. Ron pitää vapaata 3 päivää ja tekee saman kierroksen uudestaan. Yvonne kertoo vielä vinkkejä seuraavalle kerralle: tie nro 12 Bryce Canyonista koilliseen on erittäin kaunis sekä samalla suunnalla olevat muut kanjonit. Lake Tahoen alue kuuluu myös hänen suosikkeihin.

Matkan varaus SMT; matkan järjestäjä amerkkalainen matkatoimisto ATI

Retket lisämaksusta

NY kaupunkikierros, 60$/hlö, www.newyorkpartyshuttle.com 
Las Vegas illalla, 29$
Helikopterilento Grand Canyonilla, 155$
2 h Hollywood walking tour, lounas sekä 2 h Movie Star Homes Tour, 83$

Hotellit

Edison Hotel, New York
Holiday Inn Civic Center, San Fransisco
Vagabond Inn Exec., Fresno
Best Western Mardy Gras, Las Vegas
Bryce View Lodge, Bryce Canyon
Holiday Inn Express, Flagstaff
Aquarius Casino Resort, Laughlin
Airtel Plaza Hotel, LA
Best Western Casa Grande Inn, Arroyo Grande

Teksti ja kuvat: Sari Kivelä