Miami Beach art decon lumoissa
30.5.2006
Viitisensataa vuotta sitten uskottiin, että nuoruudenlähde löytyisi Bimini-saarilta, Atlantin aaltojen syleilystä, nykyisestä Miami Beachistä suoraan itään.
Tämän uskon saattelemana espanjalainen Juan Ponce de Leon lähti purjehtimaan nuoruutta kohti. Hän selviytyi pitkästä merimatkasta, mutta ei löytänyt lähdettä. Sen sijaan hän löysi Floridan. Hän rantautui matkaseurueineen nykyisen Saint Augustinen, Floridan vanhimman kaupungin paikkeille pääsiäisen aikoihin vuonna 1513.
Nuoruudenlähdettä ei ole Bimini-saarilta löytynyt. Voisiko se löytyä naapurista, Miami Beachista? Riippuu näkökulmasta.
Miami Beach tarjoaa ainakin aurinkoa ja lämpöä, turkoosinsinisen meren ja runsaat 25 kilometriä vaalean hiekan peittämää rantaa. Meren puolelta palmujen reunustama rantakatu, Ocean Drive kahviloineen ja ravintoloineen, yökerhoineen ja hotelleineen sykkii sitä elämää, jossa ei murheita muistella. Saattaapa siinä sykkeessä ikääntyminenkin unohtua.
Onko nuoruuden haikailu syynä siihen, että Miami Beach on saanut asukkaikseen ja myös vierailijoiksi paljon eläkeläisiä? Tai ehkäpä syyksi riittävät lämpö ja valo. Tai hiekka kengässä.
Sanotaan, että jos kenkiinsä saa Miami Beachin hiekkaa, sinne palaa uudelleen. Aivan kuin Fontana di Treviin heitetty kolikko takaa paluun Roomaan. Miami Beachin vaalea ja hieno hiekka on peräisin merenpohjasta, toisin kuin Kanariansaarilla rantadyynien hiekka, joka on lentänyt sinne Saharasta.
Miamin kaupungin kyljessä sijaitseva Miami Beach on oma erillinen kaupunki, ja South Beach nimensä mukaisesti kaupungin eteläosa hiekkarantoineen. Miami sana juontaa juurensa intiankielisistä sanoista Ma Ama, jotka tarkoittavat makeaa vettä, jokea. Vakituisia asukkaita Miami Beachissa on, laskutavasta riippuen, noin 100 000.
Miami Beachissa on Yhdysvaltain ensimmäinen ostos- ja kävelykatu, Lincoln Road. Eikä tarvitse kauan ympärilleen katsella, kun huomaa, että se on yksi shoppailijan taivaista.
Yhdysvaltain presidenteistä myös Washingtonilla ja Jeffersonilla on oma Avenue. Ruutukaavan mukaan rakennettu kaupungin keskusta kunnioittaa myös geometrian isäksi nimettyä Eukleidesta Euclid Avenuella. Itäistä rannikkoa myötäilevä, kaupungin pisin katu Collins Avenue muistuttaa 1800-luvulla eläneestä kirjailijasta Wilkie Collinsista, joka oli ensimmäisiä jännitys- ja salapoliisiromaanien kirjoittajia.
Pastellista art decoa
Miami Beach on tarjonnut miljöön lukuisille enemmän ja vähemmän jännittäville elokuville sekä monien lehtien muotijutuille. Eikä suinkaan pelkästään hiekkarantojensa tai unohtumattomien auringonnousujen ja -laskujen takia.
Kaupungin ainutlaatuinen erikoisuus on art deco -alue, jonka rakennukset syntyivät hurrikaanin jälkeläisinä. Vuonna 1926 raju myrsky runteli eteläistä Floridaa ja tuhosi Miami Beachin puiset rakennukset. Tilalle rakennettiin uudet talot, art deco -tyylin mukaisesti. Väriltään ne olivat alun perin valkoisia.
Vuoden 1929 pörssiromahduksen aiheuttama lama surullisine seurauksineen oli ratkaiseva syy rakennusten maalaamiseen. Värikkyyden uskottiin vähentävän masentuneisuutta ja lisäävän uskoa tulevaan.
Tuohon aikaan väriteknologia ei kuitenkaan ollut riittävän kehittynyttä. Kirkkaassa auringonpaisteessa värit haalistuivat pastellisävyiksi.
Nykyisin talojen pastellinsävyt ovat tarkoin suojeltuja. Rakennusten kuntoa valvotaan huolellisesti. Säännöllisesti pidettävissä kokouksissa asiantuntijat päättävät maalaamisen tai muun kunnostamisen tarpeesta. Ehostustyöhön kelpuutetaan vain huippuammattilaisia. Miami Beach osaa vaalia aarteitaan.
Kun art deco -tyyli 1920-luvulla syntyi, se hylkäsi edeltäjänsä, art nouveau -tyylin suosimat pastellisävyt. Niinpä Miami Beachin art deco -rakennusten aikoinaan haalistuneet pastellisävyt ovat tyylihistoriallinen kuriositeetti. Siitä syystä niiden lumo sekä alueen välittämä tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä säilyy matkamuistona kauan.
Art decosta lyhyesti
Selkeimmin art deco -tyyli ilmaisi itseään ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisenä aikana. 1920-luvulla uudella tyylillä ei ollut vielä
nykyistä nimeään. Tuolloin se oli vain Style Moderne, moderni tyyli. Nimi art deco syntyi vasta 1960-luvulla, kun Bevis Hillier, brittiläinen taidekriitikko ja historioitsija, johti sen Pariisissa vuonna 1925 pidetyn kansainvälisen näyttelyn nimestä, L’Exposition Internationale des Arts Décoratifs Industriels et Modernes.
Uusi visuaalinen tyylikieli ei syntynyt pelkästään suunnittelijoiden ideoista, vaan siihen vaikuttivat myös monet yhteiskunnalliset muutokset, ihmisten toiveet ja pyrkimykset, esteettiset unelmat.
Art deco -tyyli näkyi arkkitehtuurin ja sisustuksen lisäksi laajasti monilla elämän alueilla, esimerkiksi taideteollisuudessa, vaatemuodissa, koruissa ja graafisessa suunnittelussa. Pohjimmiltaan uusi tyyli ”modernisoi” monia sitä edeltäneitä taidesuuntia. Art deco otti vaikutteita mm. kubismista, Italian futurismista ja Venäjän konstruktivismista, toisaalta sen innoittajina olivat antiikin Kreikka ja Rooma sekä Egypti ja Japanin taide.
Art deco hylkäsi edeltäjänsä, art nouveau -tyylin pastellivärit sekä koukeroisen koristeellisen muotokielen. Suosittuja olivat geometriset koristeaiheet, porrastetut muodot, pyöristetyt kulmat ja kolmiraitaiset koriste-elementit. Olennaisiksi piirteiksi nousivat selkeys, pelkistetyt virtaviivaiset muodot ja intensiiviset värit. Teollisista tuotteista tyylin tavaramerkkejä olivat autot, laivat ja monet koneet.
Art decosta tuli 1920-luvulla optimismin ja toivon symboli. Samalla se oli myös kuin sinetti kaupallisuuden nousulle, teknologialle ja nopeudelle.
Yhtyneet Kuvalehdet Oy / Teksti: Pirjoleena Pakkanen Kuvat: Pirjoleena Pakkanen ja Norman Ojanen
