Plaza

moottoripyörät

Kun ikää ja harkintakykyä on kertynyt vähän enemmän, voi moottoripyörän taakse kampeaminen tuntua kaikkea muuta kuin vetävältä ajatukselta. Eikö se ole epämukavaa, meluisaa – ja vaarallista? Ne olivat minunkin ensimmäiset ajatukseni, kun kolmenkympin tuolle puolen ehtinyt siippani silitteli hellästi vasta hankkimansa moottoripyörän mustia peltejä ja kehotti hyppäämään kyytiin. Hänen taskussaan oli uunituore moottoripyöräkortti. Minun takanaistumisosaamiseni ei valitettavasti ollut aivan yhtä ajantasaista. En saanut mieleeni, että olisin tehnyt sitä koskaan. Kovasti pinnistellen tavoitin haaleita muistikuvia reilun viidentoista vuoden takaa, kun roikuin pari kertaa jonkun kaverin mopon takana. Siipan pikkupoikamaisen innon hellyttämänä suostuin kuitenkin kokeilemaan moottoripyöräilyä. Jos viihtyisin, siitä tulisi meille uusi, yhteinen harrastus. Näin sovittiin.

Ensimmäiselle prätkälenkilleni lähden lainakamppeissa, pienimmässä gore-tex -ajoasussa ja kypärässä, jotka onnistumme tuttavapiiristä löytämään. Luultavasti kuvittelin näyttäväni ajovarusteet päällä coolilta surinasussulta, koska peilikuva on lievä järkytys. Olen kropaltani kuin Kimi Räikkönen, jolle tallin vaatturi on toimittanut pari numeroa liian ison ajohaalarin. Kypärän fyllit ovat sen verran napakat, että kasvoiltani näytän maaoravalta, jolla on posket täynnä pähkinöitä.

Ulkonäköä isompi ongelma on edessä. Mitenkä siellä takana sitten istutaan? Myötäillä pitää, sen tiedän. Entä jos vahingossa myötään väärään suuntaan, pyörä kaatuu ja kohta on piipaa-autolle töitä? Uikutan hätääni tutulle autokoulunopettajalle. Hän neuvoo, että myötäily tarkoittaa itse asiassa sitä, ettei jäkitä vastaan, kun pyörä ja kuski kallistuvat. Mihinkään ei oikeastaan tarvitse itse nojata, riittää, kun keskivartalon pitää rentona. Silloin kallistuu automaattisesti oikeaan suuntaan.

Huomaan heti ensimmäisellä lenkillä saamani ohjeen erittäin toimivaksi. Minä pysyn kuin pysynkin takana, ja siippakin huokaa helpottuneena: ihan kuin et edes olisi siellä. Ensin ajamme parin kilometrin päähän tien varren huoltamolle kahville. Sitten viiden kilometrin päähän tuttavien luo kahville. Ja lopulta jo kymmenen kilometrin päähän tienvarsikahvilaan. Muutaman lenkin jälkeen maha on täynnä kahvia ja olo melkein euforinen: tämähän on kivaa!

Miksi se sitten on kivaa?

Moottoripyörällä pääsee kovaa. Hitaasti kiirehtiminen on kuitenkin koko homman clou. Motoristit valitsevat mielellään maisemareittejä, mutkaisia teitä joiden varrella on mukavia taukopaikkoja.

Prätkän selästä käsin näkee enemmän kuin peltilaatikon sisältä. Autossaistujalle maisemat vilahtavat ohi laikkuina, prätkän kyydissä maisema jatkuu loputtomana nauhana oikealla, vasemmalla, edessä – ja kattona on vain sininen taivas poutapilvineen. Moottoripyörällä harvemmin juuttuu ruuhkiin – ohittaminen on sen verran vaivattomampaa – ja pyörälle löytyy aina jostain kolosta parkkipaikka.

Bongaapa sitten museoita, hyviä ruokapaikkoja, uimarantoja, keski-aikaisia kirkkoja tai vain kauniita maisemia, Suomi on kesällä täynnä näitä kaikkia. Avaa kypärän tuuletusaukot ja haistat tienvarren tuomet, kukkivat omenapuut ja syreenit, tuleentuneen viljan. Näistä elementeistä syntyy vapauden tunne, joka saa aivot nollaantumaan. Prätkällä pääsee stressiä karkuun!

Moottoripyörän selässä ei tarvitse hikoilla helteelläkään, ilmastointi toimii aina. Vähennä vain vaatetusta tarpeen mukaan. Kun pukee ajoasun alle monta ohutta vaatekerrosta, niitä on helppo riipiä yltään levähdysalueilla tai huoltamoiden vessoissa. Jos laukkutilaa on, kannattaa pakata mukaan ylimääräinen villapaita ja pitkikset. Ne kulkevat mukana vaivattomasti ja sään vaihtuessa äkisti ne saattavat pelastaa koko reissun.

Moottoripyöräily ei ole vain yksinäisten partasuiden puuhaa. Liikkeellä on kaikenlaista väkeä: pariskuntia, isiä ja poikia, tyttöporukoita. Ikähaitarikin on laaja. Ja kyllä, motoristit moikkaavat edelleen toisiaan. Koska pyörien määrä kasvaa joka vuosi, vilkkaimmilla tieosuuksilla saa olla käsi pystyssä alvariinsa. Kahviloissa motoristit tuntevat toisensa hyntteistä, ja tapana on sielläkin tervehtiä ja vaihtaa ehkä muutama sana. Luontevimmin juttua syntyy tietysti säästä ja ajoreiteistä.

Älä ota henkilökohtaisesti, jos jossain taukopaikassa sinua katsotaan kieroon. Rikolliset prätkäjengit kummittelevat välillä ihmisten takaraivossa, joten vastaanotto saattaa olla epäluuloinen. Taannoin hurautimme siipan kanssa ihanaan merenrantakahvilaan Hankoon. Kaksikielinen puheensorina vaimeni supinaksi, kun tupsahdimme sisään. Eläkeläispainotteinen asiakaskunta silmäili siippaa kauhistuneena. Hän näyttikin mustissa ajovarusteissaan ja aurinkolaseissaan erehdyttävästi Arnold Schwarzeneggeriltä Terminaattorina. Siippa tilasi kaksi kahvia ja kaksi palaa suklaakakkua. ”Se näyttää niin ihanalta”, hän murahti. ”Se ON ihanaa!” kahvilan täti huudahti, ja ilmassa oli suurta helpotusta. Ne eivät tulleetkaan rettelöimään, ne halusivat vain suklaakakkua.

”Ei olisi sinusta ikinä vaan uskonut” olen kuullut monestakin suusta. En olisi itsekään uskonut, että istuisin prätkän takana tuhansia kilometrejä kesän mittaan – ja vieläpä nauttisin siitä. Niin sinä vain kävi.

Turvallisesti ja mukavasti

- Sulje hanskojen ja hihojen vetoketjut / tarrat / napit ja kypärän visiiri, etsi hyvä asento jaloille ja käsille kunnon ote – ja anna vasta sitten kuskille lähtölupa. Kaikenlainen kiemurtelu ja touhuilu huojuttaa prätkää ikäväntuntuisesti ja saa kuskin hermostumaan.

- Vaadi säännölliset vessatauot! Prätkän takana on aivan helvetillistä istua täydellä rakolla, vaikka tärinä olisi vähäistäkin.

- Kypäräpuhelimen välityksellä voi olla keskusteluyhteydessä kanssa-ajelijaansa. Jos mieluummin kuuntelet musiikkia, laita napit korviin ja sujauta ajotakin taskuun mp3-soitin.

- Pysähdyttäessä: Laske omat jalkasi maahan vasta kun kuskin jalat ovat tukevasti maassa.

- Risteyksissä: takanaistuja pitää jalat tapeilla.

- Kunnon kypärä on kallis mutta pakollinen varuste nurkka-ajossakin. Käytä harkintaa käytetyn kypärän hankinnassa – se on voitu kolhia tai pudottaa, jolloin sen turva-ominaisuudet ovat heikentyneet.

- Unohda pynttääminen – kypärä hinkkaa joka tapauksessa puuterit pois ja liiskaa tukan pitkin päätä. Ole siis rempseästi röntsyinen!