Naantali - helmi Luonnonmaan helmassa
14.6.2006
”Kun sanon olevani kotoisin Naantalista, se henkii porvariston charmia ja pikkukaupungin tylsyyttä”, kertoo Naantalissa varttunut Anna. ”Kesäaikaan täällä on kuitenkin discoja, klubeja ja yöelämää”, hän sanoo. Muillekin kuin tuulipukuiselle humppakansalle ja bingolottoajille”, hän tarkentaa.
Unelias pikkukaupunki Naantali herää talviunestaan kevään ensimmäisten auringonsäteiden myötä. Kesällä Naantali muuttuu kansainväliseksi kuhisevaksi kesäparatiisiksi, joka elää myös öisin. Suomen suosituin vierasvenesatama tuo vieraita läheltä ja kaukaa.
Pikkukaupungin lumoa voi hengittää vierasvenesataman tuntumassa pienillä kujilla. Pitsisissä puuhuviloissa voi nauttia kesäpäivän kahvit leppoisassa tunnelmassa. Makeaa saa mahan täydeltä. Naantalin Aurinkoisen Lordi- leivos on salmiakille maistuva tuttavuus, jossa mustan salmiakkipääkallon sisältä pilkottavat tahmeat punaiset silmät.
Wanhan Kaivohuoneen arvokkaassa miljöössä voi lounastaa, pistää jalalla koreasti tanssin tahtiin tai järjestää vaikka perhejuhlat. Merisalin terassilla voi istua oluella, ja katsoa merta tyynenä ja tummuvana kesäiltana. Meri on Naantalissa kaikkialla läsnä. Naantalin Wanhan Kaivohuoneen terassilla voi juhlistaa vapaata nauttimalla drinkkejä. Joka kuun ensimmäinen sunnuntai Wanhalla Kaivohuoneella järjestetään WK- klubi, jossa on house- musiikkia. Naantalin Hovissa on perjantai ja lauantai-iltaisin vieraileva live dj, joka tanssittaa kansaa aina varhaiseen aamuun. ”Naantalissa on monta aktiivista nuorta dj:tä”, sanoo Anna.
Turusta saapuva vanhanajan höyrylaiva M/S Ukkopekka tuo kesäaikana myös arvovieraita. Matkaa keinuu Turusta Suomen Joutsenen luota Airiston aaltoja pitkin Naantaliin.
Kultarannassa Luonnonmaalla kesän aikana majaileva tomera Tarja -muumimamma saattaa poiketa turvamiehineen torille perunaostoksille, tai seurata kun kaupungin Unikeko pulautetaan mereen heinäkuun lopulla. Muumilaakson asukkaat sen sijaan pysyvät omalla luodollaan. Lasten riemun kiljahdukset kaikuvat, kun he saavat nähdä pikku Haisulin tai vetää Muumipeikkoa hännästä. Voi vekkuleita.
Porvariston hillittyä charmia ja hillitöntä jazzia
Naantalissa matkailija löytää itselleen sieviä ja suloisenherttaisia makuusijoja. Esimerkiksi Keski-Euroopasta saapuneelle yö hengittävässä pitsihuvilassa tai maalaisuutta henkivässä puutalossa on elämys. Puutalojen tunnelma vaihtelee kodikkaasta romanttiseen. Lähiseudulta, Rymättylästä ja Velkualta voi vuokrata mökkejä kesäviikonlopuksi, päiväksi tai pariksi. ”Saksalainen serkkuni haisteli innoissaan puutalojen ilmaa”, Anna nauraa. Somat perhehotellit ja villat ovat myös kuherruskuukauttaan viettävien suosiossa. Ravintola JuhlaMummolan pihapiirissä lämpenee savusauna tilauksesta, puulattiat ja pirtinpöydät luovat turvallista mummolan tunnelmaa, samoin kotona leivottu pulla.
Naantali Camping on edullinen ja siisti vaihtoehto retkueelle. Aivan kaupungin keskustan tuntumasta lähtee luontopolku. Kuparikurun kallioilla voi nauttia merelliset termoskahvit.
”Venesatama, Kala- Trapin herkut, mökkiviikonloppu Rymättylässä”, listaa Anna elämyskohteita.
”Naantalin Kylpylässä on mahtavaa jazzia”, hän sanoo. Naantalin Kylpylä ei ole enää vain mummojen kahluuallas, vaan se markkinoi itseään Keski- Eurooppaan ylellisenä hoitolaitoksena ja konferenssihotellina.
Musiikkia luostarin puutarhasta
Naantalin retkeen voi sisällyttää kävelyä vanhan kaupungin pikku kujilla, käydä ihailemassa Kultarannan kukkaloistoa ja poiketa Vanhaan kirkkoon, joka oli muinoin birgittalaisluostari. Kirkon takana olevalle hautuumaalle on haudattu myös Turun vallasväkeä. Paikalliset tietävät monta aavemaista kummitusjuttua.
”Joskus teininä tuntui, että täältä on pakko päästä pois suvivirren jälkeen. Nyt en lähtisi kesällä millään”, Anna sanoo. ”Pienenä odotimme ensimmäistä Ukko-Pekkaa Turusta tulevaksi, kuin kuuta nousevaa. Sen legendaarinen kippari Pentti- Oskari Kangas partoineen oli meistä lapsista pelottava ja myyttinen hahmo ja joulupukin veroinen nähtävyys”, Anna kertoo ajasta ennen Muumilaaksoa. Pentti-Oskari Kankaan voi nähdä silloin tällöin ruorissa, mutta nyt hän on enemmän Herrankukkarossa. Rymättylässä sijaitseva Herrankukkaro markkinoi itseään erilaisena virkistyskohteena.
Syksyllä Suomen St. Tropez hiljenee. Ruskan väreissä kylpevä vanha kaupunki jää odottavaan uutta kevättä.
Kuvat: Naantalin matkailu
- 1.
-
Naantali olisi kyllä ihana kesäkohde. Onko kokemuksia?
- 2.
-
Unikeko heitetään mereen ei järveen!
- 3.
-
Naantalissa on tullut käytyä parivuotiaasta lähtien sukulaisten luona 50-luvun loppupuolelta alkaen. Viimekerta yövyttiin vaimon kanssa Kuparivuoren leirialueen mökissä. Mökki keikkui kun astui toiseen nurkkaan, mutta onneksi löytyi sopiva kivi nurkan alle ja keikkuminen loppui siihen.
Oma koti on Lahdessa Vesijärven rannalla.
Naantali on hyvä kesälomailu- tai viikonloppupaikka. - 4.
-
Olen lähes koko ikäni asunut Turun seudulla lukuunottamatta parin vuoden pyrähdystä Helsingissä, joten Naantali on hyvin tuttu paikka. Siellä on tullut juhlittua omat yo-juhlat, käyty terassikierroksilla ja poikettu rannassa omalla veneelläkin ja silti Naantali on onnistunut säilyttämään oman taikansa. Nyt kun äitini on jo kymmenisen vuotta asunut Naantalissa tulee siellä käytyä säännöllisesti, mutta kuten niin monet muutkin Suomen kaupungit, Naantali herää aina parhaaseen kukoistukseensa kesäisin. Rannan lukuisat ravintolat tarjoavat herkullisia vaihtoehtoja, vanhan kaupungin pienet putiikit yllättäviä ostosmahdollisuuksia. Jos Naantali on ihana matkailukohde jopa varsinaissuomalaisille, niin varmasti se on sitä kauempaakin tuleville!
- 5.
-
Tämähän oli kiva juttu, vaikka ei Naantalissa ole kaiketi järviä :).. Täytyypä käydä siellä kääntymässä.
- 6.
-
Naantali, tuuli pauhaa aukealta kasvoihini seisoessani lumottuna halkolaiturilla jolla istuin pienenä onkimassa. Vierähti tunti ja toinenkin kun kuuntelin aaltojen hakkaamista rantakiviin. Vuosi on 1971 ja siitä oli kuusi vuotta kun muutimme Kanadaan. Aallot puhuvat toistaen älä mene, älä mene, älä mene ……
Kuitenkin seuraavana aamuna oli taas lähdön aika. Ketä olisi silloin tiennyt että se tulisi olemaan viimeinen kerta kun näkisin isoäitini ja rakennuksen Raatihuoneenkatu 4:ssä.
Vuosikymmeniä myöhemmin on teknologia karttunut niin paljon että saan taas muistella niitä aikoja. Kiitokset. Harri Merivirta