Plaza

Pietari - Palatsien ja kanavien kaupunki

15.12.2008

Venäjä, Pietari, palatsit, Eremitaasi, linnakkeet

Pietarin historiallinen keskusta tiivistyy Nevan rantaan alueelle, joka on reippaasti kävellen turistin katsastettavissa. Aluetta rajaa kolme sisäkkäistä kanavakaarta, joista uloin, seitsemän kilometrin mittainen Fontanka, oli 1800-luvulle saakka kaupungin eteläraja. Fontankan rannoilla sijaitsevat komeimmat palatsit, joista osa on avoinna yleisölle. Nevan rannassa sijaitsevan Talvipalatsin vierestä lähtevän Nevski prospektin merkkivaatetarjonta kilpailee Länsi-Euroopan shoppauskohteiden kanssa.

Pietari ja Neva-joki kuuluvat erottamattomasti yhteen. Laatokasta Suomenlahteen laskeva Neva on lyhyt joenpätkä, vain 74 kilometriä, joista kolmisen kymmentä Pietarin kaupungin nykyisellä alueella. Pietari on rakennettu kymmenille Nevan suiston saarille, joita yhdistää jokien ja kanavien verkosto ja sadat sillat. Kaupunkia ei aiheetta sanota Pohjolan Venetsiaksi. Parhaimmillaan kilometrin levyinen Neva ja modernin väljiksi 1700-luvulla rakennetut kadut ja kanavat antavat Pietarille kuitenkin Venetsiasta poikkeavaa avaruuden tuntua. Neva on myös mainio tuulettaja, joka tuo helpotusta osin vanhahtavan autokannan päästelemiin pakokaasupiikkeihin.

Nevan rannassa, Fontanka-kanavan suulla sijaitsee omalla saarellaan kaupungin vanhin puisto, Kesäpuisto, jonka rakentaminen aloitettiin 1719. Puistossa on säilynyt 1700-luvun asussa Pietari Suuren kesäpalatsi. Nimi Fontanka viittaa siihen, että kanava palveli veden lähteenä kesäpuistossa aikoinaan toimineille suihkulähteille.

Nevan rannan ja sisimmän kanavan, viisikilometrisen Moikan väliin jäävät tärkeimmät historialliset nähtävyydet: Talvipalatsi, Amiraliteetti, Iisakin kirkko ja Vaskiratsastaja-patsas. Moikan rantojen rakentaminen aloitettiin 1711. Joki tunnettiin 1800-luvulle saakka alkuaan suomenkielisellä, mutaisuuteen viittavalla nimellä Muja-joki.

Talvikanava yhdistää Moikan Nevaan paikalla, jossa sijaitsi Pietari Suuren Talvipalatsi, joka sai väistyä hänen tyttärensä keisarinna Elisabetin rakennuttaman uhkeamman palatsin tieltä. Italialaissyntyisen Bartolomeo Rastrellin suunnitteleman, vuosina 1754-1762 rakennetun barokkipalatsin jokainen julkisivu on erilainen. Huoneita palatsissa on tuhatkunta.

Talvipalatsi oli pitkään Pietarin korkein rakennus: yksityistalojen oli jäätävä kaksi metriä sitä matalammiksi. Määräys kumottiin vuonna 1905, mutta senkin jälkeen kaupungin profiili on säilynyt maltillisena. Pietarin historiallinen keskusta on niin hyvin säilynyt, että se nimettiin vuonna 1990 yhdeksi Unescon maailmanperintökohteeksi. Unesco on hiljattain pyytänyt viranomaisia harkitsemaan uudelleen luvan myöntämistä öljy-yhtiö Gazpromin suunnitelmille rakentaa keskustan tuntumaan Okhta-keskuksen maamerkiksi Euroopan korkein, lähes 400-metrinen pilvenpiirtäjä.

Talvipalatsissa sijaitsee valtion taidemuseo Eremitaasi, yksi maailman suurimmista museoista, jonka kokoelmissa on noin kolme miljoonaa esinettä. Taideaarteet ovat olleet yleisön nähtävillä alusta asti: Talvipalatsi oli avoinna vierailijoille aina silloin, kun hoviväki majaili jossakin muussa monista palatseistaan.

Eremitaasin taidemuseon nettisivuilla voi tehdä virtuaalikierroksen museossa, kiivetä virtuaalikatolle katsomaan komeita panoraamanäkymiä ja etsiä taideteosten kuvia museon kokoelmista käyttäen QBIC-hakujärjestemää, jossa hakuehdoiksi määritellään kuvan värit ja sommitelma.

Talvipalatsia vastapäätä Palatsiaukion toisella laidalla sijaitsevan pääesikunnnan riemukaari rakennettiin 1800-luvun alkupuolella juhlistamaan Napoleonin joukoista saatua voittoa. Riemukaaren päällä Maine ajaa kuusivaljakolla, jonka hevoset ovat kolmen metrin korkuisia. Patsaskokonaisuus on kaikkiaan 15 metriä leveä.

Talvipalatsin vieressä Nevan rannassa sijaitsee laivaston hallintorakennus Amiraliteetti paikalla, jossa oli alkuaan telakka linnoitusrakennelmineen. Amiraliteetin vierestä löytyy Pietarin symboliksi muodostunut patsas, joka esittää Pietari Suurta takajaloilleen karahtaneen hevosen selässä. Aleksander Puškinin runoelman mukaan Vaskiratsastajaksi nimetyn, vuonna 1782 valmistuneen patsaan tilasi Katariina Suuri. Ranskalaisen Etienne Falconet’n suunnitteleman patsaan jalustana on aaltoa muistuttava, 1600 tonnin painoinen graniittilohkare.

Iisakin kirkko Amiraliteettia vastapäätä on saanut nimensä Pietari Suuren syntymäpäiväpyhimyksen mukaan. ”Rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa” sanotaan joskus ikuisuushankkeista puhuttaessa. Kirkkoa rakennettiin neljä vuosikymmentä. Osasyynä oli ranskalaisen arkkitehdin, Auguste Montferrandin kokemattomuus. Virheitä oli ryhdyttävä korjaamaan heti kun rakennus alkoi nousta. Lopputulos on kuitenkin vaikuttava. Kirkon rakentamiseen on käytetty 43 kivilajia ja kupoliin 100 kiloa kultaa. Kirkon sisäpuolta koristaa 600 neliömetriä mosaiikkeja ja maalauksia.

Palatsiaukiolta voi nousta umpivaunuun ja katsastaa keskeiset nähtävyydet 1700-luvun tyyliin.

Pietari-Paavalin linnoitus

Talvipalatsin vastarannalla on Pietari-Paavalin linnoitus omalla saarellaan. Kaupungin rakentaminen vuonna 1703 alkoi Neva-joen suojaamisesta linnoituksella. Nykyään linnoituksessa on mm. kosmonauttimuseo ja historia-aiheisia näyttelyitä. Linnoituksesta annetaan joka päivä puolenpäivän aikamerkki tykinlaukauksella.

Pietari Suuri (1672-1725) on jäänyt historiaan ahkerana sodankävijänä ja Venäjän uudistajana. Uudistuksista näyttävin oli uuden kaupungin rakentaminen Nevan suistoon Venäjän oveksi Itämerelle ja ikkunaksi Eurooppaan. Uudenaikaiseen menoon tuleva tsaari hurahti kierrellessään Euroopan kaupunkeja 1600-luvun lopulla esiintyen vaatimattomasti tykkimies Pjotr Mihailovina. Vasta rakenteilla olevasta Pietarista tuli vuonna 1712 Venäjän pääkaupunki pariksi sadaksi vuodeksi, lokakuun vallankumoukseen saakka vuonna 1917.

Pietaria on alusta asti rakennettu kokonaissuunnitelman pohjalta. Pietari Suuri osallistui itse monin tavoin rakennustöiden ohjaukseen. Pietari-Paavalin linnoituksen puoleisella rannalla on säilynyt Pietari Suuren mökki, joka rakennettiin vuonna 1703 kolmessa päivässä hallitsijalle majapaikaksi. Tsaari asui pikkuruisessa talossaan vuoteen 1708, jolloin valmistui kesäpalatsi.

Pietari-Paavalin linnoituksen takana sijaitsee eläintarha joka oli aikanaan vuonna 1865 Venäjän ensimmäinen. Nevan haaraan on ankkuroitu panssariristeilijä Aurora, jonka laukaukset antoivat vuonna 1917 merkin aloittaa lokakuun vallankumous rynnäköllä Talvipalatsiin, jota väliaikainen porvarillinen hallitus piti majapaikkanaan. Museoidun Auroran tykit sihtailevat edelleen Talvipalatsin suuntaan.

Nevan laskuhaarojen, Pikku Nevan ja Ison Nevan kainalossa olevan Vasilinsaaren kärjessä olevat komeat Rostra-pylväät rakennettiin majakoiksi valaisemaan laivojen kulkua satamalaitureihin. Latinankielinen sana rostra tarkoittaa pylväitä koristavia laivojen keuloja. Pylväisiin sytytetään vieläkin roihu juhlapäivinä. Saaren kärki, Strelka eli niemeke tarjoaa komean näkymän: vasemmalla Pietari-Paavalin linnoitus, oikealla Amiraliteetti ja Talvipalatsi, edessä kilometrin levyisenä virtaava Neva.

Palatsit kanavien varsilla

Kun Pietaria rakennettiin 1700-luvulla, Nevski prospekt oli vielä pikemmin kaupungin ulosajotie kuin paraatikatu. Merkittävien palatsien julkisivut sijoitettiin mieluiten Fontankan tai Nevan rantakaduille ja kaupungissa todella liikuttiin usein veneillä. Palatseja on viime vuosikymmeninä kunnostettu entistä ehommiksi ja moni on avoinna yleisölle mm. osana Venäjän historian museota.

Šeremetjevin palatsissa toimii teatteri- ja musiikkimuseo. Rastrellin suunnittelemassa, vuonna 1760 valmistuneessa Stroganoffin palatsissa on mm. Stroganoffin sukuun liittyvä näyttely ja venäläistä posliinitaidetta. Beloselsky-Belozerskynrokokoopalatsissa toimii kulttuurikeskus, joka järjestää näyttelyitä ja konsertteja, sekä Venäjän historiaa yli 100 vahanuken avulla kuvaava museo.

Fontankan ylittävistä 15 sillasta tunnetuimpia on Beloselsky-Belozerskyn palatsin nurkalla Anitškovin silta, jota koristaa neljä hevosten kesyttämistä kuvaavaa patsasta. Vuonna 1851 valmistuneet patsaat ovat paroni Peter von Klodt von Urgensburgin käsialaa. Toisen maailmansodan aikana patsaat olivat haudattuina läheisen Anithskovin palatsin puistoon turvaan tykkitulelta.

Anitškovin palatsi sijaitsee paikalla, jossa asui vuonna 1718 virkaan astunut Pietarin ensimmäinen poliisimestari, portugalilaissyntyinen Antonio de Vieira. De Vieiran järjestyssäännöistä sopisi ottaa oppia nykyäänkin. Sääntelyn ja vapaan markkinatalouden tasapainottamiseksi toreilla noudatettiin kiinteitä hintoja puolen päivään saakka mutta iltapäivällä hinnoittelu oli vapaa. Uhkapeli ja juopumus oli kaupungissa kielletty ruoskinnan tai pakkotyön uhalla. Myös kuluttajan- ja ympäristönsuojelunäkökohdat olivat tärkeitä: huonon tavaran myynnistä oli rangaistuksena pakkotyötä ja roskien tai rojun syytämisestä Nevaan seurasi raippoja.

De Vieiran järjestyssäännöt on ikuistettu muistolaattaan Moikan rantakadulla numeron 42 kohdalla. Muistolaatta on yksi etappi kävelyreitillä (The European Walkway), jonka EU antoi Pietarille 300-vuotislahjaksi vuonna 2003. Kolmetuntisen kävelyreitin etapit liittyvät henkilöiden kautta EU-maihin. Suomen etappi osoitteessa Konjušennajan aukio 1 on asuintalo, jossa kenraaliluutnantti C.G.E. Mannerheim asui perheineen 1898-1903. Kävelyreitin esitteitä saattaa löytyä kaupungin matkailutoimistosta.

Yleiskuvan kanavista ja niitä reunustavista sadoista toinen toistaan upeammista rakennuksista saa kesäaikaan parhaiten kanavaristeilyllä. Tunnin kestävän ajelun hinta on viidensadan ruplan paikkeilla. Myös lounasristeilyitä ja yöajeluita järjestetään.

Fontankan varrella kesäpuiston vieressä sijaitseva Insinöörilinna rakennettiin turvapaikaksi salamurhaa pelänneelle tsaari Paavali I:lle vuonna 1801. Pian muuton jälkeen tsaarin kumminkin murhasivat hänen omat hovimiehensä. ”Insinöörilinna” viittaa siihen, että palatsi on sittemmin toiminut sotilasinsinöörien opistona. Palatsi tunnetaan myös nimellä Mihailovin linna.

Pietarin jokia ja kanavia ylittää noin 580 siltaa. Varhaisimmat puusillat ovat väistyneet kivi- ja metallirakenteiden tieltä. Monen kauniin sillan on tulva vienyt mennessään. Nevan ja sen sivuhaarojen yli kulkevista silloista 20 on nostosiltoja. Nostosillat avataan joksikin aikaa laivaliikennettä varten puolen yön ja aamukuuden välillä.

Lisää tietoa Pietarin silloista

Kymmenien kirkkojen kaupunki

Kirkkoja Pietarissa on kymmenittäin: 10 katedraalia, nelisen kymmentä ortodoksista kirkkoa ja valikoima muita. Vanhin on Pietari-Paavalin katedraali linnoitussaarella. Samalla puolella Nevaa sijaitsee Pietarin moskeija, joka oli valmistuessaan vuonna 1913 Pohjois-Euroopan suurin.

Kauneimpia ortodoksisia kirkkoja on vanhan kaupungin koilliskulmassa Nevan rannassa sijaitseva, Rastrellin suunnittelema Smolnan luostarikirkko, joka rakennettiin Pietari Suuren tyttärelle Elisabetille siinä vaiheessa, kun hän ennen keisarinnaksi ryhtymistään suunnitteli luostarielämää. Tunnetuimpiin kuuluu Nevski Prospektin varrella Kazanin kirkko vuodelta 1811, jonka pylväsrakennelman esikuvana on ollut Vatikaanin Pietarin kirkko. Turistien suosimiin kirkkoihin on yleensä pääsymaksu.

Verikirkko on rakennettu paikalle, jossa Suomen ystävänä pidetty tsaari Aleksanteri II murhattiin vuonna 1881. Moskovalaista 1500-luvun tyyliä noudatteleva kirkko sijaitsee keskustan kanavakaarista keskimmäisen, Gribojedovin varrella. Krivuša-jokea syventämällä vuonna 1739 rakennetun kanavan nimi vaihtui neuvostokaudella (keisarinna) Katariinan kanavasta (näytelmäkirjailija) Gribojedovin kanavaksi. 

Ostoksille Nevski prospektille

Pietari Suuren mielessä oli Pariisin Champs Elysées, kun hän määräsi Nevski prospektin rakennettavaksi Amiraliteetilta kaupungin halki ja kohti Novgorodia ja Moskovaa. Neljän kilometrin mittainen katu alkaa Nevalta ja päättyy pohjoisen kautta koukanneelle Nevalle. Kadun itäpäässä on 1200-luvulla eläneelle pyhimykselle omistettu, vuonna 1710 perustettu Aleksanteri Nevskin luostari pienen kanavan raajaamassa puistossa. Luostarin hautausmaalla lepäävät Tšaikovski ja Dostojevski muiden taiteilijoiden ja merkkihenkilöiden joukossa.

Nevski prospektin varrella on neljä metroasemaa ja yksi rautatieasema. Moskovan aseman aukiolla on yhä esillä vuonna 1965 myönnetty sankarikaupungin arvonimi. Tuolloin oli kulunut 20 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä, jossa Leningradina tunnettu kaupunki kesti yli kaksi vuotta jatkuneen piirityksen. Pietarin myrskyistä historiaa esitellään useissa sotilas-poliittis-historiallisissa museoissa, tosin enimmäkseen venäjän kielellä.

Nevski prospektin yhden maamerkin, vanhan palotornin paikkeilla sijaitsee historiallinen kauppagalleria Gostini Dvor, joka on auki aamukymmenestä iltayhdeksään ja sunnuntaisin puolestapäivästä kuuteen. Nimen voisi kääntää ”vieraspihaksi” tai ”kauppiaspihaksi”. Paikalla alkuaan olleen puurakenteisen katetun torin korvasi nykyinen rakennuskompleksi 1760-luvulla. Maailman ensimmäisiin tavarataloihin lukeutuva Gostini Dvor on ollut mallina monelle muulle kauppiastavaratalolle Venäjällä. Kahdessa kerroksessa on yli kilometrin verran kauppoja. Matkamuistotarjonta on monipuolista ja laadukasta: lakkamaalattuja astioita ja rasioita, posliinia, koruja, puisia matrjoska-nukkeja ja kansallispukuihin tai historiallisiin asuihin puettuja ”näköisnukkeja”.

Gostini Dvoria vastapäätä Nevski prospektin toisella puolella on alkuaan 1800-luvulla rakennettu kauppagalleria Pasaasi (Nevski pr. 48), josta löytyy mm. kristallia, posliinia ja muotia. Gostini Dvorin nurkan takana on aivan erilainen kauppamaailma, Apraksin Dvorin torialue (Sadovaja ulitsa 28-30), josta voi ostaa vaate- ja muuta tavaraa huokeaan hintaan, jossa tinkiminen kuuluu tapoihin ja jossa käsilaukuista ja lompakoista kannattaa muutenkiin pitää huolta.

Nevskin puolivälin paikkeilla on suuri kauppiastavaratalo Nevski Atrium (Nevski pr. 71) vanhassa rakennuksessa, jonka sisäosat pantiin uuteen uskoon muutama vuosi sitten. Atriumin merkkejä ovat mm. Esprit, Gerry Weber, Calvin Klein, NAFNAF ja Timberland. Italialaisiin, ranskalaisiin ja amerikkalaisiin merkkivaatteisiin keskittyneellä Babochka-ketjulla on pari myymälää lähellä Nevskin loppupäätä. Huokeampaan hintaan merkkivaatteita myydään Babochkan outletissä (Moskovski pr. 63) lähellä Frunzenskajan metroasemaa. Venäläistä muotia löytyy mm. Atriumista ja myös disainarien putiikeista. Esimerkiksi A.Dress Nevski prospektin alkupään tienoilla Gorokhovaja-kadulla myy useiden huippusuunnittelijoiden luomuksia.

Nevski prospektia voi luonnehtia neljän kilometrin mittaiseksi ”merkkitavarataloksi”: sen varrella ja sivukaduilla on varmasti toista sataa merkkitavarashoppia Kenzosta, MaxMarasta ja Gianni Versacesta Matiniqueen ja Pierre Cavalloon. Venäläiset uusrikkaat eivät tulekaan Helsinkiin ostoksille siksi, että Pietarista ei merkkituotteita saisi, vaan siksi että Helsingissä shoppailu on pietarilaiselle vähän kuin helsinkiläiselle Porvoon-retki: sievää ja rauhallista ja kaikki jalkamatkan päässä.

Nevskillä ja sen sivukaduilla on myös useita Keisarillisen posliinitehtaan myymälöitä (Bolšaja Konjušennaja 2, Mihailovskaja 1 Grand Hotel Europessa, Vladimirski pr. 7, Nevski pr. 160). Tee- ja kahvikupeistaan ja mm. eläinfiguureistaan tunnettu, vuonna 1744 perustettu Keisarillinen Lomonosovin posliinitehdas oli Venäjän ensimmäinen posliinitehdas ja Pietari suuren tyttären Elisabetin hovihankkija. Tehtaan museossa (Obuhovskoi Oboroni 151, Lomonosovskajan metroasema) on yli 35 000 näyttelyesinettä.

Ylitsepursuavaa art nouveau –tyyliä edustaa Kazanin kirkkoa vastapäätä Dom Knigi eli ”kirjatalo” (Nevski pr. 28), jonka venäläinen arkkitehti Pavel Suzor suunnitteli 1900-luvun alussa amerikkalaisen Singerin ompelukonetehtaan haarakonttoriksi. Kahteen kerrokseen levittäytyneestä kirjakaupasta löytyy venäjän kielellä melkein mitä vain, erikoisuutena uhkeat korupainokset. Pietarin matkaoppaita on tarjolla monella kielellä. Yömyöhään (klo 23) auki olevassa kirjakaupassa on pieni mutta monipuolinen matkamuisto-osasto.

Kirjallisia kahviloita, karppeja ja kuivalihaa

Kirjatalon toisessa kerroksessa sijaitsee yksi trendikkään Šokoladnitsa-ketjun (”suklaatyttö”) kahviloista. Parin korttelin päässä, Nevski pr. 18, on Kafe liternaturnoje, ”kirjallinen kahvila”, jonka paikalla olleessa konditoriassa Aleksander Puškin tapasi sekundanttinsa ennen uransa päättänyttä kohtalokasta kaksintaistelua. Huomaamaton sisäänkäynti, jonka takana majailee itse Puškin vahanukkena, vie toisessa kerroksessa sijaitsevaan kahvila-ravintolaan, jossa voi punaisten plyysiverhojen katveessa nauttia kohtuuhintaisia venäläisiä herkkuja. Iltaisin kirjallisessa kahvilassa esitetään venäläisiä romansseja pianomusiikin säestyksellä. Kirjailijan elämänvaiheisiin voi tutustua Puškin-museossa.

Makeista ja suolaisista piirakoistaan tunnetulla, vanhan ajan tyyliä tavoittelavalla Stolle-ketjulla on useita kahviloita keskustassa. Perinteikkäällä, 1900-luvun alusta toimineella Sever-konditorialla on paraatimyymälä (Nevski pr. 44) Gostini Dvoria vastapäätä. Vähemmän trenditietoiset pietarilaiset istahtavat kahvi- tai teekupposelle ja piirakalle tai leivokselle johonkin luluisista pienistä kahvila-konditorioista, joita on ympäri kaupunkia.

Kahviloita, bistroja ja ravintoloita Pietarissa on runsaasti. Hinta- ja laatuhaitari on huomattava. Bistro-sanan on arveltu kotiutuneen ranskan kieleen venäläisiltä sotilailta, jotka majailivat Pariisissa Napoleonin sotien aikoihin ja kannustivat tarjoilijoita toimeen huutelemalla ”bistra” eli ”vikkelästi”. Muitakin selityksiä on esitetty. Joka tapauksessa ”bistro” tarkoittaa niin Pariisissa kuin Pietarissakin useimmiten mutkatonta baaria tai ravintolaa. Suomen kielessä ”kapakka” on suora laina venäjän sanasta ”kabak”.

Tyypillisiä venäläisiä annoksia ovat mm. kaalikeitot, blinit erilaisin höystein, täytetyt piirakat (lihaa, kaalia, sieniä, rahkaa, hilloa) ja pelmenit (makeat varenikit nautitaan jälkiruoaksi). Venäläisten ravintoloiden lisäksi löytyy mm. gruusialaisia ja ukrainalaisia ravintoloita. Ukrainalaisessa Khutor Vodograi -ravintolassa (Karavannaja ulitsa 2) tarjotaan tuhteja perinneruokia romanttisessa maalaisympäristössä pihapuun katveessa. Talon erikoisuuksiin kuuluu suolatusta sianihrasta, sipulista ja valkosipulista sekoiteltu, yllättävän herkullinen levite ”salo”. Kasvisruokiin erikoistuneella Idiot-ravintolalla (Moikan rantakatu 82) on myös kirjallisia kytkentöjä: Dostojevskin kerrotaan suosineen samassa paikassa toiminutta ravitsemuslaitosta.

Venäjä on olut- ja vodkamaa. Ravintoloissa tämä näkyy viinejä syrjivänä hinnoitteluna: viinilasin hinnalla saattaa hyvinkin saada litran olutta. Olutmerkeistä suosituimpia on Baltika. Baltikaa markkinoidaan mm. Yhdysvaltoihin hämmentävästi venäläisenä oluena vaikka se on oikeastaan monikansallinen: Baltikan panimon omistaa Baltic Breweries Holding, joka on osa Carlsberg-konsernia. Pietarilainen Tinkoffin panimo sinnitteli pitkään perheyrityksenä, kunnes sen osti muutama vuosi sitten maailman suurin panimoyritys, belgialais-brasilialainen InBev. Juomakulttuuri näkyy myös ruokakauppojen hiukopalavalikoimassa: pikku pusseissa on tarjolla mm. suolattuja ja kuivattuja pikkukaloja, riivittyä mustekalaa ja sitkeitä kuivalihasuikaleita. Naksuosastostakin löytyy paikallisia erikoisuuksia, esim. herkkutatin makuisia pikkuruisia suolakeksejä.

Kaupungin parhaisiin ruokakauppoihin kuuluun Kuznetšnin halli (Kuznetšni pereulok 3) lähellä Vladimirskajan metroasemaa. Kahdeksasta seitsemään avoinna olevassa hallissa myydään mm. taatusti tuoreita kaloja akvaariosta ja sen seitsemää sorttia kaviaaria. Hallin viereisessä talossa on Fjodor Dostojevskin kotimuseo.

Pitkälle iltaan auki olevia pieniä ruokakauppoja ja kioskeja on runsaasti. Hyvinvarustettuja ruokamarketteja on mm. Prisma ostoskeskuksessa Aleksandra Nevskogon metroaseman luona ja Supermarket Passaž (Nevski pr. 48) kellarikerroksessa Gostini Dvoria vastapäätä. Kotiin viemisiksi voi katsella vaikkapa venäläiseen tapaan etikka- ja mausteliemeen säilöttyjä rouskuja, tatteja ja kantarelleja. Namihyllystä kannattaa bongata tuotteita, jotka on valmistanut Krupskoi, oikeastaan ”N.K. Krupskajan mukaan nimetty karamellitehdas”. Leninin puolisolle omistetun, vuonna 1938 perustetun tehtaan osti hiljattain norjalainen Orkla-konserni.

Museoita joka makuun

Kulttuuria ja historiaa pursuavassa Pietarissa museoita riittää. Pieni pietarinmatkaajan opas Visitor Saint-Petersburg esittelee varmaankin viitisen kymmentä museota. Valtaosa on maksullisia ja monin paikoin rahastetaan turisteilta ihan virallisesti tuplahinta. Museoista vanhin, Vasilinsaarella sijaitseva Kunstkamera eli ”taidehuone” (Universitetskaja naberežnaja 3) on Pietari Suuren itsensä perustama vuonna 1718. Hän oli alkanut keräillä täytettyjä eläimiä, pienoismalleja, työkaluja ja anatomisia näytteitä, itse asiassa mitä tahansa kuriositeetteja maailmalta sattui löytymään. Nonkonformistisen taiteen museo (Ligovski pr. 53, sisäpihoilla) esittelee venäläistä 1950-1980-lukujen taidetta ja nykytaidetta.

Perinteisiä pietarilaisia kulttuurielämyksiä ovat baletit ja konsertit – tai vaikkapa sirkus! Pietarin sirkus toimii vuonna 1877 valmistuneessa rakennuksessa, joka on kaunis kuin koru (Fontankan rantakatu 3, lähellä Insinöörilinnaa). Näytöksiä on muutamana iltana viikossa, viikonloppuna myös päivällä. Liput parhaille paikoille maksavat 30 euron paikkeilla.

Metrolla tai maršrutkalla

Pietari on suurkaupunki: mittaa etelästä pohjoiseen on 44 km ja lännestä itään 25 km. Asukkaita on lähes viisi miljoonaa eli melkein yhden Suomen verran. Liikenne ei toimisi ilman metroa, joka on suunniteltu kuljettamaan tehokkaasti suuria ihmisjoukkoja kaupungin laidalta toiselle. Metroasemien väli keskustassa on pari-kolme kilometriä, muualla enemmän. Verkosto koostuu neljästä linjasta, jotka risteävät keskustassa. Jokaisella linjalla on kolme risteysasemaa, joilla voi vaihtaa jollekin muista linjoista.

Pietarin metrokartta

Pietarin metro on maailman syvin. Vaikka koneportaat liikkuvat kohtalaisen vauhdikkaasti, saattaa laituritasolle laskeutuminen kestää hyvinkin yhden puhelun verran. Vanhimman, 1950-luvulla rakennetun 1-linjan palatsimaiset laiturihallit ovat nähtävyys sinänsä. Huikean moderni on aikanaan ollut 3-linjan runoilija Vladimir Majakovskille omistettu asema, jonka laiturihallin seinät on päällystetty lukemattomissa punaisen sävyissä hehkuvalla mosaiikilla. Metroasemilla valokuvaaminen on sakon uhalla kielletty.

Metrowalks - Valokuvia Pietarin metrosta

Metrossa matkatessa kannattaa olla tarkkana niin kuin suurkaupunkien joukkoliikenteessä yleensäkin. Kanssamatkustajiien joukossa on paitsi rihkaman myyjiä, myös sukkelasormisia taskuvarkaita. Asemilla ja laitureilla vorojen taktiikkana on aikaansaada äkillisiä tungostilanteita, joissa voi käsilaukulle tai lompakolle käydä köpelösti. Metrolla matkustaminen on kuitenkin paitsi tehokasta, myös edullista: kertamatka maksaa 17 ruplaa eli alle puoli euroa. Matka maksetaan sujauttamalla automaattiporttiin poletti eli žetoni. Žetoneita kannattaa ostaa tukussa asemahallin kassalta.

Pietarin julkiseen liikenteeseen kuuluu myös kymmenien bussi-, johdinauto- ja raitiovaunulinjojen verkosto. Seikkailuhenkiselle nämä ovat käypiä vaihtoehtoja ainakin maisemien katseluun. Matkan hinta, 16 ruplaa maksetaan rahastajalle tai kuljettajalle. Kaupungissa toimii myös yksityisiä bussilinjoja, joiden hinta on korkeampi. Maršrutka-minibusseilla on vakioreitti mutta ne pysähtyvät melkein missä vaan, jos kadulta vinkataan tai sisällä ilmaistaan selkeästi ulospääsytoive. Hinta vaihtelee matkan mukaan. Taksien hinnoittelu on täysin vapaata ja mittarien käyttö satunnaista, joten hinta kannattaa sopia ennen kyytiä.

Tavanomaisissa palveluammateissa kaupoissa, metrossa yms. ei englantia juurikaan puhuta, ravintoloissa jonkin verran. Turisteille tarkoitetuissa kartoissa on katujen nimet esitetty latinalaisin kirjaimin, mutta katujen kulmissa ja mm. metron opasteissa käytetään kyrillisiä kirjaimia. Auttavasta kyrillisten kirjaimien tuntemuksesta on siis apua.

Länsikirjaimet ja –kielet ovat kuitenkin vauhdikkaasti valtaamassa alaa. Kadunvarsimainoksissa näkee viljalti ulkomaankielisiä tuotteiden ja firmojen nimiä. Lievästi hämmentävää on tuijottaa metrossa venäjänkielistä oltermannijuuston tai valiojugurtin mainosta, jossa tutun pakkauksen kyljessä on tuotteen nimi silkalla suomella. Ken tietää, ehkä sukupolven päästä aletaan puhua kyrillisen kirjaimiston vaihtamisesta latinalaiseksi.

Oulun yliopiston kielikeskuksen venäjän aakkossivut - Kirjaimia pääsee katselemaan ja äänteitä kuuntelemaan ylälaidan valikosta.

Lisää tietoa

Pietari on käypä kohde omatoimimatkalle, mutta koska Venäjän ja EU:n välille ei vielä ole saatu neuvotelluksi viisumivapautta, on kätevintä kääntyä matkatoimiston puoleen, joka voi hoitaa viisumi-, matkalippu- ja hotellivarausasiat. Valmiita pakettimatkojakin on tarjolla. Helsingissä Pietarin-matkoihin ovat erikoistuneet mm. Lähialuematkat, Matka-Prima ja Finnsov Matkat.

Matkatoimistoista voi kysellä myös Pietari-oppaita. Paikan päällä palvelee kaupungin matkailutoimisto kolmessa pisteessä (Sadovaja ulitsa 14, Dvortsovaja plošad 12, Rastrelli plošad). Kaupungin matkailutoimiston opaskirjanen ”St. Petersburg:The official city guide” tarjoaa perustiedot nähtävyyksistä ja ravintolaoppaan. Taskukokoisesta oppaasta ”Visitor Saint-Petersburg” löytyvät suomeksi ja ruotsiksi tiedot museoista, kirkoista ja muista monumenteista. Visitorin bonuksena ovat pikku kartat, joista selviää nähtävyyksien tarkka sijainti. Oivallinen ”St Petersburg in your pocket”-opas, joka löytyy myös internetistä, esittelee nähtävyydet, shoppausmahdollisuudet ja ravintolat. Turistioppaiden ravintolavalikoima painottuu kalliimpaan päähän.

Internetistä löytyy jossain määrin suomenkielistä matkailutietoa Pietarista ja hieman enemmän englanninkielistä. Monilla museoilla ja nähtävyyksillä on komeat nettisivut, mutta tietoa annetaan vain venäjäksi.

Pietarin kaupungin turisti-tiedotuskeskus
Pietarin kaupungin portaali - Matkailutietoa englanniksi
Saint-Petersburg.com - Tietoa liike- ja huvimatkailijoille englanniksi
Pietarin ensyklopedia - Tietoa maan ja taivaan väliltä englanniksi

Kuvia Pietarista

Pietari 1900-luvun alun postikorteissa
Peter Sobolev: syksyisiä kuvia Pietarista 2006
Peter Sobolev: öisiä kuvia Pietarista 2006

Historiaa

Pietarin kaupungin kuvitettu historia
Pietari suuren elämänvaiheet
Romanovien keisariperhe

Teksti ja kuvat: Kaija Pulkkinen

Kuvagalleria